Ekat Wärinät

Tiistai aamuna heräsin maanjäristykseen :O. Kyseessä oli tosin surullisen pieni 1 richterin järistys. Kun koetti tästä vähän juttua vääntää niin paikalliset vaan kyseli, että mikä maanjäristys. Eli ei siihen ilmeisesti juurikaan kukaan muu heräänyt kuin minä. Se tuntu vähän niiku sellaselta hotellin värisevältä sängyltä ja kesti ehkä jonkun 5-10 sekunttia.

Varsinaisia tunteja ei tiistaina ollut, vaan käytin koko päivän laboratoriolla lueskellen tieteellisiä artikkeleita netistä. Vois ehkä ottaa vähän rauhallisemmin ja käyttää enemmän aikaa tutustuen muihin.

Koulun jälkeen kävin @homen istuskeluissa. Ohjelmassa oli taas origamien vääntämistä. Ilmeisesti minulle oli löytynyt japanilainen conversation partner. He osasivat sanoa, että nimi on Sato Akane mutta ei sen enempää. Lupasivat lähettää sähköpostia piahkoin. Hämmentävää kun ei osaa sanoa nimestä edes, että onko tuo nainen vai mies.

Iltasella kävin ericillä. Jenkit oli lähdössä jäätelökaraokeen mutta ajattelin, että se olisi vain rahan tuhlausta 5 tuntia 16 euroa karaokea ja niin paljon jäätelöä, kuin vain siedät. Eric antoi lainaan mangaa, joka on kirjotettu furikanoilla eli kanjeilla, joissa on hiraganalla kirjotetut lukuohjeet yläpuolella. Tämä helpottaa lukemista huomattavasti. Eric myös näytti muutaman animen lataamista helpottavan nettisivun.. Aivan kuin torrentit ei olisi jo tarpeeksi helppo tapa :D. Myöhemmin paikalle tuli myös Ali Iranista. Hän oli löytänyt jostain tietoa Tiikeritanssi tapahtumasta noin 50 km päässä Sendaista. Se olisi ollut keskiviikkona. Mutta Ericin tutkittua juttua osoittautui, että paikan päälle olisi vaikea päästä inhimillisellä kävelyllä.

Tänään lähdin aamusta käymään kaupungin museolla. Minun piti käydä siellä kurssin puitteissa sekä omasta mielenkiinnosta. Koko kierros tuli maksamaan 700 jeniä eli 5-6 euroa. Paikan päällä oli 2 osastoa. Toinen oli täynnä vanhoja japanilaisia maalauksia ja toinen oli sitten enemmän keskittynyt kaupungin historiaan. Maalauksista ei saanut ottaa kuvia. Kerkesin kyllä ottaa ekasta kymmenestä kuvat ennen kuin kukaan kerkesi pysäyttämään :D. Harmi, että ette nyt näe sitten 1800-luvun tuotoksia. Ne oli varsinkin minun mieleeni. Tauluista ja muusta sisällöstä n. 100 kuvan kokoelma seuraavassa postissa. Harmillista, että museossa ei ollut myynnissä printtejä tauluista, kuten yleensä museoissa on.

Sendain historian kohokohta on se päivä kun Hasekure Tsunenaga valittiin johtamaan Japanin ensimmäistä retkeä Eurooppaan. Itse retki oli täysi fiasko ja Hasekura käytännössä lynkattiin hänen palattuaan paavin luonta. Mutta se ei estä museota keskittymästä siihen :D.

Lopun päivää olen käyttänyt verbejen opiskeluun. Tampereella meille opetettiin verbeistä vain kohtelias -masu muoto. Mutta eihän sitä tietenkään kukaan puhe kielessä käytä, joten UUDESTAAN!

ps. Pahoittelut valon puutteesta kuvissa. Esineet oli usein vitriineissä, joten salamaa ei voinut käyttää. :/

Sendain kauppojen ihmeellisyys ja ihmeettömyys

Sunnuntai aamu alkoi armeija tyylisellä herätyksellä klo 9:30, kun turvallisuus luentoa kaikanille(opiskelija-asuntolalle) pitämään tullut poliisi huusi keskus radioon, että nyt kaikki aulaan. Hienoisestihan se jännitti siinä, että mikä hirmutuho täällä nyt oikeen on kun oli tuo orientaatio päässyt unohtumaan. Itse orientaatio ei tuonut mitään uutta tietoa, mutta kovasti viihteellistä arvoa sillä oli. Nais ja miespoliisi esitti kaupungin eri vaaroja lähes teatterimaisesti yrittäessään korvata esityksen kankeutta :D. Lopussa saimme kaikki poliisi mopolla ja autolla koristellut laastari. Vähänkö hienoo :D.

Sade lakkasi vihdoin sunnuntaina noin kahdentoista aikoihin. Tästä ilahtuneena lähdin lähes heti kaupungille. Suuntaina oli Ichibancho. Se on vähän niikun ostoskatujen keskus. Sendaissa on noin 1-2 km katettua kävelykatua, jota reunustaa kummallakin puolella liikkeitä toistensa vieressä. Japanilaisten maku on tosin hyvin kallista, joten omasta reissustani tuli halpa. Tarkoituksena oli katsella vähän paikallisia vaatteita, mutta kuten hetken kulutta huomasin niitä ei ole. Lähes kaikki kaupat tarjoaa vain amerikasta ja euroopan muotikaupungeista tuotuja tuotteita samoilla logoilla, mitä nyt stockmannilta saattaisi löytää. Erityisen harmillista on se, että kaikki paidat ym. vaatteet on mielikuvituksetonta länsimaista tavaraa. Perus hawai surfer 74´ paidat voit siis tulla ostamaan Japanistakin :P. Itse haluaisin löytää jostain kauniita kanjeja paidasta mutta ainakaan tällä reissulla ei tärpännyt. Japanilaisten maku vaatteissa on muutenkin outoa. Tavaratalossa tuntui olevan 2 osastoa miehille. Toinen oli pimp daddy tyylinen vaatetus karvoineen ja kultaisine kirjaimineen ja toinen taas on pukuosasto.

Vaihdettuani tavarataloa saavuin Loft:iin. Tämä oli enemmän tälläinen kodin sisustus tavaratalo. Ei täällä mitään sen ihmeempää ollut mutta kun pääsin 8:teen kerrokseen niin repesin. Siellä oli noin puolen kerroksen kokoinen kokkikoulu :D. Paikka oli hieman kotitalousluokan tapainen yritys, jossa siis oli noin 40 pöytää neuvojineen. Kun pyörähdin tiskillä katselemassa olisin voinut ostaa pikakurssin leivän leipomiseen tai mitä ikinä nyt haluaisikaan leipoa. Myöskin asiakas kunta oli hieman odottamatonta. Paikalla oli oikeastaan vain ja ainoastaan 30-40 vuotiaita varattuja(?) naisia. Ja nyt kun tarkemmin ajattelee niin kai tälläistä konseptia saatetaan tarvita Suomessakin pian. "Kuinka kokkaan miellyttääkseni rikasta miestäni?"

Tänään koetin päästä käymään kaupungin museossa, mutta se on kiinni joka maanantaina, joten se siitä suunnitelmasta. Kaupungin museon sijaan päätin suunnata kaupungin virastotalolle hakemaan Alien Registeration-korttiani.

Ruokalassa törmäsin ruotsalaiseen Thomasiin, joka asuu tuossa lähes naapurissa ja Korealaiseen Yokiin. Avasin keskustelun kysymällä Yokilta, että onko hän japanilainen. Ja eikös hän silminnähden pahastunut tästä. Loistava alku keskustelulle. Pienen vaivaantuneen hiljaisuuden jälkeen keskustelu lähti taas etenemään. Ja heti kohta Yoki päätti iskeä takaisin sanomalla meille, että näytämme noin 18 kesäisiltä. Puolustukseksi sanottakoon, että Thomas on minua vielä 3 vuotta vanhempi. Ei ole aina helppoa tämä uusien tuttavuuksien tekeminen ;).

Iltapäivän käytin yliopiston kerhotarjonnan tutkiskeluun. Kerhon tarkoitus onneksi löytyy englanniksi mutta loppu työ onkin sitten tehtävä sana sanalta käännös koneella. Yllätyin hieman, että täälläkin pelataan sählyä. Vaikkakin aika amatöörimäistä peli ilmeisesti onkin. Sopisi siis minulle mainiosti :D. Toinen kiinnostava kerho olisi kokkauskerho. En nyt vielä ole ihan varma sisällöstä mutta jos siellä tehtäisiin jotain paikallisia japanilaisia herkkuja niin tämä olisi kyllä aivan mahtava juttu minulle. Japanilaisiin tutustuminenkin onnistuisi siinä sivussa. Täytynee siis ottaa asiasta selkoa.

14 tunnin sade

Perjantaina pidin ensimmäisen esitelmäni laitokseni seminaarissa. Esitykseen sisältyi itsensä esittely, faktoja Suomen teollisuudesta ja kulttuurista sekä vähän Suomen ja Japanin vertailua. Vielä ennen esitystä minulla oli ihan hyvä fiilis esityksestäni. Mutta kun samaan aikaan saapuneet tohtori opiskelijat pääsivät esittämään omat esitelmät, oli omani lähínnä viihdettä :D. Mutta toisaalta ainakin kaikki ihmiset olivat vielä hereillä esitelmäni aikana toisin kuin jälkimmäisissä. Kuvat Akseli Gallen-Kallelan tauluista, saunasta ja avantouinnista herättivät huvitusta Japanilaisissa.

Esitelmän jälkeen eräs laboratorion jatko-opislijoista tuli puhumaan minulle mukanaan noin 10 J-pop cd:tä. Ilmeisesti oli viime viikon laboratorion hanamissa ohimennen maininnut hänelle, että olen kiinnostunut tutustumaan paikalliseen musiikkiin mutta en oikeen osaa päättää, että mistä aloittaisin. Jotenkin aivan uskomaton, miten sitä voi tarttua noin pieneen. Mutta toisaalta aivan ihanaa :D.

Iltapäivällä kävin taas perus perjantai illan Go-kerhossa. Pelini alkaa kehittyä pikkuhiljaa. Tällä kertaa voitin jopa kaksi viidestä pelistä. Ja kaikista hävityistä peleistä opin muutamia niksejä (aloittelijoiden murskaamiseen). Pelien jälkeen käytiin Ericin kanssa Japanilaisessa hampurilais ketjussa. Paikan nimi oli Moshburger. Siellä otin Teriakikana-aterin, jos nyt joskus käytte Japanissa niin suosittelen kyllä kovasti. Juomaa tilatessa sattui pieni kämmi. Tilatessa osoitin listalta mustaa juomaa, jossa on jääpaloja. Mutta kun maistoin juomaa niin se ei ollu kokakolaa vaan jääkahvia. Jos vain olisi malttanut lukea ne katakanat, eikä vaan tilata intuitiolla. Eric vähän lupaili, että voitaisiin lähteä käymään kultaisella viikolla jossain lähistön Onsennissa eli sellaisessa maisemallisessa kuumavesialtaassa.

Tänään päivä alkoi kuulutuksella. Talon rätisevästä keskus radiosta huudettiin jotain erittäin kovaan ääneen. ".... tulkaa aulaan...". No kun en tajunnut viestistä muuta niin pitihän se sitten lähteä käymään aulassa katsomassa, että mikä härdelli oli kyseessä. Paikalla oli poliisi, jota ihmettelin suuresti mutta kyseessä oli liikenne turvallisuus orientaatio, eikä mitään vakavaa. Olisivat voineet kyllä keksiä miellyttävämmän tavan tiedottaa asiasta, kuin klo 9:00 keskusradiosta.

Kuten otsikkokin kertoo niin tänään on tosiaan ollut 14 tuntia sadetta. Lähes kaikki tapahtumat mitä oli luvassa oli peruttu ja itseänikään ei juuri kiinnosta läheä ulos puutteellisen sadevarustuksen takia. Jonkin näköinen sadeviitta ja kumisaappaat olisivat varmasti aika hyvä hankinta tulevaa sadekautta ajatellen, mutta pitänee tässä vielä odotella ja katsella.

Pistetään vielä viidearvon takaamiseksi n 15 ensimmäistä opiskelemaani kanjia tänne. Kanjit vähän niikun sanoja ja niitä yhdistelemällä voi tehdä mitä kummallisimpia yhdyssanoja. Mutta onneksi en ole vielä siellä asti :D.

Merkki Merkitys Lukutavat
人 Ihminen, kansallisuus hito, jin
子 Lapsi ko, shi
女 Nainen onna, jo
口 Suu kuchi, koo
木 Puu ki, moku
生 Elämä sei, ikiru
日 Päivä, aurinko hi, bi, nichi, ni, ka
月 Kuu, kuukausi getsu, gatsu, tsuki
土 Maa tsuchi, do
金 Raha, kulta kin, kane
山 Vuori yama, san
川 Joki kawa, gawa
水 Vesi sui, mizu
火 Tuli hi, ka
田 Riisipelto ta, da, den
車 Auto kuruma, sha
学 Opiskelu gaku, manafu

Kuten huomaatte merkkejen opiskelu on melko vaikeata. Pahimmillaan merkillä voi olla 15 lukutapaa. Ja ne pitäisi jota kuinkin osata, että pystyy puhumaan ja lukemaan. Mutta toisaalta jos osaa merkin merkityksen saattaa pystyä ymmärtämään sanan vaikka ei osaisikaan sitä lausua. Merkillinen kieli.. Näitä olisi tarkoitus opelella 250 merkkiä neljän seuraavaan kuukauden aikana ja toiset mokomat sitten syksyllä.

Buddhalaisuutta shamisenin tahdittamana

Maanatai ja tiistai olivat varsin sateisia täällä, joten keskityin lähinnä vähentämään koko ajan kasvavaa todo-listaani vähemmän mielenkiintoisten aiheiden parissa. Kuten opiskelu, siivous ja erinäisiin lomakkeisiin tutustumalla. Hokihan tuli vähän fiilisteltyä battle royalen sekä animesarjojen äärellä mutta ei kuitenkaan mitään ihmeempiä. Tiistaina kävin myös @homen jutteluhetkessä ja tutustuin muutamaan uuteen japanilaiseen. Täytin myös hakemuksen Conversation Partner ohjelmaan. Joten ehkä hetken päästä tapaan jotain japanilaista säännöllisesti opettaen hänelle kieltä hänen opettaessa minulle kieltään.

Tänään olin 8 tuntia koululla mutta kaikki luennot oli varsin mukavia ja mielenkiintoisia. Uutta japaninkielen taitoa suorastaan virtaa sisääni koko ajan, sillä käytän viikosta noin 12 tuntia erinäisillä japanin kielen tunneilla ja keskustelu kursseilla. (Mahtavaa!)

Viimeisenä tuntina oli Japanese culture B. Opettaja kertoi meille tänään pidettävistä buddhalaisista juhlista temppelillä, johon olisi vapaapääsy. Tästä riemastuneena ja kiinnostuneena lähdin tietenkin katsomaan, että mistä oikeen on kyse. Vaikka temppeli olikin aivan "koti nurkilla" niin sinne oli aivan uskomattoman vaikea löytää. Tällä seudulla kun on japanilaisia temppeleitä noin 100 metrin välein ja mistä sitä nyt tietää, että mikä on mikä :D. Puolen tunnin tarmokkaan etsimisen, 3:n väärän temppelin ja satojen jollei tuhansien noustujen portaiden jälkeen onnisti ja löysin oikean paikan. Seuraavassa postissa myös kuvia "vääristä temppeleistä".

Tänään Japanissa vietetään "Earth day:tä" eli ylistetään kaikkea ympäristöön liittyvää tekemistä. Temppelillä kaikki saivatkin istuttaa uuden puun maailmaan. Ja temppelillä olevaan japanilaiseen puutarhaan oli myös vapaa pääsy. Valitettavasti saavuimme vasta klo 17:00 jälkeen paikalle, joten se oli jo suljettu. Mutta paikka näytti niin uskomattoman kauniilta, että pitää käydä sillä jonain toisena päivänä sitten. Paikalle oli vaivautunut useita ruokakojuja, joista kokeilin grillattuja noodeleitä ja kalanmuotoista pullaa, joka oli täytetty luumuhillon kaltaisella makealla aineella.

Illan pimetessä temppelille johtavat portaat reunustettiin kynttiöillä ja pitkät portaat näyttivät uskomattomilta. Temppelistä suorastaan huokui rakkautta luontoa kohtaan. Opettajamme kertoi, että munkit elävät täysin roskaamatonta elämää temppelissä. He keräävät polttopuut ympäristön metsien kuolleista oksista ja kompostoi kaiken muun. Ei ruveta ajattelemaan kaiken maailman näkymättömiä roskavirtoja kun on noin kaunis ajatus heillä ;).

Illan kruunasi 3 esitystä. Ensimmäisenä oli nainen joka soitti valtavaa hmm... kellopeliä? :D. Tämä oli vähän klassisen musiikin tapaista ja oikeen viihdyttävää ja hyvää. Tämän jälkeen seurasi shamisen esitys. Se on japanilainen kitaraa muistuttava soitin siinä on ilmeisesti 3 kieltä. Ääni on vähän terävämpi kuin kitarassa ja alaosan koppaa voi käyttää vähän rummun tapaan. Tässä vähän matskua ennen kun saan videon ehkä kaveriltani http://www.youtube.com/watch?v=w5rs7pfZuPs . Ihastuin ihan täysin tähän settiin! Pitänee koittaa ettii käsiinsä niitten kavereitten cd:itä jostain =). Illan päätteli sellanen j-rock bändi. Aika pehmeätä settiä. Ei oikein minun makuun.

Iso kasa kuvia tulossa kunhan tuo pullonkaula modeemi ne maailmalle suoltaa :).

Hanamejen aikaa

Torstai:

Vietin aikaa labrassa klo 10:00 eteenpäin. Törmäsin Nakataan ja juttelin vähän aikaa siitä, että mitä oikeen täällä teen. Vihdoin hän kertoi selkeästi, että kyseessä on research trainingiä. Eli minun pitäisi keksiä aihe, josta haluaisin lähteä tekemään ensimmäistä tutkimusta. District heating ja CHP voisivat olla mukavasti erilailla toteutettu Japanissa ja Suomessa, joten ehkä otan toisen niistä aiheeksi ja sitten lähtee katsomaan, että mitä niistä tarkemmin haluaisi selvittää.

Iltasella käväisimme asuntolan lähellä sijaitsevassa ravintolassa. Siellä myydään sellaisia rasvassa keitettyjä taikina nyyttejä, joiden sisällä on lihaa. Erittäin hyvää! Ravintolan omistaja on tunnettu lyhyestä pinnastaan :D. Ja se tuli myös meidän kohdalla esille. Meitä oli 5 kaveri siellä syömässä ja koska yksi meistä ei halunnut tilata mitään, hänet ohjattiin pihalle. Aika kiusallinen tilanne.

Perjantai:

Aamupäivä oli koulua ihan normaalisti ja menin sen jälkeen labran seminaariin, jossa esiteltiin tohtori opiskelijoiden tutkimusprojekteja lyhyesti. Tämän jälkeen vuorossa oli labran hanami. Täällä taas todistettiin se fakta, että japanilaiset ei kestä viinaa :D. Puolet labran väestä professori mukaanlukien olivat aika huonossa kunnossa. Tämä kyllä oli varsin viihdyttävää katsottavaa :D. "Korea bad, Japan good". Ohjelma alkoi koulun ruokalasta, jossa meille oli ostettu vähän bentoa ja huomattava määrä juotavia. Avattuja pulloja viime bileistä oli vaikka miten paljon. Ruokalasta siirryttiin nomihodaihin. Tämä tuntui olevan varsin tasokas paikka. Sen huomasi ruuasta ja palvelun nopeudesta, vaikka perjantain iltojen pitäisi olla aika tukkoista aikaa ravintoloille. Vieressäni istui mukava tyyppi labrasta. Juteltiin Suomen ja Japanin historiasta.

Ilta venyi aika pitkäksi sillä menimme vielä jatkoille karaokeen. Karaoke oli varsin erikoinen, sillä karaokeen kuului niin paljon jäätelöä kuin pystyt syömään :D. Japanilaiset tuntuu olevan varsin suuruuden hulluja, sillä joka paikassa on teemana syö/juo niin paljon kuin pystyt. Karaokessa jouduin kuuntelemaan japanilaisia rakkauslauluja. Sendain teknillinen yliopisto on surullisen kuuluisa siitä, että täällä ei ole naisia. Jos joku luulee, että tampereella on asiat huonosti niin olet väärässä. Täällä naisia on alle 1% ja sen kyllä huomasi lauluista :D.

Lauantai:

Päivä alkoi @homen järjestämällä hanamilla, joka oli Kawauchin kampuksella. Tuli taas tehtyä paljon uusia tuttavuuksia. @home:laiset on kaikki varsin sosiaalisia ja kiinnostuneita ulkomaista. Revontulet ja sauna herätti varsin paljon ihmetystä ihmisissä. Suurin osa tuntuu ajattelevan, että he kuolisi jos joutusivat elämään -20 pakkasessa talvella. Mutta koetan aina selittää, että asunnot täällä ovat itseasiassa paljon kylmempiä kuin Suomessa. Mutta se tuntuu olevan varsin vaikeata ymmärtää heille. Eric tuli kyselemään, että miksi en ollut pelaamassa go:ta eilen ja sen jälkeen koetti opettaa minulle hieman lisää japania. Se vaan jotenkin ei tunnu jäävän päähän.

Illalla meillä oli toiset juhlat international housen aulassa. Järjestäjä oli eri. Nämä olivat ensimmäiset tanssi bileet, mitä meille on vielä tähän mennessä järjestetty. Aulassa jopa myytiin alkoholia :O. Tansittuamme aikamme bileet alkoivat loppua, vaikka kello oli vasta 22:00. No päätimme sitten lähteä siitä kaupungille porukalla. Mukanamme oli monia korealaisia. Korealaiset on käteviä, koska ne osaa yleensä sekä japania että englantia. Täällä on aika vaikea mennä mihinkään yöelämään ilman ihmistä, joka puhuu japania. Päädyimme samaan karaokeen kuin perjantainakin, jossa myö esitin saman kappaleen kuin perjantainakin :D. Lordin monsterman löytyy karaokesta kuin karaokesta ja se on mukavan erilaista japanilaisiin lauluihin verrattaessa. Karaoken jälkeen käytiin vielä pubissa maistelemassa sakea. Sake oli tällä kertaa kylmää ja suorastaa yllättävän hyvän makuista ottaen huomioon, että se oli lähes 20%:sta. Pitänee tuoda vähän maistiaisia sitten takaisin suomeen ;).

Ja kuvia taas random tapahtumista seuraavaksi..

Kaupungin valot

Eilen ei ollut koulua, joten oli täydellinen päivä lähteä kaupungille. Ohjelma numerossa olivat: pankkikortin käytön opettelu, puhelimen extra palveluiden peruutus ja internetlaskutus osoitteen postitus. Postitus onnistui helposti. Tarvitsi vain selvittää konttorissa, että oliko kirjekuoreen kirjotettu, että postimaksu oli maksettu vai tarvitsisiko minun ostaa merkki siihen. Kirje jäi konttoriin ja jeniäkään ei tarvinnut maksaa ;). Seuraavaksi suuntasin pankkikonttoriin. Tiskin nainen ei oikein ymmärtänyt aluksi, että mitä koetin sanoa. Mutta lopulta sanat "money" ja "kanji wa wakarimasen" avasivat kommunikaation :D. Lopulta kassa neiti löysi englannin kielisen läystäkkeen, johon oli käännetty kaikki automaatin valikot. Tällä läystäkkeellä onnistunee kaikki asiointi ATM:llä jatkossa.

Viimeisenä ja vaikempana oli kännykkä palveluiden poisto. Japanissa kännykän ostaessa sinulle työnnetään kasa kaiken kirjavia ja turhia palveluita kännykän mukana. Ja jostain kumman syystä näitä palveluita ei voi olla ottamatta ostohetkellä mutta kuitenkin ne voi perua esim seuraavana päivänä. Palvelut piti perua kuluvan kuukauden aikana, jotta niistä ei tarvitse maksaa enää seuraavassa kuussa. Menin etsiskelemään liikettä, josta puhelimet ostettiin. En muistanut liikkeen nimeä ja minulla oli käsitys, että se sijaitsi juna-aseman ympäristössä. No etsittyäni toista tuntia löysin toisen elektroniikka kaupan, jossa oli softbankin puhelinpalvelut. Palveluiden peruutus onnistusi myös sieltä mutta ongelmana oli, että englantia osaava henkilö tulisi töihin vasta 1 tunnin päästä. Eihän siinä sitten muuta kun tunnin päästä takaisin. Siinä oli juuri sopivasti aikaa kertää koko 5 kerroksinen elektroniikka putiikki. Oli kyllä olo kuin lapsella karkkikaupassa. Järkyttävän paljon kaikkea hienoa vempelettä. Tämän jälkeen palveluita perumaan. Se onnistui vaikkakin hitaasti. 10 ruksin pois ottaminen kesti noin 30 minuuttia neidin tietokoneohjelmalta. Eri jännää..

Iltapäivällä suuntasin Kawauchin kampukselle. Siellä oli @homen järjestämä tutorointi tilaisuus. Menin sinne katselemaan, että mitä siellä oikeen tapahtuu ja mukavaahan siellä oli. Pelailtiin pelejä ja tehtiin siinä sitten samalla origami linnut. Illalla katselin japanin kirjoja luentoja varten.

Tänään aamu alkoi japanin luennoilla. Tahti oli taas kova mutta onneksi osasin taas aika paljon etukäteen asioista. Mutta kyllä se hymy hyytyy jossain vaiheessa :D. Japanin jälkeen kävin kääntymässä laboratoriossa ja Japanin kulttuurin luennoilla. Opettaja on aika hidas tahdiltaan mutta ei rennoissa luennoissa mitään vikaa ole. Opettaja myös ilmoitti excusta. Se on muutaman viikon päästä sunnuntaina. Tarkempaa tietoa tulee sitten kohta puolin.

Iltapäivällä oli tunnin mittainen Japanin keskusteluryhmä. Tämä varmasti tulee tarpeeseen sillä tunneilla ei japanissa puhuta juurikaan. Mikäli olen oikein ymmärtänyt niin tämä on yleinen opetusmetodi jokaisessa kielessä. Opetetaan kieli mutta sitten ei osata puhua.. Eri kätevää.

Illalla lähdettiin porukalla käymään kaupungilla. Käytiin paikallisessa europehousessa. Ihan jäätävät määrät kaikkee sälää mitä kukaan ei koskaan tarvitsisi mutta kuitenkin jotenkin jännästi kiehovaa kuitenkin. Paikan nimi on don Quijote. Tämän jälkeen menimme paikalliseen arcade-halliin. Halleissa on valtava määrä laivareissuilta tuttuja kouralla tarttumis pelejä, joista voi voittaa kaikkea ihmeellistä sälää. Odotin halleilta vähän enemmän kuin niillä oli tarjota mutta kai ne on ihan ok ajan vietettä toisinaan. Pelihallissa myös selvisi, että mistä bedobear jutut ovat saaneet alkunsa. Palkintoina oli nimittäin vaikka miten bedobear pehmoleluja. Ne eivät näytä aivan samalle kuin mitä nyt netissa kuvia pyörii mutta Meeri vakuutteli, että niistä koko homma on lähteny.

Ja seuraavassa postissa kasa random kuvia.

Eilinen päivä meni koomaillessa kämpillä tuli käytyä kaupassa ja kaverin kämpillä mutta ei mitään maailmaa mullistavaa.

Tänään oli ensimmäiset Japanin luennot. Vauhti on huimaa Suomeen verrattuna. Heti ekalla tunnilla eteen lykättiin hiragana merkit joita TTY:llä käytiin ööh... 4kk? Opettaja sanoi tunnin päätyttyä, että ymmärtää jos kaikki ei pysty sisäistämään niitä keskiviikoksi mutta toivottavasti jokainen osaa ne ensi viikkoon mennessä :D. Noh eihän siinä. Itse olen onneks opetellu ehkä jotain 30-40% ekan kurssin asioista, joten lasku tulee olemaan hieman pehmeämpi minulle kuin niille, jotka eivät ole japanin merkistöön vielä ollenkaan tutustunut. Kanji kurssi tulee olemaan minulle tosin aivan uutta tavaraa ja tahti oletettavasti samaa, kuin grammar kurssillakin.

Japanin tuntien jälkeen kiipesin vuorelle laboratoriooni. Yllätyksekseni labrassa oli paikalla vain yksi noin 25:stä työntekiästä. Kysyin, että missä kaikki on ja vastaus oli, että "maanantain". Tämän jälkeen kysyin, että onko tietokoneeni jo saatu asennettua. Ja vastaukseksi sain osoittavan sormen pöydälleni, jossa oli 4 kpl vanhoja näyttöjä dellin pöytäkone ja applen pöytäkone. Siinä sitten ruvettiin puuhastelemaan niitä kasaan ja noin 3 tunnin kuluttua tulimme siihen lopputulokseen, että ei niistä tullut toimivaa kokonaisuutta. Laboratoriosta puuttui pari kriittistä virtajohtoa ja 2 näytöistä oli rikki.

Ihmetyttää vähän tää Japanin imago tekniikan ihmemaana sillä täällä eletään vuosikymmeniä euroopan maita jäljessä. Edes paperin koolle ei tunnu olevan selkeää standardia yliopistossa. Opettajat jakaa a3, a4, b4 ja b5 kokoisia tulosteita tunneilla ja se tuskastuttaa. Muutenkin tuntuu, että kaikki täytyy hoitaa paperilla ja juurikaan mitää palveluita ei ole järjestetty sähköisesti. Kai sen robotin voi paperillekin piirtää mutta tehokkaampiakin tapoja varmasti olisi. Tietty kaavoihin kangistuneisuus on ehkä jossain määrin japanin ongelma.

Koska ilman tietokonetta ei ainakaan suomalainen pysty tekemään mitään, lähdin kiertelemään kampusta tutustumis tarkoituksessa. Hetken kiertelyn jälkeen näin kiinnostavan metalli klöntin jalustalla. Mentyäni lähemmäksi tajusin, että ei hitto siinähän oli turbiinin siivistö!! Äkkiä kamera esiin ja turistiksi (kuvat seuraavassa postissa). Muuta kiinnostavaa ei tällä kertaa sattunut eteen. Ja tyytyväisenä löydöstä lähdin labran kautta kämpille.

Postissa oli tullut ekan kuukauden vuokra ja kaiken kirjavat käyttömaksut. Kokonaisuudessaan kuukauden elämisestä saa maksaa 12.000,00 yen eli karkeasti 100 euroa. Siihen netti ja kännykkä päälle niin "pakkolliset kulut" jää sinne 150e kieppeille kuukaudessa. Varsin kohtuullista. Lasku pitää maksaa asuntolan officeen. Tästä innostuneena lähdin läheiselle pankkiautomaatille käteis puolen näyttäessä hyvin vähää. No eikös se pankkiautomaatti ole hitto kokonaan japaniksi ilman mitään ohjeistusta, mitä minä voisin käsittää. Jäi sitten rahat tilille tällä kertaa. Pitää koettaa huomenna jotain muita automaatteja jos joku olisi vaivaantunut tekemään englanninkielisen käyttöliittymän. Viime kädessä sitten pankkiin jos ei muuten rahoja pois tililtä saa.

Tuning kuvat Miikalle, turbiinin kuvat energiateknikoille ja loput voi katella taas kirsikan kukkii :D.

Seminaari ja karaoke

Toissa päivänä varsinainen kouluni oikeastaan alkoi. Aamun aloittin kurssi nimeltään Business and economics at Japan. Avausluento oli kuitenkin aika lyhyt ja lähdettiin siitä sitten Matin kanssa Aobayamalle kumpikin labroihimme hengailemaan. Labran avaus seminaari oli perjantaina. Siellä kerrottiin koulun yleisistä käytännöistä ja esittäydyttiin toisillemme. Seminaari tulee olemaan joka perjantaina koko vuoden ajan. Siellä on vähän niinku tarkotus esitellä jokaisen omaa tutkimus alaa ja miettiä yhdessä, että miten tutkimusta tai aihetta voisi sitten kehittää eteenpäin. Homma vaikuttaa ihan fiksulta, sillä tämä on kivuttomin tapa päästä sisään tutkimuksen tekemiseen. Ihan noin dippaa ja kandia ajatellen tämä vaihtovuosi tuo varmasti paljon hyvää.

Perjantai ilta meni go:n merkeissä. Perus kaverit oli siellä pelailemassa group morin kanssa. Go:n jälkeen lähdettiin vähän yö syöpöttelemään läheiseen ramen paikkaan. Otin misoraamenin. Eli nuudelia maissia ja jotain levää ja sieniä. Ihan hyvää settiä nälkäkin lähti ennakko odotuksista huolimatta. Ruuan jälkeen käytiin vielä hakkaamassa vähän street fighteria psp:llä.

Lauantai olikin sitten astettaverran mielenkiintoisempi päivä. Kaupasta löytyi leipää jossa luki rye eli ruis! Ostinkin heti sitä vähän varastoon, ettei vaan heti pääse loppumaan. Nytten kun kauppa alkaa olla tuttu niin sieltä löytyy jatkuvasti kaikkea pientä kivaa, mitä tekisi mieli kokeilla. Harmi, että päivässä pystyy syömään vain kahdesti.

Seuraavaksi ohjelmassa oli @homen järjestämä welcome party. Käytännössä tapahtumassa ei ollu juurikaan mitään muuta sisältöä kuin tutustua muihin ulkkareihin ja syödä japanilaisia snackseja :D. Tutustuinkin uusiin ihmisiin varsin kivasti. Onnistuin suunnilleen tuplaamaan puhelimeni numeroiden määrän. Japanissa puhelin numeroita ei kirjoiteta vaan täällä on valloillaan sellainen infrapuna systeemi. Voit siis lähettää käyntikorttisi kenelle tahansa vain laittamalla ir-sensorit toisiaan kohti. Eri kätevää... Miksi Suomessa ei harrasteta tätä? Eksoottisinta englantia puhui ehdottomasti Intialainen kaveri. Puhe on äärettömän nopeaa ja epäselvää. Vaikka kieli on sama niin aivan uskomattoman vaikeaa saada selvää. Japanilaiseen tapaan "juhlat" loppuivat jo 17:00 kestettyään kokonaiset 2 tuntia :D.

Onneksi satuin juttelemaan Julian kanssa, joka sattui tuntemaan jonkun puolivuotta täällä olleen ameriikkalaisen. He oli lähdössä illalla karaokeen ja nomihodaihin. Lyöttäydyttiinkin sitten Meerin kanssa mukaan tähän lystiin. Nomihodai on paikallinen illan vietto tapa. Kerätään 4-20 hengen porukka ja mennään ravintolaan. Ravintolassa sinulle tarjotaan viiden ruokalajin ateria ja samalla voit juoda 2 tunnin ajan niin paljon (alkoholi) juomia kuin pystyt. Ei saattanut olla ihan parhaita iltoja ravintolalle kun mentiin sinne ameriikkalaisten ja eurooppalaisten kanssa :D. 2 tunnin loppua kohti meille tarjoiltiinkin huomattavan hitaasti, jotta emme joisi ravintolaa konkurssiin =). Koko lysti maksoi 3150 jeniä. Ihan hyvä diili siis minun mielestä. Nomihodain jälkeen siirryimme karaokeen. Mukanamme olleet aasialaiset olivat jo aika kuosissa ja laulut kulkivatkin mukavasti. Meerin kanssa esitimme suomalaisia biisejä Hanoi rocksilta ja Rasmukselta. Parin tunnin karaoke maksoi 2000 jeniä, mutta siihen sisältyi taas niin paljon juomia kun kerkesi tilaamaan. Tälläiseen lystiin ei ihan joka viikonloppu ole varaa :D.

Seuraavassa postissa kuvia tapahtumista.

Perus vääntöä

Tänään pyörittiin taas vahvasti Japanilaisen byrokratian rattaissa. Kyseessä oli koulun 3 kerroksinen toimistorakennus. Mukana tutor tukena. Useimmiten toimistossa toimittiin niin, että nainen tiskillä alkaa puhumaan tutorille, joka koettaa selittää asiaa parhaansa mukaan. Ja heidän keskusteltuaan 30 min saatetaan päästä itseasiaan? Jokaiselta tiskiltä sai lisää lomakkeita, mutta kyllä tänään niitä lopulta oli vähemmän kuin eilen.

Päivän orientaatio tilaisuudessa mies ja nainen luki vuorotellen japaniksi ja englanniksi läpi noin 60 sivuisen oppaan. Heidän mukana oli joukko ilkeitä tuijottelijoita, jotka katsoi aina pahasti jos sattui haukottelemaan tai nukahtamaan. Orientaation liikenne turvallisuus osuus oli varsin lyhyt ja ytimekäs. "Jos ajatte pyörillä älkää törmätköö muihin. Ja autolla ajamiseen tarvitsee olla ajokortti." Näillä siis selvitään Japanissa.

Ilta meni tuskaillessa internet laitteen kanssa. Lopulta joutui vaan myöntämään tyhmyytensä ja kysymään joltakulta muulta. Ja heti alkoi toimimaan ;). Haluuks joku olla mun ATK-henkinentukihenkilö?

Kuvat on kampus alueen puistosta ja matkalta aobawamalta alas. Ei tullu otettuu niin paljon kun oli tarkotus. Virastokierros vie mehut.

Kielikoe ja eka luento

Aamu aloitettiin ilman lämmintä vettä tänään. Suihkusta tuli varsin hyytävää tavaraa ja kuulemma koko D-talossa ei ollut tietoakaan lämpimästä vedestä. Heitinkin kaasulämmittimen päälle ja pesin kriittiset alueet sen tarjoaman lämpimän veden turvin. Kaiken säädön jälkeen oli hieman myöhässä miettimästäni aikataulusta, mutta saavuin kawauchin kampukselle kuitenkin jo hyvissä ajoin. Hermostuneen näköinen ulkkari joukko odotteli kielikokeen alkamista salien edessä ja liityin joukkoon.

Kielikoetta edelsi megafonilla pidetty surkea orientaatio :D. Mistään kaverin sanomasta "englannista" ei saanut selvää. Mutta onneksi huomasin pian, että hän luki läpi meille aiemmin jaettua esitettä. Tämän jälkeen alkoi varsinainen kielikoe. Kielikoe oli erittäin vaikea tai vaihtoehtoisesti minä erittäin huono japanissa. Tosin kaikki kaveritkin tuntui valittavan samaa. Tosin voi olla mahdollista, että japanin kielen taidottomat lyöttäytyy kimppaan vaiston varaisesti.

Tämän jälkeen lähdin Meerin ja jenkkejen kanssa koulun ruokalaan syömään. Systeemi on varsin mukava. Saat valita pieniä lautasia tarjottimen täyteen ja jokaisella lautasella on tietty hinta. Keräilin tarjottimelleni possua, riisiä, ranskalaisia (WHII =D) ja jonkun näköisen salaatin. Koko komeudelle tuli hintaa 500 jeniä. Melko kallista siis suomeen verrattuna. Mutta ajattelin kuitenkin ottaa tuon tavaksi, koska eihän sitä itse jaksa kuitenkaan tehdä mitään monipuolista useana päivänä viikosta.

Ruokailun jälkeen lähdettiin kohti meidän ensimmäistä luentoa. Japanese culture B:n tavoitteena on esitellä vähän sitä sun tätä historiasta tekniikkaan. Varsin mielenkiintoinen kurssi siis, mutta tuskin opintojen etenemisen kannalta mitenkään järkevä valinta. Luento sali sijaitsi aobayaman kampuksella ja jenkit olivat aivan rikki puolen kilometrin ylämäki kävelystä. "Do you walk alot at Finland? We have cars at US." Oppivatpahan tavoille ;). Luento oli aika hidas tempoinen ja tunnelma kuin yläasteen luokassa. Ulkkarit ei oikeen osaa olla hiljaa.

Loppu päivän olin vain kämpillä. Hajoiltiin Matin ja Meerin kanssa paikallisiin käytäntöihin. Byrokratia täällä on kuin 1900-luvun preussissa. Kasalomakkeita ja leimasimia etsii siis jatkuvasti toisiaan. Tieto ei kulje virastojen, osastojen, ihmisten... liekkö minkään välillä ristiin. Vaan minun pitää itse ilmoittaa kaikki tiedot mitä moninaisimmin lomakkein joka paikkaan. Mutta kyllä ne lomakkeetkin joskus Japanista täyttämällä loppuu. Tässä uskossa on elettävä. Kuvia ei tänään tullut otettua. Pitänee huomenna taas koettaa paparatzeilla.

Professorin tapaaminen

Tänään tapasin ohjaavan professorini. Hän vaikutti varsin mukavalta ja tulimme juttuun oikein hyvin. Hänen englannin kielen taito oli varsin sujuva. Mikälli ymmärsin oikein, niin tulen tekemään individual research trainingit hänelle. Ne ovat noin 8 op suuruisia seminaaritöitä. Eli tehdään jonkun näköistä "tutkimusta" jostain minua/proffaa kiinnostavasta aiheesta. Pitänee kysellä vähän kandi mahdollisuutta jälkimmäiseen kahdesta opintojaksosta. Vaikuttaisi varsin sopivalta siihen tarkoitukseen.

Juttelimme Suomen teollisuudesta ja Suomen ja Japanin eroista. Hän vaikutti varsin tyytyväiseltä opintoihini. Kehui, että on pohjaa kaikilta aloilta ja että energiatekniikkaa varsin vahvasti opiskeltuna. Voitte käydä ihailemassa tulevaa lukujärjestystä osoitteessa http://insc.tohoku.ac.jp/jype/2-3.html . Kursseista aijon ottaa ainakin japanin kurssit, kulttuuri kurssit, individual lab ja ehkä kemiaa tai japanin taloutta. Kyseisillä valinnoilla tulee viikkotunteja noin 25-30, minkä pitäisi olla mukavan kevyttä mutta ei kuitenkaan liian.

Labralla tapasin tutorinikin. Hän on jonkunlainen japanilainen nuorisotrendin edustaja. Professori sanoi, että "Älä huoli jos et ymmärrä hänen japaniaan, en minäkään ymmärrä". Kaveri pukeutui semi HIM koruihin oli 180 cm anorektikko, jonka kenkinä olivat kärjistään kiehkurat narrin kengät :D. Mitähän tältäkin oikein odottaisi.. Torstaina on tarkoitus mennä täyttelemään hänen kanssa lappuja johonkin kansliaan (TAAS LIPPULAPPUJA!).

Iltasella pidimme pasila illan ja katsoimme kaikkien lemppari sarjaa ja juoruttiin :).

Huomenna on Japanin kielikoe, jonka pohjalta meidät jaetaan tason mukaan ryhmiin. Odotan vahvasti sijoittumista 1. ryhmään, eli alimmalle tasolle. Varsin useat ovat kerenneet lukemaan japania jo vuosia ja eron kyllä huomaa :D. Mutta samahan se mihin menee kunhan jotain uutta oppii.

Aobayaman ympäristö

Lähdin tutkimaan siis aobayaman ympäristöä. Alue on visuaalisesti ehkä kauneinta mitä olen tähän asti japanissa nähnyt. Kaupungin läpi kulkeva joki leikkivine lapsineen ja kaupungin museon puisto olivat melko hyvää settiä. Paranevat varmasti viel kunhan päivät tästä lämpenee. Ensimmäiset kukat alkaa ilmestyä kirsikka puihin!! Tämä tekee ihmeitä Japanin harmaudelle. Lähes jokaisen talon pihalle on istutettu kirsikkapuita ja kunhan ne pääsevät täyteen loistoonsa maisema tulee muuttumaan täysin.

Tein myös ensimmäisiä kontakteja aboriginaaleihin, vaikka japanin kieleni ei vielä kummoisia keskusteluija mahdollista. Kyselin, että missä on paikkoja, vaikka tiesinkin missä ne on. Hyvä testata, että miten ne vastaa. Pyysin myös ottamaan kuvia.

Oli tarkoitus tehdä jotain porukalla illalla mutta homma peruuntui kun Matti lähti katsomaan japanilaista kaveriaan. Käytinkin illan kanji-merkkejen opiskeluun. Jotta Japanissa pystyisi lukemaan mitään täytyy osata kanjeja. Japanin valtio on määritelly 1950 kanji merkkiä, joilla ihminen pystyy hoitamaan asiansa. Osaan noista noin 20-30 merkkiä, joten kiirettä pitää jos meinaa vaihdon loppuu mennessä osata edes puolet noista.

Eräs jännä ilmiö minkä huomasin on se, että päivällä huoneessa on itseasissa huomattavasti kylmempää kuin ulkona. Suomessahan tälläinen ei käy päinsä. Olen pikku hiljaa totuttanu itseäni kylmempään ja kylmempään lämpötilaan. Tällä hetkellä 19 asteinen huone alkaa tuntua ihan ok:lta. Onhan tuo melkoinen pudotus tuulanhovin n. 26 asteesta.. Päivät tuntuvat lämpenevän koko ajan nopeasti ja samoin kosteus. Kohta varmaan valitetaan kuumuudesta :D

Tänään on tapaaminen ohjaavan proffan kanssa toivottavasti kaikki menee hyvin. Huomiseen tai iltaan. Jpn kuittaa.

lisää kuvia

Kaupunki palloilua

Nukuin tänään pitkään. Aamusta rupesin soittelemaan kavereille ja nopeasti selvisi, että Meeri on lähdössä kiinalaisen kaverin kanssa katselemaan kampusta. Tunkeuduin sitten mukaan reissulle ja hyvä reissuhan siitä kehittyi. Tod:illa oli auto, joten säästyin 8 km kävelyltä, jonka oli ajatellu tehdä joka tapauksessa. Käytiin pyörähtämässä kampuksen pihalla ja ei siellä sitten sen ihmeempää. Sai taas katsella Japanilaisen betonirakentamisen kauneutta :D. Kampukselta lähdimme kohti Sendain linnaa tai siis kohti sitä mitä siitä on jäljellä. Paikan päällä oli pari kasaa kiviä ja temppeli, joka oli oikeastaan kiinnostavampi kuin itse linna. Linnalta myös pystyi ottamaan kivoja kuvia kaupungista, koska se sijaitsee aobayamalla eli siis aobavuorella. Nousua vuorelle tulee 140 m ja kampuksen sijaitessa vuorella tulee nousu suorittaa 5 kertaa viikossa. Siinä teille lukonmäkeä :P.

Tod pelotteli maanjäristyksillä. Tohokun alueella ei kuulemma ole ollut suurta järistystä noin 30 vuoteen, joten todennäköisyydet sellaiselle alkaa olla kuulemma 90% hujakoilla. Pitänee siis miettiä hätäratkaisut jo valmiiksi. Pelottelun jälkeen palasimme kampukselle.

Lähes heti lähdimme Matin, Mikan ja sen saksalaisen kaverin kanssa supermarkettiin. Tarkoituksena oli ostaa jotain valmis ruokaa ja syödä se kampuksella. Kaupassa kuitenkin tuli esille, että lähellä olisi halpa ja hyvä paikka, joten saisimme ruokaa lähes einesaterian hinnalla, joten otimme suunnaksi Sendain rautatieaseman. Matkalla sinne saksalainen kertoi omasta ohjaavasta professorista. Ensimmäisen tapaamisen aikana professori oli antanut hänelle makuupussin ja sanonut, että nyt voit nukkua yötkin labralla. Kaveri joutuu myöskin käymään labralla lauantaisin. Toivottavasti en tule jakamaan hänen kohtaloaan.

Ravintolassa otin jonkun näköisen porsas, kaali ja riisi annoksen mukana oli myös miso keittoa, joka oli hintaansa nähden aivan hiton hyvää. 580 jeniä moisesta kestityksestä. Ravintola oli myös varsin silmiä miellyttävä ei siis mikään perus kebab paikka josta voisi odottaa saavansa halpaa ruokaa. Matkaa reissusta tuli 10 km ja sen kyllä tunsi. Ei ole tullut poljettua pitkään aikaan. Mutta voi olla, että huomaa polkeneensa aobayamallekin kun sen aika koittaa.

Palattuani lähdin Carlille täyttämään lomaketta. Eihän siellä sitten tullut lomaketta täytettyä vaan pelattiin go:ta. Ehkä huomenna sitten...

Pitäisikö edellisen postin palautteen määrästä päätellä, että kukaan ei lue blogiani vai, että kaikki on ihan hiton tyytyväisiä? Hämmentävää..

Sateinen lauantai

Aamusta lähdin käymään kaupassa ja hyvä niin sillä koko loppu päivän on satanut enemmän ja vähemmän vettä. Päivä on siis tullut vietettyä kokonaan sisällä. Hieman kummallista, että mitään ohjelmaa ei ole järjestetty viikonlopuksi eikä maanantaiksi.

Huomenna voisi käydä koeajamassa pyörän ja käväistä vaikka aobayamalla katselemassa kampusta valmiiksi. Siellä kun samalla suunnalla sijaitsevat. Hyvää säätäkin lupailtu eli jos meteorologit ovat oikeassa niin huomiselta voisi tulla hyviä kuviakin ;).

Tänään olen täytellyt taas papereita ja lukenut paljon papereita, joita meille on jaettu. Täyttelin mm. vikailmoitus lapun. Voin vain kuvitella, että miten nyrpeä respan tädin ilme on kun menen hänen luokse listan kanssa. Mutta homman henki on kuulemma se, että mitä ei nyt huomaa niin siitä sitten saa maksaa vuoden päästä, jos joku muu sen sattuu huomaamaan. Mutta vikoja ei ilmeisesti ilmoituksesta huolimatta korjata.

Tein tänään ekaa kertaa ikinä raamenia. Eli noodeleita ja possua siinä päällä. Oli hyvää, vaikka ei siltä ensi silmäyksellä näyttänytkään. Tein myös jotain erittäin suolaista kalaa. Ehkä ollut suolattua tms. mutta maistui varsin hyvälle siitä huolimatta. Huomenna vois ostaa sellasen yllätyslaatikon missä on montaa sorttia.. Siitä taisi olla jo ekoissa kuvissa kuva. Huono puoli niissä on se, että niitten hinnalla söisi jo ravintolassa. Ravintolat on kohtuullisen halpoja täällä. Kunnon täyttävän ruuan saa 5-6 eurolla varsin tasokkaan näköisessä ja oloisessa ravintolassakin. Saattaapi sortua hieman useemmin täällä ;).

Valitettavasti tänään ei tämän enempää... Huomiseen.

Niin ja laittakaan kommentteihin pyyntöjä, että mitä haluaisitten lisää ja mihin suuntaan blogia kehittelisi.. Turhahan tätä on kirjoittaa, jos lukijat eivät tykkää. Arvostaisin palautetta. Kts!

Superpäivä

Superpäivä

Aloitin aamun maistamalla eilen ostamaani leipää. Yllätyksekseni se oli täytettynä kahvin makuisella kreemillä. No sen siitä saa kun ei osaa lukea mitä paketti sanoo :D.

Heti aamutoimien jälkeen oli meidän määrä lähteä kaupungille Group Morin opastamina. Tarkoituksena oli tehdä Alien Registeration, hankkia pankkitili, hankkia tarvittavia esineitä kaupasta ja ostaa kännykkä. Ameriikkalaiset olivat saapuneet eilen ja olivat meidän mukana kaupungilla. Kaikki tämä onnistuikin varsin mainiosti, vaikkakin kymmenessä tunnissa.

Ameriikkalaiset toivat mukavaa piristystä arkeen. Suurin osa heistä oli kielellisesti suunnilleen samalla tasolla kuin minäkin, joten juttelussa käytettiin vähän japania ja paljon englantia.

Päivä aloitettiin siis Alien Registerationilla siellä saimme eteemme kasan japanin kielisiä lomakkeita, jotka yhdessä sitten täytettiin. Lomakkeet joutui täyttämään useita kertoja virheiden vuoksi. Mutta lomakkeita täyttäessä pystyi mukavasti juttelemaan ja tutustumaan ihmisiin. Sama paperi sirkus jatkui pankissa ja klo 12 mennessä kaikki olivat aivan rikki.

Onneksi kuitenkin group mori tarjosi kaikille ilmaisen lounaan tämän jälkeen. Seuraamme liittyi @home-ryhmä, joka koostuu Janilaisista korkeakouluopiskelioista. He ovat siis lähes tutoreita. Moni heistäkin oli kielitaitoinen ja ennen kaikkea halukas oppimaan englantia. Juttua riitti shusia syödessä.

Shusin jälkeen lähdimme 100:n jenin kauppaan. Kauppa on noin 7 kerroksinen kompleksi, joka on täynnä tuotteita, jotka maksavat kaikki 100 jeniä. Onnistuinkin löytämään lähes kaikki tarvittavat keittiötarvikkeet sieltä. Ja vielä erittäin halpaan hintaan. Seuraavaksi kävimme lääkekaupassa mutta en löytänyt mitään, mitä olisin tarvinnut.

Kännykkää lähdimme hakemaan japanilaisesta elektroniikka kaupasta, joka myöskin oli erittäin suuri ja värimaailmaltaan epilepsiaa aiheuttava. Kaupasta löytyi positiiviseksi yllätykseksi englannin kielisiä myyjiä. Ostin halvimman kännykän, johon tuli softbank liittymä. Liittymä sisälsi mystisiä kuluja, joista koitin kysellä mutta kukaan ei oikeen osannut selittää näiden "service pack"-tuotteiden sisältöä, mutta pakko ne oli kuulemma olla. Softbank liittymä on jokaisella vaihtarilla, joten todennäköisesti minua ei kusetettu :D.

Palattuani kotiin söin ja mesetin. Mesessä sattui olemaan Jukka, joka oli japanin vaihdossa myöskin vuoden. Kyselin häneltä juttuja ja nopeasti selvisi, että voisin saada erittäin halvan pyörän eräältä hänen kaveriltaan. Joten soitin carlille ja sovin, että tapaisin hänet aulassa ja katsottaisiin pyörää yhdessä. Pyörä oli uusi ja ostin sen 2000 jenillä. Melko hyvä kauppa... Kauppojen jälkeen Carl kysyi minulta, että osaanko pelata Go:ta ja osaanhan minä. Pelasimme kahden tunnin matsin, jonka jälkeen siirryimme hänen asuntoon pelaamaan psp:tä.

Siinäpä se lyhykäisyydessään. Kuvia tulee taas kohta.

Japani ekat kuvat

Ekat tuntemukset

Se idyylisyys, jonka Japani on onnistunut muualle maailmaan välittämään, rikkoutui heti päästyäni Tokioon menevään junaan. Ympärillä oli lähinnä Hervanta tyylistä betonirakennelmaa toistensa perään. Mukavan poikkeuksen tähän teki aina välillä näkyvät valotaulut ja vielä puoliksi kukassa olevat kirsikkapuut.

Päästyämme Sendaihin saimme odotella meidän hakijaa noin tunnin juna-asemalla. Kun hän vihdoin saapui paikalle niin saimme odottaa vielä toisen tunnin loppuja päivän saapujia. Tämän jälkeen suuntasimme yliopiston asuntolaan takseilla infoa varten. Japania puhuvat info immeiset eivät jaksaneet enää juurikaan kiinnostaa, kun takana oli 40 valvottua tuntia. Saatuani kasan papereita pääsin asuntolaan muiden mukana.

Asuntola vastasi aikaisempien vuosien tarinoita. Sisällä on yhtä lämmin kuin ulkonakin ja yhteiset tilat on aika sotkuisessa kunnossa. Pieni kaasulämmitin koittaa puskea lämpöä huoneeseen mutta ei millään kerkeä tuottaa tarpeeksi lämpöä ennen kuin ikkunan raosta tuleva veto sen jo viekin.

Lähdettiin sitten porukalla etsimään lämmin henkisempää illanvietto paikkaa. Sellainen löytyikin pienen matkan päästä asuntolasta. Kahden vanhan japanilaisen pitämä raamen(noodleita ja porsaanlihaa eri lisäkkein) paikka. Harmikseni huomasin, että suurin osa eurooppalaisista on suomalaisia ja ruotsalaisia. Toivottavasti tilanne vielä muuttuu, ettei reissu Turkuseen olisi ajanut samaa asiaa, kuin matka tänne :D.

Lähdin hyvissä ajoin nukkumaan. Japanilainen herkkuruoka kuitenkin pyöri vatsassani liian innokkaasti antaakseen minun nukkua kunnolla. Maitohappotabletit auttanee asiaan jatkossa.

Tänään olen kartoittanut lähiseutua ja koettanut etsiä joka päiväiseen elämään tarvittavia esineitä. Löysinkin varsin halvan paistin pannun ja syömäpuikot paikallisesta supermarketista mutta muuta ei juuri sitten löytynytkään. Lisäilen kuvia päivän reissusta, jos osaan ;).