Toiminnan täyteinen viikko

Viikko lähti vauhdikkaasti liikkeelle labran tervetulijais/jäähyväis bileillä. Meiltä on lähdössä yksi vahtari pois ja toinen tulee tilalle kesän ajaksi. Joten siinä sitten vaihdeltiin numeroita ja tutustuttiin uuteen ihmiseen. Jenkki Colt oli hyvä tyyppi ja epäilen, että tämä uusi kaveri Tunisiasta ei taida olla ihan yhtä sosiaalinen ihminen. Mutta onneksi kohta puolin pitäisi tulla toinen kaveri Unkarista myöskin.

Ravintola, johon menimme oli keskittynyt meren antimiin. Siellä olikin paljon pieniä siivuja kaiken näköisiä kaloja, että kaikki pääsivät vähän jokaisen kalan makuun. Mutta ei nyt mitään suuria yllätyksiä niiden joukossa, ainakaan tässä vaiheessa enää. Viimeisenä saatiin kuitenkin vähän jotain uutuutta, sillä tarjoilia kantoi pöytään tonnikalan pään. Yllättävän suuri ja lihaisa, mutta maku oli sitä samaa kuin ennenkin.

Keskiviikkona olisi pitänyt näkyä se osittainen auringon pimennys täällä Japanissa, mutta pilvipeite valitettavasti häiritsi toimintaa sen verran, että ei sieltä tullut edes otettua kuvia. Myöhemmin päivällä varattiin Matin kanssa bussiliput Tokioon lentoa varten. Lähtö on jo 1.8. aamulla, joten blogi lienee hiljenee pariksi viikkoa, jollei nyt innostu jostain nettikahvilasta kirjottelemaan.

Perjantai iltana lähdettiin aika isolla porukalla kaupungille. Siinä sitten illan mittaan tutustuin erääseen Ryaniin. Hän teki opettajan hommia, johonkin läheiseen kouluun. Kuullessaan, että olen suomalainen, hänen silmissään valkeni. Sillä hän oli ilmeisesti juuri muutamaa päivää ennen kuullut, että hänen koulussaan kaivattaisiin suomen kielen opettajaa. En ehkä noin perusasenteeltani ole kauhean innoissani opettajan hommista, mutta kun hän mainitsi 30 dollarin tuntipalkan (ilman opettajan pätevyyttä) niin hommahan alkoi kiinnostaa heti. Joten pitää tässä katsella miten homma lähtee kehittymään uuden viikon myötä. Kaupungilta palattuamme menimme vielä istuskelemaan ranskalaisten kanssa. Ja mä muuten sain kuvan siitä kaverista, joka sanoi, että ei saa ottaa kuvia, koska hän aikoo työskennellä CIA:ssa isona poikana. Kaiken näkösiä sitä täälläkin tapaa ;).

Lauantai iltana pääsin taas vanhan kunnon tietokone harrastuksen pariin lanejen merkeissä. Mutta poiketen lapsuus ajan hartaista monen päivän istunnoista, nämä olivat vain kolmisen tuntia. Ja laitteiden paikalle vientikin on kumman paljon helpompaa kun kaikilla on nykyään läppärit.

Tänään matkasimme sählykerhon kanssa Yamagataan. Siellä oli jonkun näköinen Tohoku leguen turnaus. Olin hieman pettynyt, kun minulle kerrottiin, että pelejä onkin vain yksi. Mutta sitten taas jälkeen päin ajatellen se 20 minuutin juoksu 30 asteisessa hallissa riittikin vallan mainiosti :). Matsi kesti sen noin 40 minuuttia, josta sain pelata noin puolet. Pataanhan sieltä tuli ja kunnolla 3-0. Mutta puolustukseksi sanottakoon, että vastustajat oli noin 30 vuotiaita ja siten jokainen heistä oli varmaankin pelannut monia vuosia enemmän, kuin kukaan meidän joukkueesta. Mutta hauskaahan se oli. Taas ainut valkoinen kaveri mailla halmeilla ;). Tutustuimpa siellä yhteen Suomi faniin, joka oli käynyt Suomessa vaihdossakin. On se niin hienoa olla salibändin suurmaa :D.

Kuvia on vähän nihkeästi tapahtumien määrään suhteessa, mutta jospa ensi kerralla sitten paremmin.

Loma loma loma!

Eli viime viikolla oli kaikki loput tentit ennen tätä massiivista 3 kk lomaa! Labralla pitänee käydä satunnaisesti. Mutta tuskin siitä mitään rasitetta muodostuu. Kaikki tentit meni lähes täydellisesti. Hieman ihmetytti, että miten meitä edes vaivattiin noin helpoilla kysymyksillä.

Lauantaina sattui pieni pyöräily onnettomuus. Japanilainen tuli risteyksessä kylkeen ja kaaduin siitä sitten asvaltille. Seurauksena polveen ja olkapäähän ruhjeita ja paitaan toinen pään mentävä reikä olkapään kohdalle. Mutta ei siis syytä huolestua ihan pinta naarmuilla selvittiin ja konemetsä paitoja saa uusia ensi vuonna =).

Lauantai päivä kului katsellessa hotelleja Tuiskun Japanin vierailua varten. Lauantai iltana juhlittiin sitten Markon synttäreitä nomihodain ja karaoken merkeissä. Paikalla oli suomalaisten lisäksi hänen labratoverit. Se on kyllä jännä miten toisiin labroihin saadaan menemään se 5 sihteeriä, kun taas oman labrani sihteeriä en ole vielä edes nähnyt.

Sunnuntaina lähdettiin kymmenen aikohin kohti mount Zaoa. Juhannusbileissä tutustuttiin Jouni Pesoseen, joka on Sendaissa UPM-kymenen myyntimiehenä. Hän tarjoutui viemään meidät omalla autollaan sinne. Mukana olivat myös JP ja Niina. (Kiitokset vain kaikille hyvästä reissusta ;).) Zaon huipuille päästyämme huomasimme, että näkyvyys oli kymmenisen metriä suuntaansa. Joten ainoiksi nähtävyyksiksi jäivät temppeli ja kivipaalit vuoren huipulla. Ja kuuluisa kraateri järvi jäi tällä erää näkemättä. Mutta teidän onneksi bongasin julisteen vuoren huipulla olevasta kahvilasta ja nappasin teille esimerkilliset kuvat Zaon kraateri järvestä ;).

Alas päin tullessa pysähdyimme tasanteelle, jossa näimme kuvien kukkasen, jota kuulemma kasvaa vain Japanin vuoristossa. Tasanteella oli myös upea vesiputous. Alas päästyämme menimme lohduttautumaan ja lämmittelemään vuoren alla sijaitsevaan Onsen-kylpylään. Oli kyllä tähän mennessä paras ulkoallas ja sauna mitä olen päässyt Japanissa kokemaan, joten varsin hyvä valitan Jounilta. Sendaihin palattuamme muut jatkoivat matkaa Jounin luokse istumaan iltaa pitsan ja elokuvan merkeissä, kun taas minä lähdin isäntä perheen luokse valmistautumaan illan hanabi:in(ilotulitukseen).

Aki oli valmistanut yhdessä Bangladeshilaisen perheen kanssa japanilaisen aterian, jonka nautimme yhdessä ennen lähtöä. Kaikki pukeuduimme perinteiden mukaan kimonoihin. Minä lähdin siis matkaan Akin minulle ostamassa yukatassa. Kyllä kaupungilla päät kääntyi, kun pellavapäisenä kulkee kaupungin läpi yukatassa ja mustissa puusta tehdyissä sandaaleissa.

Itse ilotulitus oli aivan mahtava. Sen oli tarkoitus turvata kalastajien meri reissut seuraavaan vuoden ajalta. Ilotulitus kesti kokonaisen tunnin ja väittäisin, että se oli intensiteetiltään koko ajan suurempi, kuin suomalaiset vastaavat. En osannut odottaa mitään vastaavaa, koska tapahtuman järjestävä kaupunki on melko pieni. Mutta kaipa sitä pitää pistää rahaa taivaalle, jotta kalastajat saisivat rauhassa hakea sen tonnikalan mereltä sushini päälle =).

Vaikka kuvia otettiinkin paljon, niin suurin osa otettiin jonkun muun kameroilla, joten joudutte niitä hetkisen odottelemaan.

Hippo barbequet

Viikko meni aika rauhallisissa merkeissä keskiviikkoa lukuun ottamatta. Silloin oli määrä pitää culture classin puhe englanniksi. Puhe tuli minulle täysin puskan takaa, sillä kuvittelin, että se olisi vasta tämän viikon keskiviikkona. Viiden minuutin englannin kielinen puhe ei tässä vaiheessa vielä tule ihan luonnostaan. Ja aika jäistä settiähän se sitten loppujen lopuksi oli =). Mutta eipähän tarvitse murehtia siitä nyt kaikkien tenttejen keskellä. Sain myös loppuraportin kirjoitettua määrä aikaan mennessä ja sanojakin oli peräti 30 ylimääräistä määrämittaiseen verrattuna =). Kulttuuri tunnit oli oikeastaan aika hyviä näin jälkeen päin ajatellen.

Keskiviikko iltana oli myös Davidin läksiäiset. Ensin kävimme syömässä okonomiyakia, mikä on sellainen kasviksista ja munasta tehty lätty, johon lisätään sitten sitä lihaa/aines osaa mistä itse sattuu pitämään. Eli siis tavallaa paikallinen pitsa. Oli kyllä todella hyvää! Syöminkien jälkeen suuntasimme karaokeen. Mutta nämä kaverit toteuttivat karaoken hieman eritavalla kuin mihin olen tottunut. Heti kun päästiin huoneeseen niin joku otti repustaan nauhoituslaitteen pöydälle ja painoi punaista ympyrää. Ja kyllähän siellä kaikki lauloihin ihan sen mukaisesti, paitsi minä ;). Noo ihan mukava näinkin välillä.

Perjantaina Nakata oli päättänyt pitää extra pitkän seminaarin :(. Normaalin 5 tunnin ryykäisyn sijaan alkoi mitta lähtentyä uhkaavasti 8-9 tuntia. Tämä johtui kai siitä, että master kurssilaisten täytyi saada heidän tutkielmat valmiiksi johonkin tiettyyn päivään mennessä. Onnistuin lähtemään paikalta onneksi kesken kaiken, joten kerkesin vielä osallistua illan sählyyn. Mutta vaikea kuvitella mitään järkevää syytä seminaarille, joka kestää klo 21:00 asti perjantai iltana. Kaikista osallistujista huomasi kyllä, että kiinnostus oli aika lähellä nollaa ja ajatukset jossain aivan muualla.

Perjantai illan päätteeksi varasimme Matin kanssa lennot Koreaan. Lähtö on elokuun 2. päivänä ja paluu 10. elokuuta. Kauheasti ei ennakko odotuksia paikasta ole mutta ainakin pääsee katsomaan ammattimaista video pelaamista (kts. Starcraft). Mutta tästä sitten taas raporttia kun paremmin tietää.

Lauantaina oli vuorossa suomalais karaokea pienillä vahvistuksilla ulkomailta. Hieno reissuhan siitä sitten kehittyi. Otin itse vähän rauhallisemmin pitäen mielessä seuraavan päivän grillibileet host familyn kanssa. Ja ihan hyville unillehan sieltä vielä kerkesikin =).

Grillibileet olivat siis sunnuntaina ja paikalla oli noin 50 hippo clubin jäsentä ja kymmenisen ulkomaalaista. Grillattavana oli taas naudan lihaa tilattuna braziliasta ja kestitykset olivat muutenkin aivan mahtavat. Grillailun jälkeen oli sitten kaiken näköisiä hauskoja pikku pelejä ja leikkejä. Kaiken tämän ohessa tutustuin yhteen todella mukavaan saksalais ameriikkalaiseen apuopettajaan Joshuaan. Hän tuntui olevan varsinainen maailman kansalainen ja juttelemista hänen kanssa riitti vaikka miten. Myöskin meidän käsitys japanilaisesta kulttuurista tuntui menevän varsin yksiin. Hän siis toimii apuopettajan pienessä kylässä lähellä sendaita. Hän kertoi muun muassa tapauksesta, jossa hän oli käynyt uimassa paikallisessa uimahallissa speedoissansa ja viikon kuluttua tästä koko kylä tuntui tietävän tarkalleen, että millaisissa uimahousuissa hän oli uinut. Myös hänen koulutuksessaan oli korostettu, että varsinkin opettajan työssä tulee miettiä todella tarkkaan, että mitä tekee ja käytännössä käskettiin unohtaa elämä, joka sinulla oli ennen Japania. Tunti opetusta hän kuvaili suunnilleen näin: "minä olen tanssiva apina, kun opettaja laittaa lantin kippoon niin minä tanssin ja kaikki ovat iloisia". Japanilaisessa kielten opettamisessa on kuulemma vielä paljon korjattavaa, mutta hänelle on sanottu, että se ei ole hänen tehtävänsä puuttua siihen.

Ihmettelin suuresti, että miten vapautuneesti ennen kaikkia perheiden isät juovat perhetapahtumissa. Ainakin kaksi tai kolme heistä oli aivan liian kännissä tapahtuman luonteeseen nähden. Jopa minua rupesi hermostuttamaan sen yhden kaverin huitominen siellä ja voin vain kuvitella miten lapset tunsivat tästä. Myös isäntäperheeni isä oli juonut aikalailla ja juhlien jälkeen käytiinkin etsimässä, että mihin hän oli nukahtanut. Juhlien jälkeen palasimme heidän asunnolleen ja söimme yhdessä. Illan päätteeksi Aki antoi minulle etukäteis syntymäpäivä lahjan. Se oli Yukata ja Hippo clubin t-paita. Yukata on miesten helppo hoitoinen kimono. Se on tarkoitettu lähinnä kesän kuumimmille kuukausille ja onkin erittäin miellyttävä. Itse ajattelin, että käyttäisin sitä kylpemisen jälkeiseen oleskeluun, johon se myös tuntui varsin sopivalta. Hän oli myös ostanut Obin, eli kimonon vyön.

Kuvat seuraa heti kohta perässä.

Fuji vuori selätetty!

Kerrotaan nyt vähän keskiviikosta ennen kuin päästään Fujin valloituksen käsiksi. Keskiviikkona oli Sendai - Suomi seuran järjestämä tilaisuus Sendai hienosto hotellissa. En varsinaisesti päässyt selville järjestävän organisaation motiiveista tai edes, että miksi meitä oli sinne kutsuttu. Mutta kun ilmaista gourmet ruokaa tarjoillaan niin, ehkä on vain parempi olla kyselemättä liikoja. Tilaisuuteen oli pyydetty kuoro Suomesta laulamaan! Joten pääsi kuuntelemaan siinä sitten Finlandiaa ja paria muutakin biisiä, jonka jälkeen kuoro liittyi joukkoomme ja päästiin haastelemaan niitten kanssa. Tilaisuudessa myös puhui ilmeisesti Sendain varakaupungin johtaja, joka tietysti ylisteli seuran tuomia etuja kaupungille ja ihmiskunnalle :D. Eipä siinä sen kummempia. Nappasin kuvan parin kimono naisen kanssa siellä.

Fujille lähdettiin lauantai aamuna klo 9.00 Sendain asemalta 7 suomalaisen voimin. Ja yksi lisää otettiin sitten Tokion Shinshukusta kyytiin. Shinshukusta sitten lähdettiin suoralla bussilla kohti Fuji vuoren 5. asemaan, joka sijaitsee noin 2300 metriä meren pinnasta. Mottoksi matkalla valittiin tuntemattomasta sotilaasta muokattuna: "Mennäänpäs tuon vuoren yli että heilahtaa.". Mutta kun lähestyimme bussilla Fujia ja näimme ensimmäisiä vilauksia vuoresta pilvien raosta alkoi olla selvää, että reissusta ei tulisi läpi juoksu.

Varustukseni kiipeämistä varten oli: 2,5 l vettä, purtavaa noin kilon verran, tuulipuvun takki, pitkäkaulainen villaneule, tykit, villasukat, kävelykengät, led valo, wc paperia, kamera, rahaa ja kiipeilyhanskat. Saavuttuamme 5. asemalle noin seitsemän aikaan käytimme tunnin verran aikaa vaatteiden vaihtamiseen ja valmistautumiseen. Kahdeksalta olimme valmiit lähtemään ikimuistoiselle retkelle. 5. asema on jo pilvien yläpuolella ja sää olikin aika vilpoinen, ehkä 15 asteen paikkeilla.

Lähdettyämme kiipeämään reittiä huomasimme heti kohta pohjoisessa meistä ukkospilviä. Pilvien ylä puolella salamat näyttävät eritäin komeilta, varsinkin kun usea salama iskee horisontissa saman aikaisesti. Oli kyllä varmasti ensimmäinen kerta kuin olen nähnyt salamointia pilvien yläpuolelta. Uskoisin myös, että aika harva kiipeilijä pääsee muista spektaakkelia seuraamaan kastumatta. Lucky me! Samaan aikaan vuoren alla sijaitsevassa huvipuistossa ammuttiin ilotulitteita ja näimme ne ylhäältä käsin. Raketit näyttivät kohoavan todella matalalle ja ilotulitukset näyttivät huvittavan pieniltä 5. aseman 2300 metristä katsottuina.

6. asemalle asti tiet olivat suhteellisen hyvässä kunnossa. Tämän jälkeen tiet muuttui tyystin. Suurimmassa osassa oli tuhottomasti irtokiviä hiekan päällä. Täydellinen alusta satuttaa jalkansa tai kaatua, tähän auttoi hanskat todella paljon. Pysyi ottamaan tukea kalliosta tai metallisista tuista. Ilman ohentumisen alkoi huomata jo 5 asemalla, mutta jokainen noustu metri muutti happitasoa pienempään suuntaan. Useissa blogeissa varoiteltiin vuoristotaudista, joten pidimme taukoja aika usein, jottemme saisi vuoristotautia. Ja tauot oli myös tarpeellisia, koska ilman ohetessa hengästyy paljon nopeammin.

7. asemalle asti pääsimme aika vaivattomasti. Sen jälkeen pohjois rinteellä alkaa "kiipeily"-osuus. Se koostuu kallioisesta maastosta, johon on isketty metallisia keppejä helpottamaan nousua. Tämä oli todella hauskaa, kun sai sellaisen oikean fiiliksen kiipeilystä ja tässä vaiheessa nousua energiaakin vielä riitti. Lämpötila ei ollut vielä tippunut pahasti ja kaikki jaksoi kivasti. Tosin muistona tästä osuudesta ruhjeita vähän joka puolella =).

8. aseman jälkeen alkoi rankin osuus. Noin 500 metriä(pysty suunnassa) todella jyrkkää ja kapeata polkua, jossa oli todella paljon irtokiviä. Tällä osuudella osalla porukasta aloi ilmetä vuoristotaudin oireita: päänsärkyä ja huimausta. Myöskin ohentunut ilma saa ihmisen hengästymään pahasti muutaman minuutin noususta. Sydän mahtoi hakata koko ajan yli 150 lyöntiä minuutissa tämän aseman jälkeen. Matkan teko hidastui todella paljon ja välillä pelkäsimme, että kaikki ei pääsisi huipulle asti. Mutta onneksi kuitenkin kaikki jatkoi sisukkaasti loppuun! Jopa perjantaina kuumeesta kärsinyt Niina taisteli itsensä ylös.

Vuoren päällä, 3776 metriä, on muutaman kojun keskittymä, joka on auki sesonki aikana, joka alkaa vasta 10.7. Siis mikään ei ollut auki vuoren huipulla. Saavuimme huipulle noin klo 3:00 yöllä, joten auringon nousuun oli vielä 90 minuuttia. Vuoren huippu oli vielä lumipeitteessä ja lämpötilakin siten nollan tuntumassa. Ja koska huipulla ei ollut mitään suojaa niin tuuli pääsee riepomaan ihmisiä siellä noin 15-20 m/s nopeudella. Tässä vaiheessa viimeistään kaikille tuli todella kylmä. Seurauksena erinäisiä pingviini pallo muodostelmia lämmön jakamiseksi.

Useissa ulkomaalaisten tekemissä blogeissa kerrotaan, kuinka vuorelle kiivetään shortseissa ja t-paidassa, joten emme olleen varautuneet mihinkään tälläiseen. Ehkä useimmat moiset tarinat ovat elokuulta päivän aikana kiivettynä. Mutta kuitenkin tarinoista saa mielestäni väärän kuvan Fujin valloittamisesta. Kyseessä ei ainakaan heinäkuun alussa ole mikään lastenleikkipaikka, tuskin milloinkaan muulloinkaan. Mukana olisi pitänyt olla säähän verrattuna aivan eri tasoiset varusteet.

Aurinko oli valitettavasti pilvessä koko sunnuntai aamun, joten auringon nousu tyynenvaltameren yltä jäi tallentamatta. Myöskin Fujin kraaterilla kävi sellanen tuuli, jossa seassa pilvimassaa, että kuvat kraaterista ovat vähintääkin epäselviä. Mutta onneksi myöhemmin laskeuduttaessa sai hyviä kuvia Fujin juuresta ja pilvipeitteestä.

Laskeutuminenkaan ei ollut Fujilta mikään helppo homma. Normaali laskeutumisreitti oli suljettu, koska se oli vielä täysin lumen peitossa, joten jouduimme käyttämään samaa reittiä, kuin tullessakin. Laskeutuminen 5. asemalle keski kokonaiset 4 tuntia ja oli fyysisesti verrattavissa jopa kiipeämiseen. Mutta onneksi eri osat jaloista kuormittuvat kiivetessä ja laskeutuessa. Oli kyllä jalat aika herkkää tuon 11 tunnin kiipeily rupeaman jälkeen.

Paluumatka taas busseilla Shinshukun kautta. Oli kyllä väsynyttä miestä ja naista. Suurin osa nukkui koko 8 tuntisen matkan.

Reissusta olisi saanut miellyttävämmän paremmalla varautumisella kylmään ilmaan ylhäällä mutta muuten reissu oli todella onnistunut sen raskaasta luonteesta riippumatta. Voisin sanoa, että yksi elämäni rankimmista koettelemuksista. Hauskaa kiipeäminen ei ollut, mutta ehdottomasti kokemus jota ei jättäisi välistä.

Jotkut kuvista ovat vähän hämmentäviä, mutta kylmyys ylhäällä tuulen kanssa sai ilmeet aika veikeiksi. Kuvat blogiin varmaankin huomenna.