Etelä-Japanissa osa 4: Kioto

Torstai 3.9: päivä alkoi junamatkalla Osakasta Kiotoon. Junamatka paikallisjunalla kestää noin tunnin verran ja maksaa noin kahden metrolipun verran, joten matka on todella halpa. Perille päästyämme kävimme asemalla sijaitsevasta turisti-infosta muutaman kartan ja esitteen paikallisiin nähtävyyksiin. Matka jatkui juna-asemalta sitten metrolla hotellille. Koska check-in aikaan oli vielä muutama tunti päätimme lähteä poikkeamaan viereisessä manga museossa. Museon sisälsi tuhansia manga lehtiä, jotka olivat lähes kaikki Japaniksi. Museoon olisi pitänyt kuulua myös jonkin näköinen näyttely mutta päänäyttelyä oltiin juuri vaihtamassa, joten se jäi näkemättä. Mutta muut pienemmät näyttelyt tarjosi kuitenkin tietoa mangan alkuperästä ja piirtotekniikasta.




Manga museon jälkeen suuntasimme kohti Kioton linnoitusta. Mutta kuten huomasimme linnaan pääsi sisälle vain klo 8 - 15.30, joten olimme hieman myöhässä. Ihmettelimme linnan muureja hetkisen ulkopuolella ja lähdimme kohti keisarin palatsia mutta kuten linnakin oli palatsi jo kerennyt sulkeutua. Palatsi alueelle kuitenkin pääsi kävelemään, joten kuljeskelimme siellä aikamme ennen palaamista hotellille.

Ilta oli vasta nuori, joten päätimme lähteä kaupungin vilkkaimpaa kaupan ja yöelämän keskukseen Gioniin. Miika bongasi pari Geishaa taksin kyydissä ja kävimme syömässä, jonka jälkeen palasimme hotellille suunnittelemaan seuraavan päivän ohjelmaa.



Perjantai: Eräässä turistioppaassa oli valmiiksi suunniteltuja ja suositeltuja turisti reittejä, joten valitsin niissä mielenkiintoisimman oloisen. Reitti muodostui useista temppeleistä, bambu metsästä ja apina puistosta. Temppeleistä on lähes mahdotonta löytää tietoa englanniksi, joten kokemus jää monilta osin Kiotossa hyvin visuaaliseksi, jollei palkkaa opasta. Seuraavaksi siis parhaat otokset temppeleiltä, joilla kävimme, kuten myös niiden puutarhoista ja tietysti matkan teosta temppeleiden välillä.







Temppeleitä seurasi bambumetsä, joka oli aivan junaradan vieressä. Vaikka junaradan äänet saattoi kuulla hetkittäin oli metsä kuitenkin niin tiheää, että mitään ei näkynyt. Metsä oli hyvin vanhaa bambu metsäksi. Ei siis tuoretta ja matalaa pandan ruuaksi kelpaavaa metsää. Metsän keskelle oli myös rakennettu pyhäkkö, mistä olisi voinut lähettää hartaimmat toiveensa eteenpäin.






Metsästä ulostultuamme etsimme käsiimme ravintolan ja söimme hieman tempuraa. Ruokailun jälkeen lähdimme läheiselle vuorelle apina puistoa kohti. Puisto koostuu 300:n apinan populaatiosta, jotka asuvat melko tiiviisti eräällä vuoren rinteellä Kioton läheisyydessä. Puisto on ilmeisesti kiinnostava tutkisia tehdessä, sillä apinat elää vapaana mutta ovat kuitenkin helposti lähestyttävissä ja tarkkailtavissa. Mäeltä oli myös hyvät näköalat alas Kiotoon. Apinat olivat todella tottuneita ihmisiin ja jotkut jopa uskalsivat tulla koskemaan. Varuillaan kuitenkin piti olla, sillä väitettiin, että jos apinat tuntevat olonsa uhatuiksi, ne saattaisivat hyökätä.







Vuorelta asemalle palattuamme päätimme käydä läheisellä maailman perintölistan kohteella. En tosin tiedä mikä teki siitä sen kummemman, kuin muutkaan temppelit mutta maailman perintöä se kuitenkin oli.






Illalla menimme Gioniin ostoksille ja syömään. Kävelimme läpi hieman Gionin vanhaa japanilaiseen tyyliin rakennettua korttelia, mutta päätimme palata toisena päivänä, sillä oli jo pimeää ja kaikki paikat olivat suljettu.

Lauantai: Isä oli saanut flunssa ilmeisesti hotellin ilmastoinnista, joten hän päätti jäädä hotellille lepäämään. Me muut lähdimme katselemaan maailman perintökohteita Kioton pohjois-osaan. Ensimmäinen temppeli, johon menimme oli ninnaji. Se on parhaiten tunnettu sen 33 metrisestä ja 5 kerroksisesta tornistaan. Paikka oli muuuten toiminut keisariperheen kesäasuntona, johon he pakenivat Kioton kesän kuumutta.




Aivan Ninnajin vieressä on kivipuutarhastaan tunnettu Ryoanjin temppeli. Kivipuutarha koostuu seitsemästä kivestä joita ympäröi tasainen sora. Itse löysin tosin ympäröivän puutarhan ja lammen mielenkiintoisemmaksi, kuin kivet.





Seuraavana maailman suojelukohteena alueella oli kultainen temppeli. Fiksuimmat saattaa keksiä kuvista, että mistä se on saanut nimensä :D. Se on varsin ainutlaatuinen sekä väritykseltään että muodoltaan ja todennäköisesti siksi myös hyvin suosittu turistien keskuudessa. Siellä se vaan kultaisena kimalteli lammen rannalla. Ympäröivä puutarha oli myös erittäin kaunis.





Vaikka monia paikkoja olikin jo nähty niin kello ei ollut vielä paljoa, koska lähdimme aikaisin liikkeelle. Palasimme hotellille ja otimme isän matkaan mukaan. Lähdimme katselemaan Gionin vanhaa kaupunkia. Ennen Gionia poikkesimme kuitenkin syömässä. Tällä kertaa perinteiseen ravintolaan. Heidän tempura sushi annoksensa oli varsin mainio. Ja muutenkin ravintola tuntui viehättävältä.

Sieltä jatkoimme matkaa siis kohti Gionia. Suositeltavin reitti alkaa erään temppelin lammelta. Kadulla on kovin itämainen tunnelma, koska kaikissa taloissa on vanhat tiilikatot ja kaikki talot ovat yksi tai kaksi kerroksisia. Myöskin talojen seinät ovat korsteltu itämaisittain joko puisin veistoksin tai roikkuvin punaisin lyhdyin. Matkalla vastaamme käveli kaksi geishaa koreine kimonoineen ja valkaistuine kasvoineen. Jos on matkalla Kiotossa niin suosittelen kyllä alueen läpi kävelyä. Katu on ehkä noin kilometrin mittainen. Täältä sitten jatkoimme ostosten kautta hotellille. Illalla kävimme vähän maistelemassa sakea paikaillisessa pubissa.







Sunnuntai: Kaikki olivat hiukan väsyneitä kävelyyn, joten päätimme pitää päivän turismi osuen melko kevyenä. Aamusta lähdimme katselemaan Kioton linnaketta. Kioton linna ei tuntunut juurikaan miltään Osakan vastaavan jälkeen. Vanhaa arkitehtuuria ja muureja toki löytyi mutta ei mitään yhtä mahtipontista tai vaikuttavaa. Linna alueen kiersi läpi parissa tunnissa ja sai sieltä vähän uutta tietoakin asioista vakoilemalla erään toisen turistiryhmän oppaan puheita. Linnojen lattiat tehtiin nariseviksi, jotta vihollisen vakoojat tai palvelijat eivät pääseet yllättämään linnanherraa unilta. Sanoisin, että linnan puutarha oli tämän kohteen parasta antia.





Linnalta lähdimme varaamaan lippuja seuraavalle päivälle luotijunaan. Hinta oli siinä 12000 jeniä per henkilö, vaikka juna olikin super express, joka viesi meidät Tokioon noin kahdessa tunnissa. Lippujen oston jälkeen lähdimme Fushimi Inariin, joka on tunnettu punaisista porteistaan. Ja toden totta niitä siellä riittikin. Mikälli ymmärsin oikein niin jokaisessa portissa luki sen lahjoittajan nimi ja päivämäärä, jolloin se oli lahjoitettu. Portteja oli firmoilta ja yksityishenkilöiltä. Luultavasti se on jonkunlainen pyhäteko lahjoittaa moinen pyhäkköön. Portteja paikan päällä oli valtavasti arvioisin, että matkalla jonka kuljimme oli vähintään 500 punaista porttia. Emme lähteneet kiertämään noin 2 km pitkää lenkkiä, jonka varrella portteja olisi ollut varmasti kymmenen kertaa enemmän mitä olimme jo nähneet.





Loppu päivän käytimme shoppaillessa Gionin suurimmalla ostoskadulla. Mukaan tarttui parit kanjein kirjoitetut paidat. Kävimme myös häppäreillä eräässä britti baarissa.

Etelä-Japanissa osa 3: Osaka

Maanantai 31.8. Aikainen herätys motellilla ja junalla kohti Kansain lentokenttää. Se sijaitsee noin tunnin matkan päässä Osakasta junalla. Kansain lentokenttä on rakennettu keinotekoiselle saarelle merenrannalle. Valitettavasti tätä ihmettä en päässyt kameralle tallentamaan. Mutta näky on kuulemma varsin vaikuttava kun kentälle laskeutuu lentokoneella. Ikään kuin laskeutuisi mereen. Finnairin lento saapui kentälle aikataulun mukaisesti 8:55 ja heti kohta perheeni saatua matkatavarat näin heitä ensimmäistä kertaa noin viiteen kuukauteen.

Lentokentältä lähdimme takaisin junalla kohti Shin-Osakaa, jossa hotellimme sijaitsi. Tein pienen tutustumis retken lähiympäristöön jet lagin uuvuttamien matkalaisten kanssa, jonka reissun johtopäätöksenä oli, että Shin-Osakassa ei ole juurikaan mitään. Kiertelyn jälkeen menimme hotellille lepäämään hetkeksi. Matkalaukuissa minua odotti kaksi pakettia juhlamokkaa ja kilo fazerin suklaita! Kyllä nyt kelpaa ;).

Hotellilta lähdimme heti kohta kohti Osakan linnaa. Tällä kertaa käyttäen eri lähestymistä. Uutuutena havaitsimmekin paikallisten kodittomien pressukylän heti toisen vallihaudan ulkopuolella. Pressut oli tosin suurimmaksi osaksi vihreitä, joten aika huomaamattomiahan ne olivat. Silti ei kauheasti osannut moista odottaa löytävänsä varsinkaan kaupungin ykkösnähtävyyden liepeiltä. Linna oli yhtä komea kuin viimeksikin. Lisäksi kierelimme valleilla ottamassa kuvia kaupungista. Tällä kertaa emme käyneet katselemassa sisällä olevaa näyttelyä, vaan suuntasimme kohti lähistöllä olevaa curry ravintolaa. Curry tuntui olevan kaikkien mieleen ja annoksetkin varsin kohtuullisen kokoiset.




Curry kuppilasta tyytyväisin mielin jatkoimme matkaa kohti Umedan näköalatornia. Tälläkin kertaa ajoitus osui melko hyvin auringon laskuun. Paikan päälle myös saapui rakastavainen pari, jotka olivat tilanneet iteselleen jonkinlaisen seremonian. He laittoivat yhdessä kädet painikkeen päälle ja lattialla olevat värikkäät kuutiot alkoivat muodostaa yhdessä kuvioita. Siinä se sitten sydän sykki lattialla heidän alla ja joku pukumies puhui nättejä kävelytasanteella heidän takana.

Tarkasteltuamme Osakaa ylhäältä aikamme jatkoimme iltakahville Yodobashi kameran alakertaan ja sieltä edelleen hotellille.

Tiistai: Tiistaina lähdettiin kohti Osakan merimuseota. Museo oli muodoltaan puolipallon muotoinen ja sijaitsi merellä. Museoon mentiin merenalaista putkea myöten, josta saattoi nähdä muutamia kaloja uiskentelemassa yläpuolellaan. Museo käsittelee Japanin ja erityisesti Osakan kaiken näköistä laivaliikennettä. Näytillä oli laivojen keulakuvia, erilaisia navigointi laitteita, aarteita vanhoista laivoista ja uudelleen rakennettu perinteinen japanilainen laiva. Mutta museo ei tarjonnut mitään kauhean eeppistä kokemusta.






Museolta siirryttiin sitten kohti Osakan akvaariota taas kerran. Tarkoitus oli tosin mennä vieressä olevaan Kirin-yhtiön museoon, mutta kun huomasimme, että siellä ei ole mitään kiinnostavaa päättivät muut lähteä Mariteriumiin. Itse suuntasin vieressä olevaan ostoskeskukseen siksi aikaa. Segan arcade viihdytti minua varsin mainiosti parisen tuntia.

Akvaarion ja ruokailun jälkeen menimme Osakan pisimmälle ostoskadulle. Ja tällä kertaa ajan kohtakin oli mainio, sillä kaikki liikkeet eivät olleet vielä kerenneet sulkeutua. Ostoskadulla esittelin perheelleni Japanin ihmeellisyyksiä, kuten pachinko ja nosturipelit. Ostoskadulla oli kokonaan leivoksiin keskittynyt nosturipeli paikka. Eli kun makea hammasta alkaa kolottaa niin sinne vaan kakkupalasta onkimaan. Siitä sitten hiljalleen muutaman liikkeen ja kahvilan kautta kuljimme koko kaksi kilometrisen ostoskadun läpi. Valitettavasti kuvat tästä osuudesta jollain muulla kameralla :(.

Kun katua jatkoi hieman pidemmälle saapui Osakaa halkovalle joelle. Joen keskelle on rakennettu pitkulamainen saari. Se toimii Osakan hankkeen nimeltä "Aqua metropolis" pää kohteena. Saarelle kärkeen oli pystytetty valtava määrä hyrriä ja suihkulähde, jotka näyttivät varsin mukavilta ilta-auringossa. Istuskelimme ja katselimme menoa joella. Jatkaessamme eteenpäin levenevää saarta vastaan tuli hieman modernia taidetta. Tyhjistä pet-pulloista oli rakennettu kaikennäköisiä eläimiä ja meri aiheisia esineitä. Myöhemmin tämän jälkeen vastaan tuli ruusutarha, joka vaikutti varsin kattavalta lajivalikoimaltaan.






Saaren näyttelyosan loputtua lähdimme kävelemään kohti Osakan keskusta, jossa suurin osa pankeista ja taloudellisista laitoksista sijaitsi. Alueella ei kuitenkaan ollut oikeastaan muuta nähtävää kuin korkeita rakennuksia ja kalliita ravintoloita. Sieltä jatkoimme kohti Hommachia, josta jatkoimme takaisin hotellille.

Keskiviikko: Lähdimme aamusta Osakan tiedemuseolle ostettuamme junaliput seuraavalle päivälle Kiotoon. Museossa oli perinteiseen tapaan heti aulassa robootti osoituksena Japanilaisen tekniikan tasosta. Robootti ratkoi aulassa rubiikin kuutiota ja siinä nopeasti onnistuikin. Lopput museosta olikin aika peruskauraa. Suurin osa näyttelystä käsitteli perus fysiikan ilmiöitä helposti lähestyttävällä tavalla, joista suurin osa oli toteutettu lapsia varten. Heti ensimmäisen kerroksen jälkeen huomasimmekin täyttä päätä huutavat Japanilaiset koululaiset. Mutta ihan mukavaa katseltavaa suurin osa jutuista olikin, vaikka mitään uutta ne ei tarjonneet.



Museolta lähdettiin kohti Nambaa ostoksille ja katselemaan aluetta. Ensimmäinen ostos syntyi Japanilaisessa paitakaupassa, josta Miika löysi kohokuvioisen japanilais teemaisen pitkähihaisen. Seuraavaksi kävimme säläkaupassa nimeltään Donkihote. Vaikka siellä löytyykin kaikki irtoripsistä rolexeihin niin mitään ei tarttunut matkaan. Seuraava mielenkiintoinen paikka oli Loft, josta saa kaiken näköistä sisustus tavaraa kotiin sekä paljon lahjaksi kelpaavaa tavaraa. Oman mielenkiintoni sai sieltä löytyvä muurahaisterraario. Lisää muurahaiset ja niiden olisi tarkoitus kaivaa läpinäkyvää ja syötävään aineeseen tunneleita. Koska aine on niin ravintopitoista pitäisi sitä riittää syötäväksi kuukausiksi ja näin viihde arvo on taattu. Pitänee käydä ostamassa yksi moinen ennen paluuta Suomeen.




Loppu illasta käytiin vielä ajamassa päivän metrolipuilla yksi maanpäällinen metrolinja läpi. Ja seuraavana päivänä Kiotoon!