Maanjäristys simulaatio ja kansantansseja

Alkuviikko meni mukavasti taas laboratoriossa ja jype-kursseilla. Ei siis mitään maailmaa mullistavaa ennen perjantaita, jolloin oli maanjäristy simulaatio. Joku kaveri huusi kaijuttimista, että "maanjäristys tulee kohta". Kaikki muut siinä sitten rupesi kaivelemaan kypäriä päihinsä ja kyykistyivät varovaisesti pöydän alle. Kukaan ei tietenkään ollut minulle vaivautunut kertomaan tästä harjoituksesta mutta toisaalta en minä siitä mitään ymmärtänytkään japanilaisten kuulutusten takia. Sitten kun joku taas huusi, että "järähti" niin lähtettiin siitä kivassa jonossa portaiden kautta pihalle seisoskelemaan ja odottamaan. Tämän johdosta onneksi viikottainen seminaari peruuntui, joten säästyin kuudelta tunnilta japanin kielistä nautintoa.







Illalla sitten esittelin yhden uusista vaihtareista sählykerholle. Taitoa ei lajiin löytynyt mutta kyllähän se pelkkä intokin riittää. Sählyn jälkeen lähdimme suomalaiskorealaisin voimin laulamaan karaokea.




Lauantaina Aki perheineen oli kutsunut minut mukaan katsomaan japanilaisia tansseja ja musiikki esityksiä. Siinä sitten katseltiin kun kaveri selitti, että kun soitan näin niin se tarkoittaa pientä jokea ja kun soitan näin niin se tarkoittaa suurta laivaa. "OK". Paikan päällä pääsi myös ajamaan museo bussilla ja minihöyryjunalla, mistä pojat olivat ihan innoissaan. Myöskin museossa pääsi kokeilemaan jousipyssyllä ampumista. Siellä oli sellainen sirkus tyylinen ratkaisu, missä eri maalitauluihin osumalla sai pikkumiehiä hyppäämään lavasteista. En voinut vastustaa kiusausta =).





Lauantai iltana oli sitten mafumafu-party. Homman ideana oli se, että useita ulkomaalaisia kutsuttiin japanilaisten kanssa samoihin bileisiin, jossa sitten keskusteltiin yhdessä englanniksi. Me saatiin pientä purtavaa ja juotavaa korvaukseksi englannin puhumisesta, kun taas japanilaiset maksoivat 1500 jeniä henkilöltä siitä, että he pääsivät paikalle. Homma oli ehkä hienoinen pettymys Mikan hehkutukseen verrattuna mutta ihan ok reissu ottaen huomioon, että siellä kuitenkin tutustui moniin japanilaisiin.

Seuraavana aamuna oli opiskelija-asuntojen vieressä järjestetty International festa. Siellä tarjottiin ruokia kymmenistä eri maista ja päälavalla oli myöskin tanssiestyksiä joka puolelta maailmaa. Valitettavasti heräsin kuitenkin hieman myöhään, joten missasin suurimman osan ruuista ja esityksistä. Mukavaa kuitenkin oli, sillä paikalla oli paljon kavereita. Festarin jälkeen loppu ilta vierähti Ericin tykönä.

Menneeltä viikolta

Nyt kun labra on taas aloittanut toiminnan ja kurssit rullaa normaalisti, on paluu arkeen väistämätön. Mutta uutukaiset vaihto-oppilaat pehmentävät laskua todellisuuteen. Uusiin ihmisiin on tullut viime viikkoina tutustuttua melko runsain määrin. Suurin piirtein sadasta ihmisestä alkaa tunnistamaan jo reilut viitisen kymmentä. =)

Tällä kertaa valitettavasti kuvaus puoli jäi hiukkasen hunningolle kameran jäätyä parina ratkaisevana päivänä kotiin. Mutta siitä huolimatta kerrottakoon viikon kertomukset.

Mielenkiintoiset tapahtumat alkoi keskiviikkona ensimmäisellä aikido tunnilla. Se on sellainen luontaisia kipupisteitä ja ihmisen liike-energiaa hyödyntävä taistelulaji. Aikido on tarkoitettu ainoastaan puolustukseen. Tunnilla meitä opettaa noin kuusissakymmenissä oleva vieraileva professori. Ensimmäisellä tunnilla opettajan avustajat olivat sairastuneet, joten kaikki liikkeet jouduttiin tekemään aika pitkälti pysty metsästä ilman opastusta, jonka sitten huomasi mukavasti seuraavina päivinä koko kehon kokoisena lihaskipuna. Mutta siitä huolimatta homma oli aivan mahtavaa! Ihminen kaatuu loppujen lopuksi aika pienellä vaivalla jos vaan tietää, mitä on tekemässä.

Lauantaina oli aika imonille. Se on Sendain seudulla vietettävä juhla jollekin, jota en ole saanut selville. Homman ideana on pistää nuotio joen varteen ja pistää kattila tulille, jossa sitten tehdään perunakeiton tyylistä ruokaa. Ruuassa on alueellisia eroja mutta Sendai seudun perinne ruoka on siis tuo peruna versio yleensä jollain kalalla tai meren elävällä höystettynä. Imoni oli @homen järjestämä ja suunnattu kaikille vaihto-opiskelijoille. Paikalla olikin todella paljon väkeä. Nuotioita rannalla oli varmasti yli 20. Siellä sitten savun seassa tuttavuutta tehtiin. Ilta jatkui kaikanin tanssibileillä. Mutta tunnelma oli sanalla sanoen kuollutta, joten matka jatkui hyvin nopeasti sieltä keskustaan ja kohti izakayaa.

Sunnuntai kului japanese culture A:n field tripillä. Lähtö oli hieman seitsemän jälkeen ja kyllähän se hiukkasen aamulla taas väsytti. Mutta onneksi ei pitkään. Retken ensimmäinen etappi oli omenatarha. Tarhan omistaja selitteli siellä sitten, että miten hän kääntelee omenoita 5 kertaa aurinkoon päin ennen kuin ne ovat valmiita kerättäväksi ja miten hän leikkelee lehdet omenoiden ja auringon välistä, jotta aurinko voi paistaa suoraan omeniin. Kyllähän siinä vähän silmät pyörähti kun hän kysyi, että tehdäänkö myös meidän kotimaissamme niin. Vierailun päätteeksi saimme kerätä omenoita puista ja ostaa niitä hintaan 5 omenaa / 100 jeniä. Ei siis mitenkään kallista.

Seuraavaksi jatkoimme läheiselle liikuntahallille, jossa paikallisen koulun juniorit esittivät kansantanhuja yleisölle. Ohjelmassa oli jonkun näköinen miekkatanssi ja sitten oli sellasia tanssivia susia. Oli aika jännä. Esityksen jälkeen saimme jutella esiintyjille mutta tulkin puutteessa homma jäi lähinnä seisoskelun tasolle. Yhteiskuva kuitenkin saatiin aikaan.

Viimeisenä etappina oli Izumi vuori Sendain pohjois puolella. Ensin käytiin ihmettelemässä vuoren juurella sijaitsevaa maalaistaloa, joka oli ilmeisesti vanhahko ja siten erityinen luonteeltaan. Eihän siinä tatamit oli sisällä ja muutamia vanhoja työkaluja näytillä.

Maatalon jälkeen otimme hiihtohissin vuoren huipulle. Huipulla käytimme muutaman kymmentä minuuttia maiseman ihailuun. Oli kyllä tosi hienot näköalat ja sääkin suosi reissua aurinkoisena ja pilvettömänä. Ihailun jälkeen jatkoimme vuoristo polkuja pitkin takaisin alas. Patikointia lienee oli noin kolme kilometriä.

Seuraavan kerran sitten kuvien kanssa =).

Kuukausia sitten: Nikko ja synttärit

Synttärit siis oli ja meni mutta reissujen takia ei tullut ikinä kirjoitettua näistä jutuista. Tarkoituksena ei ollut järjestää mitään tapahtumaan mutta se nyt sitten vain tulla tupsahti. Järjestin Akille, hänen pojilleen ja hänen kaverille lettukestit. Ei sinäänsä ollut itselläkään mielessä, että ne synttärit olisi kohta tulossa. Mutta ilmeisesti Aki oli homestay hakulomakkeestani ottanut selville, että milloin syntymäpäiväni oikeen on. Sieltä ne sitten tupsahti kakun kanssa lettukesteilleni =). Syntymäpäivä lahjaksihan sain jo ennen synttäreitä yukatan eli siis sellaisen japanilaisen kesäasun.





Heti kohta lettukestien jälkeen oli Tohoku Universityn järjestämä retki vaihto-opiskelijoille. Retken kohteina oli Nissanin autotehdas, jossa valokuvaus kielletty :( ja Nikkon temppelit. Ohjelmaan myös kuului yöpyminen onsen hotellissa, joka oli japanilais tyylinen.

Ensimmäisenä päivänä siis suuntasimme Nissanin tehtaalle. Matkaa tehtiin 4 tuntia ennen kuin pääsimme perille. Eli paikka sijaitsi about 300 km Sendaista etelään. Alue on hyvästä syystä suhteellisen korvessa, sillä sitä on neliökilometri kaupalla. Tehtaalla tehdään ilmeisesti kaikki osat itse, jotka vain kyetään. Alueella on siis omat sulattamot, voimalaitokset, kokouslinjat ja testiajoradat suunnittelu toimistoineen. Meidän tutustumis käyntiin kuului vieraille tarkoitettu vastaanotto halli, jossa uusia malleja näytillä sekä autojen kokouslinja.



Ensimmäisenä aloitettiin vastaanottohallista, jossa saimme tutustua hieman Nissanin historiaan, tavoitteisiin ja uusiin autoihin. Meille myös pidettiin info japaniksi kaikista tehtaan avainluvuista.






Tämän jälkeen vuorossa oli kierros kokoamislinjalla. Hommat oli automatisoitu älyttömän pitkälle ja ihmiset tuntui suorittavan suurimmaksi osaksi vain taipuisien osien asentamista sekä laaduntarkkailua. Joka puolella oli piipittäviä robootteja, jotka ajoi paikasta toiseen hillittömien peräkärri jonojen kanssa. Kaikki osat vain löyti paikalle, vaikka se uskomattomalta siinä kaaoksessa vaikuttikin. Kokoamislinjan päässä oli katsastusasema, jossa sitten tehtiin viimeiset laaduntarkastukset ennen ok leimaa papereihin.

Nissanin tehtaalta jatkoimme Nikkoon, jossa menimme onsen hotelliin. Eli siis hotelliin, jossa on kuumialähteitä. Homma aloitettiin perinteisellä Japanilaisella aterialla. Ateria sisälsi valehtelematta parikymmentä eri ruokalajia. Koulu oli myös ystävällisesti hankkinut olut nomihodain ruuan päälliseksi, joten tunnelma tiivistyi nopeasti ja karaokelaite sai käyttäjiä. Noin kolmituntisen aterian jälkeen olo oli lievästi sanottuna täysi. Mutta mikäs sen jälkeen mukavampaa kuin mennä rentoutumaan onsen osastolle. Suomalaiset laulut raikui ulkoilma altaalla ja tunnelma oli hyvä.







Seuraava aamu oli hieman vaikea, mutta hotellin aamiainen auttoi kummasti. Hotellilta lähdettiin kohti Nikkon temppeleitä heti aamiaisen jälkeen. Oppaan kertomuksista en muista enää ihan kauheasti ja ei se temppeli taas ihan kauheasti muita temppeleitä kummempi paikka ollut. Nikkon temppelillä tosin on yksi uniikki asia veistos kolmesta apinasta, joista yksi peittää silmänsä, toinen korvansa ja kolmas suunsa. Se on tarkoittaa symboolisesti pahan välttämistä.







Viimeinen kohde matkalla oli vesiputous eräässä vuoristo kylässä. Korkeutta oli muistaakseni about 100 metriä. Ihan komeen näköinen oli, vaikka vähän sumuista olikin.





Loppuun kuvista pääset käsiksi painamalla tästä.

Etelä-Japanissa osa 5: Tokio

Maanantai: Lähdimme Osakasta luotijunalla kohti Tokiota. Matka on noin 500 km mutta luotijunalla sen menee erittäin nopeasti vähän alle kolmeen tuntiin. Matkalla Kiotosta Tokioon näkee myös Fuji vuoren.





Junamatkan jälkeen oli taas vuorossa hotellin etsiminen Asakusasta. Onneksi siihen ei kuitenkaan mennyt aikaa, kun olimme jo Tuiskun kanssa sinne sattuneet matkallamme aikaisemmin. Hotelli huoneet oli melko pieniä aikaisempiin verrattuna mutta sijainti oli kätevästi metron lähettyvillä.

Tässä vaiheessa päivä oli jo pitkällä, joten mitään suurta suunnitelmaa loppu päiväksi ei enää ollut syytä laatia. Lähdimme kohti Shinjukua ihan vain katselemaan paikkoja. Ja kyllähän siellä aina katseltavaa riittää. Poikkesimme myös Tokyo Handsissä. Shinjukussa kävimme syömässä aina yhtä luotettavassa Ootoyassa.

Iltasella kävimme vielä katselemassa Asakusan ostoskatua ja temppeleitä.



Tiistai: Lähdimme aamusta kohti Tokion palatsia, joka toimi keisarin asumuksena joskus menneinä aikoina. Itse palatsia ei pääse täälläkään näkemään, mutta palatsin tuhansia kasvilajeja sisältävän puutarhan kyllä pääsee näkemään. Löydettiin sieltä koivukin. Tosin siitä oli enää runko jäljellä ilmeisesti rajumman harvennuksen tuloksena. Käytimme puutarhaan parisen tuntia aikaa. Palatsin vallihaudoissa uiskenteli joutsenia.



Puutarhasta lähdimme kohti Roppongia. Tällä kertaa kävimme näköalatornissakin. Tornin ylimmässä kerroksessa oli taidenäyttely. Jonkun kiinalaisen kaverin tekemää modernia taidetta. Onneksi aulassa jaettiin audio-oppaita, joten teoksista sai jotain irti, kun joku kertoi nauhalta, mitä teoksen pitäisi tuoda sinun mieleen. Eihän siinä ihan fiksua juttuahan sieltä nauhalta tuli. Taidenäyttelyn jälkeen kiersimme tornin näköäala osuuden, josta seuraavat kuvat.







Roppongi hillseillä oli myös käynnissä jonkunlaiset elokuvan kuvaukset mutta en saanut selville sen tarkemmin, että mistä elokuvasta oli kyse.

Roppongin jälkeen lähdettiin Harajukuun, jossa tarkoitus oli bongata harajukun tyttöjä puvut päällä mutta tälläkään kertaa sillalla ei ollut ketään. Kaikesta huolimatta jatkoimme sitten kohti aluetta, jossa sijaitsee useita jännästipukeutuvia nuoria varten olevia kauppoja. Ja kyllähän siellä sitten monenlaista ihmistä vastaan tulikin. Pienoisen kierroksen jälkeen ostoskadulla palasimme Asakusaan.

Keskiviikko: Keskiviikkona lähdimme kohti Uenon museoita. Aamulla ei ollut vielä mielessä, että mihin niistä menisimme mutta tiedemuseo tuntui olevan kaikista kohteista suosituin. Tällä kertaa paremmalla ajalla kuin viimeksi, joten kerkesimme kiertämään kaikki museon 15 kerrosta. Tällä kertaa ohjelmassa enemmän katseltavaa eläinkunnan puolelta ja myös muinaisia olioita maapallolta. Ostin myös audioguiden, joten näyttelystä sai paljon paremmin selvää.







Museo vierailun jälkeen vuorossa oli Ghiblin museo Tokion länsipuolella. Matkasimme sinne Shinjukusta paikallisjunalla. Matka kesti noin 30 minuuttia. Ghibli on animefirma, joka on tunnettu mm elokuvistaan Totoro tai henkien kätkemä. Museo oli täynnä kaikkea mukavaa pientä sälää aina elokuvien teosta itse taiteilijan studioon, joka oli täynnä hänen piirroksiaan eri elokuvista. Löytyipä sieltä pari valtavaa patsastakin elokuvista, joiden kanssa sai ottaa kuvan. Yleensä ottaen kuvaaminen paikan päällä oli kuitenkin kielletty. Museossa oli myös lyhyt elokuva, jota ei ilmeisesti muualla pääse katsomaan. Liput ghibliin kannattaa ostaa hyvissä ajoin, sillä niitä on mahdotonta saada edes viikkoa ennen museoon menoa.







Torstai: Ohjelmassa oli matka Odaibaan. Tällä kertaa tosin heiman eri paikkoihin, kuin viimeksi. Aloitimme Toyotan autokaupalla. Mutta toisin kuin normaaleissa autokaupoissa oli siellä kaikkea kivaa. Kauppaan oli rakennettu simulaattori, jossa pääsi kokemaan, kun kilpa-autot ajoi ympäri Fuji vuoren juurella sijaitsevaa rataa. Kaupassa oli myös monenlaisia rallipelejä ja ajosimulaattoreita kokeiltavana. Olipa myynnissä myöskin formulafanitavaraa röyhkein hinnoin. Paidasta jossa luki Kimi:n nimi ja oli Suomen lippu sai maksaa lähemmäs 80 euroa. Aivan autokaupan vieressä on Venus Fort, jossa kävimme syömässä ja teimme nopean kierroksen. Kyseisessä ostoskeskuksessa on myös historia auto osio, joka on myös Toyotan omaisuutta. Näytillä kaikkea formuloista amerikan rautoihin. Tosin yllättävän vähän Japanilaisia autoja Toyotan museoksi.






Palasimme Odaibasta futuristisella veneellä, joka vei meidät suoraan takaisin Asakusaan. Matkalla saattoi ihailla Tokion arkkitehtuuria mereltä. Monet sillatkin olivat varsin upean näköisiä.






Loppu päivä kului palloillessa Asakusan Japanilaistyylisillä kujilla ja ostoskadulla.



Perjantai: Matkasimme aamusta kohti Shibuyaa. Se on sellanen nuorekas paikka Japanissa. Kaikki näyttää kovin uudelta ja on vielä normaalimpaakin puhtaampaa. Paikka oli myös pullollaan nuorisolle suunnattuja trendikkäitä ja kalliita muotitaloja. Shibuya 109 on 9 kerroksinen rakennus, jossa myydään vain viimeisintä huutoa olevia naisten vaatteita ja meno oli sen mukainen.

Lähistöllä sijaitsee myös kuuluisa love hotel hill. Tämä alue on pullollaan toinen toistaan kornimpia rakkauden pesiä sekä nimiltään että ulkonäöltään. Valittettavasti pääsi kuvaaminen vähän unohtumaan siellä, joten ei sitten sen tarkempia kuvia unelmien satulinnoista saatu tänne. Päiväs aikaan meno alueella vaikutti varsin normaalilta, joten ehkä se olisi näkemisen arvoinen ennemminkin yö aikaan.






Matkamme kävi myös Akihabaraan mutta siellä ei tullut juurikaan mitään uusia kokemuksia, joten voinet vilkaista kuvaukset postauksestani Etelä-Japanissa osa 1: Tokio.

Lauantai: Saatoin perheen lentokentälle ja oli hyvästien aika. Vaikka ero onkin aina vaikea niin oli se helpompaa nyt kuin puolivuotta sitten. Aika Japanissa on mennyt kuin siivillä, joten paluu Suomeen tulee vastaan ennemmin kuin arvaisikaan.