Sendai on Japanissa siinä mielessä omituinen paikka, että täällä on sadekausi. Ilmiö on ilmeisesti aika omituinen Japanin mittakaavassa ja minä onnekas pääsen kokemaan sen. En oikein tiedä tarkalleen miksi juuri Sendai, mutta luulen sen johtuvan siitä, että juuri näillä kohdilla pohjoisesta tuleva kylmävirtaus ja etelästä tuleva kuuma virtaus kohtaavat. Sendaissa siis saa nautti kesä-heinäkuun jatkuvista sateista ja viileästä(vrt. Suomen kesä) ilmastosta. Olen nyt muutaman päivänä tullut koululta kotiin aivan likomärkänä, mutta ehkä jossain vaiheessa opin ottamaan sateenvarjon kouluun, vaikka aamulla ei sataisikaan.
Onnistuin näkemään conversation partnerini vihdoin. Homma toimi ihan mukavasti niin kuin odotinkin. Englantia tuli puhuttua enemmän, koska kaikki sanat ja ilmaisut on selitettävä minulle englanniksi moneen kertaan ennen kuin ne saattaa hyvällä tuurilla muistaakin. Itse ihminen on 20 vuotias tyttö. Painoa on noin 40 kiloa ja sormet muistuttavat enemmän syömäpuikkoja kuin sormia :D. Mutta tämä on aika yleistä Japanissa. Vielä omituisemmaksi asian tekee sen, että harrastuksekseen hän ilmoitti kokkaamisen ja lempiruuakseen kaiken moiset makeat asiat. Jokuhan tässä nyt ei selkeästi täsmää :D. Mutta keskustelun kannalta on mahtavaa, että hän osaa selittää asiat englanniksi, koska muuten homma ei etenisi mihinkään. Sovimme, että tapaisimme viikottain.
Tänään sählyjoukkueen harjoituksissa minua kysyttiin mukaan turnaukseen paikkaan nimeltä Yamagata. Tapahtuma olisi noin kahden viikon päästä sunnuntaina. En ole vielä varma, että lähdenkö mutta voisihan tuo olla mukava kokemus, kun ei kyseiselle sunnuntaille vielä ole muutakaan sovittua menoa.
Olen alkanut rekryämään suomalaisia mukaan Mt. Fujin valloitus retkelle. Fujille pääsee heinä ja elokuussa kiipeämään helposti. Ja moni turisti tekeekin kyseisen reissun. Ilmeisesti vuoren huipulle asti on rakennettu(tai muodostunut) ihan normitallaajan mentävä tie. Kyseessä olisi viikonlopun reissu jossain heinäkuun alussa. Nousu suositellaan tehtäväksi kahden päivän aikana, jotta ei tulisi vuoristotautia. Mutta vuoren rinteelle ollaan rakennettu vuokrattavia mökkejä, joissa turistit voivat yöpyä puolessa matkassa. Nousua Fujille tulee noin 4000 m, joista 2300 m voi nousta julkisilla. Olisi lienee järkevää mennä 2300 metriin julkisilla ja kivuta sitten loppu matka itse. Jossain verkkosivulla sanottiin, että normaalilla kunnolla tuon 1700 m kipuaisi noin 6-7 tunnissa ja alas tietysti tulisi paljon rivakammin. Mutta pitänee nyt katsoa, että miten ihmiset innostuu. Oisihan tuo aika hieno kokemus.
perjantai 29. toukokuuta 2009
sunnuntai 24. toukokuuta 2009
Kuulumisia
Loppuviikko meni arkipäivien osalta aika pitkälti labralla. Yllätin itseni käyttämällä aikaa aivan tolkuttoman paljon labralla. Osa syyllisenä oli tähän conversation partnerini. Hän ilmoitti torstaina, että on taas niin kipeänä, että ei voi tavata. Olin odotellut labralla kuuteen asti, jotta voisin lähteä suoraa tapaamiseen mutta tapaamista ei sitten tullut. Perjantaina puolestaan labralla istumisen syynä oli professorini. Seminaarin jälkeen klo 18:00 hän sanoi minulle, että voisimme puhu minun personal research topicista, mutta vasta sen jälkeen kun hän olisi puhunut kolmelle master-vaiheen opiskelijalle heidän tutkimuksestaan. Hän lupasi, että aloittaisimme seitsemältä. Professorin aikataulu kuitenkin venähti ja pääsin aloittamaan hänen kanssaan 19:45. Tutkimuksen aihetta ei taaskaan selvinnyt mutta hän ohjeisti aloittamaan tutkimuksen teon hankkimalla tilastotietoa Suomen energia-asioita. Vihdoin jotain tekemistä labralla! Juttelu tuokion jälkeen jäin vielä suustani kiinni erään PhD-vaiheen opiskelijan kanssa, joten pääsin lähtemään takaisin päin aobayamalta 21:00 aikoihin. Jouduin kieltäytymään laboratorion kevät seminaarista. Se olisi ollut viikonloppu reissu johonkin vapaa-ajan keskukseen. Mutta minulla on lauantaina koulua kyseisenä viikonloppuna, joten en voi mennä.
Suuresti minua on alkanut mietityttämään muiden opiskelijoiden elämäntapavat. Tuntuu, että ihmiset suorastaan asuvat labralla. Onhan se hienoa, että tutkimus tuntuu niin kiehtovalta. Mutta on jotenkin vaikea uskoa, että kaikki olisivat niin kiinnostuneita aiheestaan, että suorastaan asuisivat labralla. Opiskelijat saapuvat labralle aina noin kello 12 aikoihin ja lähtevät ties milloin. Ja on myös syytä muistaa, että usein aamut ovat heillä täynnä luentoja.
Tämän viikonlopun olen omistanut rentoutumiselle. Päivät olen käyttänyt uusien anime sarjojen etsimiseen ja katsomiseen. Parempaa ajan vietettä tuskin on =). Jos haluaa etsiä uusia sarjoja tai aloittaa harrastusta niin suosittelen osoitteeksi http://www.cyber12.com/ . Jos ei ole mitään hajua, että mitä haluaisi katsoa niin suosittelen esimerkiksi Tengen Toppa:a, joka on varsin humoristinen ja suunnattu vanhemmille ihmisille.
Kävin lauantaina ostoksilla ja mukaan lähti pari pikee paitaa alennuksesta. Host familyni suositteli minulle vaateketjua nimeltään Uni Qlo. Ketju myy Japanin tasolla erittäin halpoja vaatteita. Mutta jos oikein ymmärsin vaatteet ovat tuotettu Kiinassa massatuotantona, joka nyt tietysti saattaisi muodostua eettiseksi kysymykseksi. Olen koittanut etsiskellä itselleni sopivaa Phone strap:ia eli sellaista pientä maskottia tai helistintä, jonka voi kännykkään kiinnittää hihnalla. Jokaisella Japanilaisella on sellainen, jopa professoreilla ja bisnessmiehillä, joten onhan se aika tyylivirhe olla ilman sellaista täällä.
Tänään group mori tarjosi meille ilmaisen päivällisen opiskelija-asuntolan aulassa. Jäi sellainen tunne, että rahaa ei oltu säästelty ja ruokaa riitti reilusti kaikille, jotka olivat tulleet ajoissa. Tarjoiluun sisältyi perus sushi tarjotin, kanaa monessa muodossa, kolmioleipiä, pitsaa ja jotain jälkiruokia. Eräs minun labralaisistanikin oli siellä. Hän suositteli matkakohteeksi Koreaa. Korean rahayksikkö on tällä hetkillä aivan pohjamudissa ja tästä syystä matkat ja ostokset Koreassa tulisivat erittäin halvoiksi. Pitänee pistään korvan taakse ja käydä ehkä katsastamassa kesäloman aikana. Korea on ehdottomasti yksi niistä Aasian maista, jotka haluan nähdä.
Pistän muutaman random kuvan tämän postin jälkeen tulemaan vielä.
Suuresti minua on alkanut mietityttämään muiden opiskelijoiden elämäntapavat. Tuntuu, että ihmiset suorastaan asuvat labralla. Onhan se hienoa, että tutkimus tuntuu niin kiehtovalta. Mutta on jotenkin vaikea uskoa, että kaikki olisivat niin kiinnostuneita aiheestaan, että suorastaan asuisivat labralla. Opiskelijat saapuvat labralle aina noin kello 12 aikoihin ja lähtevät ties milloin. Ja on myös syytä muistaa, että usein aamut ovat heillä täynnä luentoja.
Tämän viikonlopun olen omistanut rentoutumiselle. Päivät olen käyttänyt uusien anime sarjojen etsimiseen ja katsomiseen. Parempaa ajan vietettä tuskin on =). Jos haluaa etsiä uusia sarjoja tai aloittaa harrastusta niin suosittelen osoitteeksi http://www.cyber12.com/ . Jos ei ole mitään hajua, että mitä haluaisi katsoa niin suosittelen esimerkiksi Tengen Toppa:a, joka on varsin humoristinen ja suunnattu vanhemmille ihmisille.
Kävin lauantaina ostoksilla ja mukaan lähti pari pikee paitaa alennuksesta. Host familyni suositteli minulle vaateketjua nimeltään Uni Qlo. Ketju myy Japanin tasolla erittäin halpoja vaatteita. Mutta jos oikein ymmärsin vaatteet ovat tuotettu Kiinassa massatuotantona, joka nyt tietysti saattaisi muodostua eettiseksi kysymykseksi. Olen koittanut etsiskellä itselleni sopivaa Phone strap:ia eli sellaista pientä maskottia tai helistintä, jonka voi kännykkään kiinnittää hihnalla. Jokaisella Japanilaisella on sellainen, jopa professoreilla ja bisnessmiehillä, joten onhan se aika tyylivirhe olla ilman sellaista täällä.
Tänään group mori tarjosi meille ilmaisen päivällisen opiskelija-asuntolan aulassa. Jäi sellainen tunne, että rahaa ei oltu säästelty ja ruokaa riitti reilusti kaikille, jotka olivat tulleet ajoissa. Tarjoiluun sisältyi perus sushi tarjotin, kanaa monessa muodossa, kolmioleipiä, pitsaa ja jotain jälkiruokia. Eräs minun labralaisistanikin oli siellä. Hän suositteli matkakohteeksi Koreaa. Korean rahayksikkö on tällä hetkillä aivan pohjamudissa ja tästä syystä matkat ja ostokset Koreassa tulisivat erittäin halvoiksi. Pitänee pistään korvan taakse ja käydä ehkä katsastamassa kesäloman aikana. Korea on ehdottomasti yksi niistä Aasian maista, jotka haluan nähdä.
Pistän muutaman random kuvan tämän postin jälkeen tulemaan vielä.
keskiviikko 20. toukokuuta 2009
Pachinko
Alku viikko on mennyt taas puurtaessa arkisten askareiden ja kouluhommien kanssa, joten ei mitään ihmeempää raportoitavaa sieltä. Tänään sain vihdoin kerättyä porukan, jolla lähdettiin ihmettelemään Japanin texas holdemia, Pachinkoa.
Itse pelissä ei juurikaan ole kauheasti mitään taitoon liittyvää. Kaikkea toimintaa ohjaa yksi ruuvi, jolla säädetään laitteeseen syötettävien kuulien lähtönopeutta. Ja kun tuon nopeuden saa oikeaksi niin sitten vaan odotetaan, että tuleeko voittoa vaiko ei. Laite syytää itse peliareenalle noin yhden kuulan kahdessa sekuntissa. Pelialue muistuttaa suuresti fortuunaa. Ja pelin tarkoituksena onkin saada kuulat kimpoilemaan oikeisiin rakoihin. Sitten kun kuulat menee oikeisiin rakoihin niin voittaa lisää kuulia tai saa jotain erikoisia tapahtumia, jotka avaa uusia rakoja kentällä. Peliareenan taustana on videopelityylinen video, jossa mongoolit valtaavat linnaa ja tappelee. Ilmeisesti hommassa on joku juoni mutta en voi väittää, että sitä olisin tajunnut.
Meeri kokeili peliä ensimmäisenä 1000 jenillä. Kuulia 1000 jenillä saa noin kaksi kourallista ja niillä pelaa peliä ehkä noin 2-3 minuuttia, jos voittoja ei tule. Ja valitettavasti niin siinä pääsi käymään, että meeriä ei onnistanut. Tämän jälkeen minä pääsin kokeilemaan. Sain heti alun jälkeen jonkun ihmeen erikoistapahtuman ja minun voittolaariini alkoi virrata jäätävä määrä kuulia. Sain siis heti kärkeen yhden ison laatikollisen kuulia laitteesta. Pelailtuani noin 10 minuuttia sain saman erikoistapahtuman taas ja sain toisen laatikollisen kuulia. Tämän jälkeen lopetin pelaamisen ja kaikki oli kiinnostuneita, että mitä näillä kuulilla sitten pelin jälkeen tekisi. Kysyimme henkilökunnalta ja iloiseksi yllätyksekseni oli voittanut 12000 jeniä 1000 jenin panostuksella. Ei huono tuotto 30 minuutin pelaamiselle aloittelijalta ;D.
Ilmeisesti jotku japanilaiset ihmiset tekee tätä ammatikseen mutta en kyllä oikeasti ymmärrä miten tuota voisi ammatiksi kutsua, sillä peli on silkkaa tuuria. Mutta kaipa sitä aina jollai tuuri käy.
Pachinko ihmeen jälkeen jäimme palloilemaan kaupungille. Etsimme aikamme kahvilaa mutta mikään paikka ei ollut auki enää 22:00 jälkeen, joten päädyimme taas moshburgeriin aterioimaan.
Huomenna on ensimmäinen tapaaminen conversation parnerin kanssa. Toivottavasti japanin kieli luistaa :D. Sähköposteissa hänen englannin kielen taito on kyllä ollut varsin hyvää, joten suurta hätää ei pitäisi olla.
Itse pelissä ei juurikaan ole kauheasti mitään taitoon liittyvää. Kaikkea toimintaa ohjaa yksi ruuvi, jolla säädetään laitteeseen syötettävien kuulien lähtönopeutta. Ja kun tuon nopeuden saa oikeaksi niin sitten vaan odotetaan, että tuleeko voittoa vaiko ei. Laite syytää itse peliareenalle noin yhden kuulan kahdessa sekuntissa. Pelialue muistuttaa suuresti fortuunaa. Ja pelin tarkoituksena onkin saada kuulat kimpoilemaan oikeisiin rakoihin. Sitten kun kuulat menee oikeisiin rakoihin niin voittaa lisää kuulia tai saa jotain erikoisia tapahtumia, jotka avaa uusia rakoja kentällä. Peliareenan taustana on videopelityylinen video, jossa mongoolit valtaavat linnaa ja tappelee. Ilmeisesti hommassa on joku juoni mutta en voi väittää, että sitä olisin tajunnut.
Meeri kokeili peliä ensimmäisenä 1000 jenillä. Kuulia 1000 jenillä saa noin kaksi kourallista ja niillä pelaa peliä ehkä noin 2-3 minuuttia, jos voittoja ei tule. Ja valitettavasti niin siinä pääsi käymään, että meeriä ei onnistanut. Tämän jälkeen minä pääsin kokeilemaan. Sain heti alun jälkeen jonkun ihmeen erikoistapahtuman ja minun voittolaariini alkoi virrata jäätävä määrä kuulia. Sain siis heti kärkeen yhden ison laatikollisen kuulia laitteesta. Pelailtuani noin 10 minuuttia sain saman erikoistapahtuman taas ja sain toisen laatikollisen kuulia. Tämän jälkeen lopetin pelaamisen ja kaikki oli kiinnostuneita, että mitä näillä kuulilla sitten pelin jälkeen tekisi. Kysyimme henkilökunnalta ja iloiseksi yllätyksekseni oli voittanut 12000 jeniä 1000 jenin panostuksella. Ei huono tuotto 30 minuutin pelaamiselle aloittelijalta ;D.
Ilmeisesti jotku japanilaiset ihmiset tekee tätä ammatikseen mutta en kyllä oikeasti ymmärrä miten tuota voisi ammatiksi kutsua, sillä peli on silkkaa tuuria. Mutta kaipa sitä aina jollai tuuri käy.
Pachinko ihmeen jälkeen jäimme palloilemaan kaupungille. Etsimme aikamme kahvilaa mutta mikään paikka ei ollut auki enää 22:00 jälkeen, joten päädyimme taas moshburgeriin aterioimaan.
Huomenna on ensimmäinen tapaaminen conversation parnerin kanssa. Toivottavasti japanin kieli luistaa :D. Sähköposteissa hänen englannin kielen taito on kyllä ollut varsin hyvää, joten suurta hätää ei pitäisi olla.
sunnuntai 17. toukokuuta 2009
Home stay
Hei taas pitkähkön tauon jälkeen. Torstaista tähän hetkeen on ollu melko hektistä menoa, joten ei ole kerennyt juuri kirjoittelemaan tekemisistään.
Perjantai: Luentoja ja viikottainen seminaari klo 10 - 18, jonka jälkeen sähly. Alkaa tuntumaan, että sählytaidot paranee koko ajan. Japanissa vuoron pituus on kolme tuntia, joten aikaa jää myös harjoituksille. Pallon hallitan ja syötöt alkaa menemään parempaan suuntaan täällä. Bommarissa ei tule ikinä harjoiteltua mitään. Toisin sanoen jos ei ole hyvä pelaaja niin ei siinä tunnin pelin aikana kauheasti opikaan.
Sählyn jälkeen olin lupautunut lähtemään nomihodaihin Julian, Meerin ja muutaman muun kaverin kanssa. Tämä ei ehkä ollut paras mahdollinen ajoitus pitäen mielessä lauantaisen perhe vierailun. Julia oli vielä onnistunut etsimään paikan, josta saa shotteja toisin kuin Japanilaisissa nomihodai-ravintoloissa yleensä. Paikka oli myös yllättävän halpa. Vain 2200 jeniä kahdesta tunnista. On melko outoa, että käyn lähes joka kerta eri porukalla bilettämässä. Suomessa harvoin tulee lähdettyä lähes random jengillä juomaan.
Homma oli jo melkein lähdössä käsistä mutta onneksi kahden tunnin aikamme loppui juuri sopivasti ja lähdin siitä sen jälkeen kotiin nukkumaan. Pääsin nukkumaan jo ennen yhtä, joten lepoaikaa jäi hyvin.
Lauantai: Aamulla vähän puuskutti mutta suikun ja aamupalan jälkeen olo oli jo huomattavasti parempi. Epäonnekseni olin illalla onnistunut kätkemään polkupyörän avaimen niin hyvin, että en sitä aamulla kerenny etsimään. Joten aamu alkoi kevyellä 5 kilometrin hölkällä, jotta en myöhästyisi tapaamisesta juna-asemalla. Päästyäni juna-aseman läheisyydessä olevaan halliin sain kuulla, että isäntäperheenikin olisi myöhässä, joten olin hikoillut turhaan :).
Tavattuani Aki:n (japanilainen naisen nimi) ja hänen kaksi poikaansa Home stay jatkui noin tunnin mittaisella tilaisuudella, jossa kaikille home stayhin tulijoille kerrottiin Hippo Family club:in toiminnasta. Tapahtuma sisälsi muutamia varsin hämmentäviä esityksiä mies vauvan vaatteissa kertoi miten hän oppii kieltä kuuntelemalla sitä, vaikka ei ymmärräkkään sitä. Mutta järjestö tuntuu tekevän hyvää työtä. Vaihto-oppilaiden viihdyttämisen ohella järjestön päätarkoitus on opetella vieraita kieliä kuuntelemalla niitä.
Tilaisuuden jälkeen myös isäntäperheen isä esittäytyi. Aki sanoin heti kärkeen, että hänen mies on vähän ujo. Mutta kun hänelle annetaan vähän sakea niin kyllä hänkin rupeaa puhumaan. Annoin isäntäperheelleni lahjaksi kaksi muumipyyhettä(muumipapan ja mamman). Ja siitähän sitten riita syttyi kun pojat rupesi kinaamaan, että kumpi saa papan ja kumpi mamman :D.
Illaksi menimme Sendai eteläosassa sijaitsevaan vapaa-ajan keskukseen. Ohjelmassa oli itsemme esittelyä, kotimaasta kertomista ja kotimaan lauluja. Aki osasi suorastaan yllättävän paljon Suomenkielisiä sanoja. Perus adjektiivit ja verbit hän osasi aika hyvin, vaikkakin tavutus tuotti vaikeuksia :D. Hän ei kuulemma ole opetellut Suomen kieltä muuten kuin kuuntelemalla.. hämmästyttävää. Kaikki pakalla olevat tuntui olevan kovin innokkaita auttamaan kaikessa, mitä mielessä oli. Grillijuhlat ja kalastusreissu ehkä tiedossa :). Yllätyksekseni paikalla tapasin myös erään suomalaisen. Olli on kotoisin rovanniemeltä ja on täällä hänen tyttönsä kanssa. Olli lomailee ja tyttö opiskelee lukiossa. Sain pitkästä aikaa maistella taas ruisleipää.
Illalla kävimme kylvyssä kuumavesialtaassa ja pääsin sovittamaan Akin miehen kimonoa =). Ei näytä ollenkaan hassummalta. Ajattelin, että voisin ostaa moisen kylpytakiksi itselleni. Täällä kimonoja pidetään läpi heinä-elokuun normaalina vaatetuksena mutta en kyllä itse välttämättä tuossa lähtisi kaupungille :D. Opetin myös pojille shakkia ja vasta vuoroisesti he opetti minulle shogia sekä otelloa.
Sunnuntai: Ohjelmassa oli osallistua Aoba matsuriin. Kuvittelin, että menisimme katsomaan festivaalia, mutta itseasiassa me menimme esiintymään festivaaliin :D. Jokainen kulkueeseen osallistuja pukee päälleen perinteisen festivaali asun, jonka nimi on "Happi" (kts. kuvat). Happi sidotaan kiinni Owa:lla eli koristeellisella vyöllä ja päähän laitetaan kierteinen huivi. Meidän osamme kulkueesta kantoi lasten omikoshia. Se on tavallaan kannettava alttari tai pyhäkkö. Kannettaessa huudetaan kokoajan "bashai!" ja samalla keinutetaan alttaria edes takaisin oikealta vasemmalle. Koko homma muistuttaa tavallaan teekkarien vappukulkuetta härveleineen. Luulin, että minun ei tarvitsisi kantaa mutta edessämme ollut naisryhmä ilmeisesti vähän väsähti kesken kaiken, joten minä ja pari ulkkari mentiin apuihin. Naisten pyhäkkö painoin kantimineen ehkä noin 200-300 kiloa. Olin kaikista pisin, joten minun olkapää oli keinutuksen ja painon yhteisvaikutuksesta aika kipeä homman jälkeen. Mutta täytyy sanoa, että siitä sai aika eufoorisen olon itselleen. BASHAAI! Ja muutama hyppy kevyt lasti olkapäällä.
Saimme pitää kulkueessa pitämämme huivit itsellämme. Tykästyin siihen niin, että pidin sitä loppu päivän päässäni. Osallistumiseni kulkueeseen tuntui herättävän positiivisia tunteita Japanilaisissa. Kuulin sanottavan "sugoi gaijin" pariinkin kertaan takanani seisovilta ihmisiltä, jotka kuvitteli, että en osaisi Japania. Vapaasti käännettynä se tarkoittaisi "Mahtava ulkomaalainen".
Kulkue loppui kaupungintalolle, jossa söimme. Tämän jälkeen lähdimme katselemaan, että mitä muuta festivaalilla oli tarjottavana. Akin lapset olivat tietysti kovin kiinnostuneita kaikista pienistä putiikeistä, joita festivaali alueella oli. Eräässä kojussa oli altaallinen pieniä kultakaloja. Myyjältä sai ostaa paperisen "haavin", jolla sai pyydystää niin monta kalaa kuin sai kiinni 300 jenillä. Jutun jujuhan oli siinä, että paperi oli sitä laatua, että se haurastui varsin nopeasti vedessä ja sitten vähänkään kovemmin sitä käsitellessä se meni rikki ja toisaalta jos ei tee nopeita liikkeitä ei saa kaloja kiinni. Lohdutuspalkinnoksi pojat saivat kuitenkin yhdet kalat kumpikin.
Sendai vilkkaat kauppakadut oli täytetty isoilla vankkureilla, joiden edessä tanssiryhmät esittivät monia tanssejaan. Tanssi esityksiä jaksoimme seurata noin tunnin verran ennen kuin pojat alkoivat olla liian levottomia siihen. Tämän jälkeen menimme erään tavaratalon yläkertaan, jossa oli Okinawa (Japanin eteläisin saari) teemapäivä. Siellä oli kauppiaita ja tuotteita pelkästään Okinawalta. Kyseisessä tapahtumassa jaeltiin maistiaisia varsin runsain määrin. Ja mikä yllättävintä myös viina maistiaisia :D. Kerroin Akille aikaisemmin, että pidän japanilaisesta osakesta, joten hän hankki minulle lähes kaikki osake maistiaiset, mitä paikalta sai. Noin kymmenen 1 cl maistiaisen jälkeen alkoi jo tuntua päässä siltä, ettei niitä enää tarvitsisi lisää. Mutta kokemus oli silti positiivinen.
Palasimme heidän asuntoon kellon ollessa noin kuusi. Aki valmisti minulle vielä todella hyvän illallisen. Shusia, ikuraa(lohen mätiä), miso-keittoa ja vihreätä teetä kaikkien mahdollisten lisukkeiden kanssa. Aki toivoi, että tulisin käymään uudelleen sekä heidän kotona, että myös hippo family clubin tapahtumissa. Ja uskon, että niin tulen tekemään aina aikataulun salliessa. Viikonloppu oli aivan ihana ja perhe varsin sydämellinen.
Matkalla kotiin näin valtavan sammakon ;D.
Suuri osa kuvista on Akin kameralla, joten niitä saatte odotella muutaman hetkisen mutta laitetaan tulemaan nuo mitä minulta löytyy. Sateen takia kuvat ovat aika huono laatuisia.
Perjantai: Luentoja ja viikottainen seminaari klo 10 - 18, jonka jälkeen sähly. Alkaa tuntumaan, että sählytaidot paranee koko ajan. Japanissa vuoron pituus on kolme tuntia, joten aikaa jää myös harjoituksille. Pallon hallitan ja syötöt alkaa menemään parempaan suuntaan täällä. Bommarissa ei tule ikinä harjoiteltua mitään. Toisin sanoen jos ei ole hyvä pelaaja niin ei siinä tunnin pelin aikana kauheasti opikaan.
Sählyn jälkeen olin lupautunut lähtemään nomihodaihin Julian, Meerin ja muutaman muun kaverin kanssa. Tämä ei ehkä ollut paras mahdollinen ajoitus pitäen mielessä lauantaisen perhe vierailun. Julia oli vielä onnistunut etsimään paikan, josta saa shotteja toisin kuin Japanilaisissa nomihodai-ravintoloissa yleensä. Paikka oli myös yllättävän halpa. Vain 2200 jeniä kahdesta tunnista. On melko outoa, että käyn lähes joka kerta eri porukalla bilettämässä. Suomessa harvoin tulee lähdettyä lähes random jengillä juomaan.
Homma oli jo melkein lähdössä käsistä mutta onneksi kahden tunnin aikamme loppui juuri sopivasti ja lähdin siitä sen jälkeen kotiin nukkumaan. Pääsin nukkumaan jo ennen yhtä, joten lepoaikaa jäi hyvin.
Lauantai: Aamulla vähän puuskutti mutta suikun ja aamupalan jälkeen olo oli jo huomattavasti parempi. Epäonnekseni olin illalla onnistunut kätkemään polkupyörän avaimen niin hyvin, että en sitä aamulla kerenny etsimään. Joten aamu alkoi kevyellä 5 kilometrin hölkällä, jotta en myöhästyisi tapaamisesta juna-asemalla. Päästyäni juna-aseman läheisyydessä olevaan halliin sain kuulla, että isäntäperheenikin olisi myöhässä, joten olin hikoillut turhaan :).
Tavattuani Aki:n (japanilainen naisen nimi) ja hänen kaksi poikaansa Home stay jatkui noin tunnin mittaisella tilaisuudella, jossa kaikille home stayhin tulijoille kerrottiin Hippo Family club:in toiminnasta. Tapahtuma sisälsi muutamia varsin hämmentäviä esityksiä mies vauvan vaatteissa kertoi miten hän oppii kieltä kuuntelemalla sitä, vaikka ei ymmärräkkään sitä. Mutta järjestö tuntuu tekevän hyvää työtä. Vaihto-oppilaiden viihdyttämisen ohella järjestön päätarkoitus on opetella vieraita kieliä kuuntelemalla niitä.
Tilaisuuden jälkeen myös isäntäperheen isä esittäytyi. Aki sanoin heti kärkeen, että hänen mies on vähän ujo. Mutta kun hänelle annetaan vähän sakea niin kyllä hänkin rupeaa puhumaan. Annoin isäntäperheelleni lahjaksi kaksi muumipyyhettä(muumipapan ja mamman). Ja siitähän sitten riita syttyi kun pojat rupesi kinaamaan, että kumpi saa papan ja kumpi mamman :D.
Illaksi menimme Sendai eteläosassa sijaitsevaan vapaa-ajan keskukseen. Ohjelmassa oli itsemme esittelyä, kotimaasta kertomista ja kotimaan lauluja. Aki osasi suorastaan yllättävän paljon Suomenkielisiä sanoja. Perus adjektiivit ja verbit hän osasi aika hyvin, vaikkakin tavutus tuotti vaikeuksia :D. Hän ei kuulemma ole opetellut Suomen kieltä muuten kuin kuuntelemalla.. hämmästyttävää. Kaikki pakalla olevat tuntui olevan kovin innokkaita auttamaan kaikessa, mitä mielessä oli. Grillijuhlat ja kalastusreissu ehkä tiedossa :). Yllätyksekseni paikalla tapasin myös erään suomalaisen. Olli on kotoisin rovanniemeltä ja on täällä hänen tyttönsä kanssa. Olli lomailee ja tyttö opiskelee lukiossa. Sain pitkästä aikaa maistella taas ruisleipää.
Illalla kävimme kylvyssä kuumavesialtaassa ja pääsin sovittamaan Akin miehen kimonoa =). Ei näytä ollenkaan hassummalta. Ajattelin, että voisin ostaa moisen kylpytakiksi itselleni. Täällä kimonoja pidetään läpi heinä-elokuun normaalina vaatetuksena mutta en kyllä itse välttämättä tuossa lähtisi kaupungille :D. Opetin myös pojille shakkia ja vasta vuoroisesti he opetti minulle shogia sekä otelloa.
Sunnuntai: Ohjelmassa oli osallistua Aoba matsuriin. Kuvittelin, että menisimme katsomaan festivaalia, mutta itseasiassa me menimme esiintymään festivaaliin :D. Jokainen kulkueeseen osallistuja pukee päälleen perinteisen festivaali asun, jonka nimi on "Happi" (kts. kuvat). Happi sidotaan kiinni Owa:lla eli koristeellisella vyöllä ja päähän laitetaan kierteinen huivi. Meidän osamme kulkueesta kantoi lasten omikoshia. Se on tavallaan kannettava alttari tai pyhäkkö. Kannettaessa huudetaan kokoajan "bashai!" ja samalla keinutetaan alttaria edes takaisin oikealta vasemmalle. Koko homma muistuttaa tavallaan teekkarien vappukulkuetta härveleineen. Luulin, että minun ei tarvitsisi kantaa mutta edessämme ollut naisryhmä ilmeisesti vähän väsähti kesken kaiken, joten minä ja pari ulkkari mentiin apuihin. Naisten pyhäkkö painoin kantimineen ehkä noin 200-300 kiloa. Olin kaikista pisin, joten minun olkapää oli keinutuksen ja painon yhteisvaikutuksesta aika kipeä homman jälkeen. Mutta täytyy sanoa, että siitä sai aika eufoorisen olon itselleen. BASHAAI! Ja muutama hyppy kevyt lasti olkapäällä.
Saimme pitää kulkueessa pitämämme huivit itsellämme. Tykästyin siihen niin, että pidin sitä loppu päivän päässäni. Osallistumiseni kulkueeseen tuntui herättävän positiivisia tunteita Japanilaisissa. Kuulin sanottavan "sugoi gaijin" pariinkin kertaan takanani seisovilta ihmisiltä, jotka kuvitteli, että en osaisi Japania. Vapaasti käännettynä se tarkoittaisi "Mahtava ulkomaalainen".
Kulkue loppui kaupungintalolle, jossa söimme. Tämän jälkeen lähdimme katselemaan, että mitä muuta festivaalilla oli tarjottavana. Akin lapset olivat tietysti kovin kiinnostuneita kaikista pienistä putiikeistä, joita festivaali alueella oli. Eräässä kojussa oli altaallinen pieniä kultakaloja. Myyjältä sai ostaa paperisen "haavin", jolla sai pyydystää niin monta kalaa kuin sai kiinni 300 jenillä. Jutun jujuhan oli siinä, että paperi oli sitä laatua, että se haurastui varsin nopeasti vedessä ja sitten vähänkään kovemmin sitä käsitellessä se meni rikki ja toisaalta jos ei tee nopeita liikkeitä ei saa kaloja kiinni. Lohdutuspalkinnoksi pojat saivat kuitenkin yhdet kalat kumpikin.
Sendai vilkkaat kauppakadut oli täytetty isoilla vankkureilla, joiden edessä tanssiryhmät esittivät monia tanssejaan. Tanssi esityksiä jaksoimme seurata noin tunnin verran ennen kuin pojat alkoivat olla liian levottomia siihen. Tämän jälkeen menimme erään tavaratalon yläkertaan, jossa oli Okinawa (Japanin eteläisin saari) teemapäivä. Siellä oli kauppiaita ja tuotteita pelkästään Okinawalta. Kyseisessä tapahtumassa jaeltiin maistiaisia varsin runsain määrin. Ja mikä yllättävintä myös viina maistiaisia :D. Kerroin Akille aikaisemmin, että pidän japanilaisesta osakesta, joten hän hankki minulle lähes kaikki osake maistiaiset, mitä paikalta sai. Noin kymmenen 1 cl maistiaisen jälkeen alkoi jo tuntua päässä siltä, ettei niitä enää tarvitsisi lisää. Mutta kokemus oli silti positiivinen.
Palasimme heidän asuntoon kellon ollessa noin kuusi. Aki valmisti minulle vielä todella hyvän illallisen. Shusia, ikuraa(lohen mätiä), miso-keittoa ja vihreätä teetä kaikkien mahdollisten lisukkeiden kanssa. Aki toivoi, että tulisin käymään uudelleen sekä heidän kotona, että myös hippo family clubin tapahtumissa. Ja uskon, että niin tulen tekemään aina aikataulun salliessa. Viikonloppu oli aivan ihana ja perhe varsin sydämellinen.
Matkalla kotiin näin valtavan sammakon ;D.
Suuri osa kuvista on Akin kameralla, joten niitä saatte odotella muutaman hetkisen mutta laitetaan tulemaan nuo mitä minulta löytyy. Sateen takia kuvat ovat aika huono laatuisia.
keskiviikko 13. toukokuuta 2009
Japani elvyttää.
Tässä muutaman päivän aikana suuri osa vaihto-opiskelijoista on saanut 12 000 jenin suuruisen talouden elvytys paketin, joka on siis tarkoitus tuhlata jossain paikallisessa kaupassa ostaen mitä tahansa valtion laskuun. Täytyy kyllä sanoa, että tykkään tälläisistä 120 euron yllätyksistä ja toivoisin Suomenkin ymmärtävän opiskelijan tarpeita paremmin näin taloudellisen taantuman aikana :). Jokainen Japanissa asuva siis on saanut jotain. Perheet noin 50 tuhatta ja yksin asuvat tuon noin 12 tuhatta. Pitää toivoa, että kaikki vasta tänne tulleetkin tuon bonuksen saavat. Kännykkäyhtiönikin muisti minua! Sain heiltä 5000 jenin lahjakortin, joka käy ihan perus ruokakaupassakin. Kai tästä mainittiin liittymää ostettaessa mutta ei voinut muistaa :D.
Muumipyyhkeet saapuivat jo eilen! Kiitokset näistä. On taas jotain millä lahjoa hyväntahtoisia japanilaisia. Family stayhin menee heti ensimmäinen.
Sika influenssa hysteriaa lietsotaan täällä oikein kunnolla. Postissa on jo tullut useita lappuja, joissa kehotetaan ostamaan hengityssuojaimia ja mennä kauppaan hamstraamaan ruokaa. Tänään kaupassa käydessä huomasikin, että pullotettuvesi ja eräät säilykkeet on jo loppu kaupoista. Itse en jaksa olla kovin huolissaan koko asiasta. Kaiken saatavilla olevan tiedon valossa tauti vaikuttaa normaalilta flunssalta, jonka media on paisuttanut pandemiaksi. Joten mitäpä sitä suotta ruveta erityisiin toimenpiteisiin. Luulisi tuolla 5 kilon riisi säkillä täällä jonkun aikaa kärvistelevän jos nyt jotain on tapahtuakseen.
Eipä täällä sen kummempia. Rutiinit alkaa muodostua ja kaveripiirit vakiintua. Toisaalta vähän outoa, että noin 90% ihmisistä tulee lähteään parin kuukauden päästä. Tämä johtuu pääasiassa siitä, että jenkeille ja ilmeisesti monille muillekin on paljon kätevämpää tulla syyskuussa ja lähteä elokuussa kuin tehdä niin kuin minä eli tulla huhtikuussa ja lähteä tammi-helmikuussa. Tänä vuonna koululla on ilmeisesti ennätyksellisen pitkä kesäloma sillä kawautchin koulurakennukset menevät kesälomalla remonttiin. Joten jos huhut pitävät paikkansa niin saan nauttia lomasta kolmisen kuukautta :D. Noinkohan rahat riittää noin pitkään lomaan hehe..
Huomenna menen ehkä testaamaan pachinkoa, joka on paikallinen kohtuullisen tunnettu rahapeli mutta siitä lisää myöhemmin, jos onnistun jonkun houkuttelemaan mukaan ;).
Muumipyyhkeet saapuivat jo eilen! Kiitokset näistä. On taas jotain millä lahjoa hyväntahtoisia japanilaisia. Family stayhin menee heti ensimmäinen.
Sika influenssa hysteriaa lietsotaan täällä oikein kunnolla. Postissa on jo tullut useita lappuja, joissa kehotetaan ostamaan hengityssuojaimia ja mennä kauppaan hamstraamaan ruokaa. Tänään kaupassa käydessä huomasikin, että pullotettuvesi ja eräät säilykkeet on jo loppu kaupoista. Itse en jaksa olla kovin huolissaan koko asiasta. Kaiken saatavilla olevan tiedon valossa tauti vaikuttaa normaalilta flunssalta, jonka media on paisuttanut pandemiaksi. Joten mitäpä sitä suotta ruveta erityisiin toimenpiteisiin. Luulisi tuolla 5 kilon riisi säkillä täällä jonkun aikaa kärvistelevän jos nyt jotain on tapahtuakseen.
Eipä täällä sen kummempia. Rutiinit alkaa muodostua ja kaveripiirit vakiintua. Toisaalta vähän outoa, että noin 90% ihmisistä tulee lähteään parin kuukauden päästä. Tämä johtuu pääasiassa siitä, että jenkeille ja ilmeisesti monille muillekin on paljon kätevämpää tulla syyskuussa ja lähteä elokuussa kuin tehdä niin kuin minä eli tulla huhtikuussa ja lähteä tammi-helmikuussa. Tänä vuonna koululla on ilmeisesti ennätyksellisen pitkä kesäloma sillä kawautchin koulurakennukset menevät kesälomalla remonttiin. Joten jos huhut pitävät paikkansa niin saan nauttia lomasta kolmisen kuukautta :D. Noinkohan rahat riittää noin pitkään lomaan hehe..
Huomenna menen ehkä testaamaan pachinkoa, joka on paikallinen kohtuullisen tunnettu rahapeli mutta siitä lisää myöhemmin, jos onnistun jonkun houkuttelemaan mukaan ;).
sunnuntai 10. toukokuuta 2009
Fukushiman osterit
Perjantai mennä hujahti taas ihan heittämällä. Koko päivä oli perinteisesti täynnä koulua ja muuta ohjelmaa. Kerkesin siinä välissä käydä ostamassa shortsit sählyä vartenkin. Alennuskorista löytyi japanin xl-kokoiset shortsit suhteellisen halvalla vain 1000 jeniä.
Lauantaina oli vuorossa yllätyskoulua. Lomaa siis tuli vietettyä maanantaista keskiviikkoon kansallisten vapaapäivien merkeissä. Joten japaninopettaja oli sitä mieltä, että menetetyt koulupäivät täytyy korvata jotenkin, joten looginen ratkaisu on istua ne lauantaisin. Kuinkas muutenkaan? Tämä lienee taas hyvä osoitus japanilaisten työmoraalista ja tunnollisuudesta koulun suhteen. Ihan noin sivuhuomautuksena sanottakoon, että koululla oli enemmän pyöriä lauantaina kuin ikinä ennen oli ollut. Joten kyllä siellä taisi jotkun muutkin istua koulussa lauantaina kuin me. Kyse siis oli enemmänkin vapaapäivien siirrosta kuin lomasta.
Lauantai iltana minut kutsuttiin erään japanilaisen kaverin luokse juhlimaan. Japanilainen illanvietto eroaa hieman suomalaisesta. Kun saavuin paikalle pöydällä oli noin 6 muovikassillista tavaraa kaupasta. Mutta kyse ei ollut pelkästään vieraan varaisuudesta vaan tapana on, että isäntä ostaa mitä ikinä haluaa ja sitten illan päätteeksi kauppalasku jaetaan kaikkien osallistujien kesken. Minun mielestä ihan hauska käytäntö, vaikka vieraat pitää tuntea aika hyvin tässä tapauksessa, jotta kaikki saavat jotain mieluisaa. Omaa oli ostanut meille ainekset grillattuja noodeleita varten ja luonnollisesti vähän juotavaa. Illan kuluessa tutustuin taas muutamaan uuteen japanilaiseen. Yhteiseksi tekiäksi muodostui japanilaisten osalta se, että he ovat kaikki lähdössä piahkoin vaihtoon ja he ovat jossain määrin epätoivoisia oppiakseen nopeasti puhumaan englantia. Koetan aina sanoa, että sinne vaihtoon voi myös mennä oppiakseen englantia. Tuskin nyt kukaan täydellisesti puhuu lähtiessään. Hauskaa oli ja meni vähän turhan myöhään ajatellen tämän aamun kello kuuden herätystä ;).
Tänään ohjelmassa oli excursio Fukushimaan. Tämä oli osa koulun kurssia Japanese Culture D. Matkaan tosiaan lähdettiin hyvissä ajoin ja suurimmasta osasta kyllä huomasi aamulla, että kaikki ei ollut malttanut jäädä kotiin nukkumaan lauantai iltana. Mutta onneksi matka alkoi leppoisasti kahden tunnin ajomatkalla, joten untapalloon vaan.
Ensimmäisenä kohteena oli San Juan Baptise. Kyseessä on uudelleen rakennettu kopio puulaivasta, jolla japanilainen Masamune ylitti tyynenvaltameren n. vuonna 1600 matkallaan tapaamaan paavia Roomassa. Laivan ympäristöön oli rakennettu varsin mittavan kokoinen museo. Museo-osan parasta antia oli laivamatka-simulaattori. Se muistuttu suuresti useissa huvipuistoissa sijaitsevia elokuvia, joissa on elävät penkit. Eli siis penkki tavallaan reagoi kaikkiin tapahtumiin valkokankaalla. Aika hitechiä museoksi ;). Itse näyttelyt oli varsin vaatimattomia ja parhaaksi anniksi niistä jäikin kuva minusta ottamassa kuvaa "Älä kuvaa täällä"-kyltin vieressä. Museon jälkeen pääsimme tutustumaan laivan kopioon. En olisi ikinä uskonut, että laiva oli niin suuri. Laivalla oli kaikkea pientä mukavaa puuhastelua kuten laivan mastoon kiipeäminen ja laivan restauroimisen opettamista. Kokeilin kumpaakin ja lisäksi kiersin laivan sisukset lävitse. Laivalta siirryimme syömään. Ruuat oli tilattu etukäteen ja olin ottanut mielestäni turvallisen vaihtoehdon, jossa luki "Salmon...". Mutta painak päällä selvisi, että olin tilannut lohen mätiä :D. Ehkä hyvä näin sillä ruoka osoittautui kuitenki erittäin hyväksi. En tiedä sitten olisiko muuten tullut kokeiltua.
Ruuan jälkeen siirryimme tutustumaan buddhalaiseen temppeliin. Aluksi osallistuimme jonkunlaiseen seremoniaan, jossa munkki rukoili meidän terveyden puolesta ja myöskin toivoi, että saavuttaisimme määränpäämme. Tunnelma oli varsin intensiivinen munkin laulaessa rukousta. Mutta nopeasti pitkästyin englannin kielisen sisällön puutteessa. Tunnin hoilaamisen jälkeen pääsimme kuuntelemaan osterin kasvatuksen asiantuntijaa. Hän kertoi menetelmistä, joilla ostereita kasvatetaan. Esitelmästä myös selvisi, että Fukushima oli ennen ollut kuuluisa valaiden pyynti kaupunki. Mutta nykyiset lainsäädännöt kuulemma rajoittaa touhua ja painopiste on siirtynyt enemmän ja enemmän ostereihin. Hän myös kertoi, että lähes kaikki maailmassa kasvatettavat osterit ovat japanilaisen kehityksen tulos. Ja hän myös mainitsi, että Fukushiman osterit ovat maailman parhaita. Tämä johtui siitä, että ne kasvatetaan 1,5 vuodessa toisin kuin muualla maailmassa, johtuen alueen ravinnerikkaasta vedestä. Nopea kasvatus puolestaan vähentää osterin kitkeryyttä.
Varsin mielenkiintoisen esitelmän jälkeen siirryimme pihamaalle syömään grillattuja ostereita. Kaveri kertoi mututuntumalta, että kyseisen kokoiset osterit maksaisi kaupassa noin 400-500 jeniä kappale ja meille niitä syötettiin varmasti yli 300 kappaletta. Osterin makua en itse pitänyt kovin kummoisena. Jos joku kysyisi nyt minulta, että miltä osteri maistuu niin sanoisin, että mereltä. Maku on suolainen ja ehkä himan leväinen. Mutta kyseessä on sama elämys kuin haistaisi meren. Grillauksen jälkeen kävimme vielä katsomassa eräältä näköalapaikalta osteri farmia merellä, mutta paikalla ollut kirsikkapuu vei kaikkien huomion. Kirsikat kukki vielä Fukushimassa ja kun paikka oli todella tuulinen niin kirsikan kukan lehdet lähtivät lentoon tuulen mukana. Joten kun suuri tuulenpuuska osui puuhun ilma täyttyi kirsikankukan terälehdistä...Kaunista.
Kuvat perinteiseen tapaan seuraavassa postissa.
Lauantaina oli vuorossa yllätyskoulua. Lomaa siis tuli vietettyä maanantaista keskiviikkoon kansallisten vapaapäivien merkeissä. Joten japaninopettaja oli sitä mieltä, että menetetyt koulupäivät täytyy korvata jotenkin, joten looginen ratkaisu on istua ne lauantaisin. Kuinkas muutenkaan? Tämä lienee taas hyvä osoitus japanilaisten työmoraalista ja tunnollisuudesta koulun suhteen. Ihan noin sivuhuomautuksena sanottakoon, että koululla oli enemmän pyöriä lauantaina kuin ikinä ennen oli ollut. Joten kyllä siellä taisi jotkun muutkin istua koulussa lauantaina kuin me. Kyse siis oli enemmänkin vapaapäivien siirrosta kuin lomasta.
Lauantai iltana minut kutsuttiin erään japanilaisen kaverin luokse juhlimaan. Japanilainen illanvietto eroaa hieman suomalaisesta. Kun saavuin paikalle pöydällä oli noin 6 muovikassillista tavaraa kaupasta. Mutta kyse ei ollut pelkästään vieraan varaisuudesta vaan tapana on, että isäntä ostaa mitä ikinä haluaa ja sitten illan päätteeksi kauppalasku jaetaan kaikkien osallistujien kesken. Minun mielestä ihan hauska käytäntö, vaikka vieraat pitää tuntea aika hyvin tässä tapauksessa, jotta kaikki saavat jotain mieluisaa. Omaa oli ostanut meille ainekset grillattuja noodeleita varten ja luonnollisesti vähän juotavaa. Illan kuluessa tutustuin taas muutamaan uuteen japanilaiseen. Yhteiseksi tekiäksi muodostui japanilaisten osalta se, että he ovat kaikki lähdössä piahkoin vaihtoon ja he ovat jossain määrin epätoivoisia oppiakseen nopeasti puhumaan englantia. Koetan aina sanoa, että sinne vaihtoon voi myös mennä oppiakseen englantia. Tuskin nyt kukaan täydellisesti puhuu lähtiessään. Hauskaa oli ja meni vähän turhan myöhään ajatellen tämän aamun kello kuuden herätystä ;).
Tänään ohjelmassa oli excursio Fukushimaan. Tämä oli osa koulun kurssia Japanese Culture D. Matkaan tosiaan lähdettiin hyvissä ajoin ja suurimmasta osasta kyllä huomasi aamulla, että kaikki ei ollut malttanut jäädä kotiin nukkumaan lauantai iltana. Mutta onneksi matka alkoi leppoisasti kahden tunnin ajomatkalla, joten untapalloon vaan.
Ensimmäisenä kohteena oli San Juan Baptise. Kyseessä on uudelleen rakennettu kopio puulaivasta, jolla japanilainen Masamune ylitti tyynenvaltameren n. vuonna 1600 matkallaan tapaamaan paavia Roomassa. Laivan ympäristöön oli rakennettu varsin mittavan kokoinen museo. Museo-osan parasta antia oli laivamatka-simulaattori. Se muistuttu suuresti useissa huvipuistoissa sijaitsevia elokuvia, joissa on elävät penkit. Eli siis penkki tavallaan reagoi kaikkiin tapahtumiin valkokankaalla. Aika hitechiä museoksi ;). Itse näyttelyt oli varsin vaatimattomia ja parhaaksi anniksi niistä jäikin kuva minusta ottamassa kuvaa "Älä kuvaa täällä"-kyltin vieressä. Museon jälkeen pääsimme tutustumaan laivan kopioon. En olisi ikinä uskonut, että laiva oli niin suuri. Laivalla oli kaikkea pientä mukavaa puuhastelua kuten laivan mastoon kiipeäminen ja laivan restauroimisen opettamista. Kokeilin kumpaakin ja lisäksi kiersin laivan sisukset lävitse. Laivalta siirryimme syömään. Ruuat oli tilattu etukäteen ja olin ottanut mielestäni turvallisen vaihtoehdon, jossa luki "Salmon...". Mutta painak päällä selvisi, että olin tilannut lohen mätiä :D. Ehkä hyvä näin sillä ruoka osoittautui kuitenki erittäin hyväksi. En tiedä sitten olisiko muuten tullut kokeiltua.
Ruuan jälkeen siirryimme tutustumaan buddhalaiseen temppeliin. Aluksi osallistuimme jonkunlaiseen seremoniaan, jossa munkki rukoili meidän terveyden puolesta ja myöskin toivoi, että saavuttaisimme määränpäämme. Tunnelma oli varsin intensiivinen munkin laulaessa rukousta. Mutta nopeasti pitkästyin englannin kielisen sisällön puutteessa. Tunnin hoilaamisen jälkeen pääsimme kuuntelemaan osterin kasvatuksen asiantuntijaa. Hän kertoi menetelmistä, joilla ostereita kasvatetaan. Esitelmästä myös selvisi, että Fukushima oli ennen ollut kuuluisa valaiden pyynti kaupunki. Mutta nykyiset lainsäädännöt kuulemma rajoittaa touhua ja painopiste on siirtynyt enemmän ja enemmän ostereihin. Hän myös kertoi, että lähes kaikki maailmassa kasvatettavat osterit ovat japanilaisen kehityksen tulos. Ja hän myös mainitsi, että Fukushiman osterit ovat maailman parhaita. Tämä johtui siitä, että ne kasvatetaan 1,5 vuodessa toisin kuin muualla maailmassa, johtuen alueen ravinnerikkaasta vedestä. Nopea kasvatus puolestaan vähentää osterin kitkeryyttä.
Varsin mielenkiintoisen esitelmän jälkeen siirryimme pihamaalle syömään grillattuja ostereita. Kaveri kertoi mututuntumalta, että kyseisen kokoiset osterit maksaisi kaupassa noin 400-500 jeniä kappale ja meille niitä syötettiin varmasti yli 300 kappaletta. Osterin makua en itse pitänyt kovin kummoisena. Jos joku kysyisi nyt minulta, että miltä osteri maistuu niin sanoisin, että mereltä. Maku on suolainen ja ehkä himan leväinen. Mutta kyseessä on sama elämys kuin haistaisi meren. Grillauksen jälkeen kävimme vielä katsomassa eräältä näköalapaikalta osteri farmia merellä, mutta paikalla ollut kirsikkapuu vei kaikkien huomion. Kirsikat kukki vielä Fukushimassa ja kun paikka oli todella tuulinen niin kirsikan kukan lehdet lähtivät lentoon tuulen mukana. Joten kun suuri tuulenpuuska osui puuhun ilma täyttyi kirsikankukan terälehdistä...Kaunista.
Kuvat perinteiseen tapaan seuraavassa postissa.
torstai 7. toukokuuta 2009
Rinno-jin japanilainen puutarha
Kuten viime postissa mainitsin oli keskiviikkona määränpäänä Rinno-ji ja erityisesti sen japanilainen puutarha. Rinno-ji on buddhalainen temppeli, jossa elää Sendai tunnetuin munkki yhteisö. Kuvia itse temppelistä löytyy shamisen postista tällä reissulla keskityin lähinnä puutarhaan.
Puutarha on rakennettu pienen lammen ympärille. Puutarhaa kiertäessään ei varsinaisesti huomannut olevansa puutarhassa, vaan tunne oli enemmänkin kotoisa. Huomaamatta vaihtuvat erikasvilajit toivat aina jotain uutta kiertäessä lampea ja katsellessa lammessa uivia kultakaloja. Puutarhan ehdoton kohokohta on kolmikerroksinen valkoinen temppeli(?). Kyseinen rakennus tyyli on ehdottomasti suuri osa Japanin esteettistä imagoa geishojen kanssa. Temppelillä oli esite, jossa tuo kyseinen torni on kuvattu puutarhan ollessa lumen peitossa ja voin sanoa, että näky oli varsin vaikuttava.
Keskiviikolle aikomani toinen kohde jäi toteuttamatta. Kävin kyllä eräällä kukkulalla tähystämässä, että missä se olisi mutta nähtyäni, että patsaalle olisi noin 3-4 km matka totesin vain olevani liian väsynyt siihen. Parin päivän reissaaminen ja sähly treenit oli tehnyt tehtävänsä. Mutta asiaan palataan varmasti vielä tulevaisuudessa. Illalla katsoin uuden Underworldin ja tein lettuja :).
Tänään lähti äitienpäivä kortti matkaan. Keskiviikkona postit olivat kiinni kansallisen vapaapäivän takia. Kortti saapunee myöhässä mutta onnea silti. Kävin myös etsiskelemässä shortseja parista vaatekaupasta sählyä varten, mutta tarjolla oli vain trendikkäitä ja kalliita shorseja, jotka eivät sovellu pelaamiseen. Labralla ei vieläkään ole tapahtunut mitään, mikä viittaisi edes kaukaisesti tutkimukseen. Aika kulu lähinnä verkkoa selaillen. Pitänee ottaa itse vähän ahdistelevampi asenne, jos täällä jotain meinaa tehdä.
Ja hyvät valokuvausharjoittelun kohteet ;). Seuraavassa postissa taas kasa kuvia. Omasta mielestäni osa jopa varsin onnistuneita.
Puutarha on rakennettu pienen lammen ympärille. Puutarhaa kiertäessään ei varsinaisesti huomannut olevansa puutarhassa, vaan tunne oli enemmänkin kotoisa. Huomaamatta vaihtuvat erikasvilajit toivat aina jotain uutta kiertäessä lampea ja katsellessa lammessa uivia kultakaloja. Puutarhan ehdoton kohokohta on kolmikerroksinen valkoinen temppeli(?). Kyseinen rakennus tyyli on ehdottomasti suuri osa Japanin esteettistä imagoa geishojen kanssa. Temppelillä oli esite, jossa tuo kyseinen torni on kuvattu puutarhan ollessa lumen peitossa ja voin sanoa, että näky oli varsin vaikuttava.
Keskiviikolle aikomani toinen kohde jäi toteuttamatta. Kävin kyllä eräällä kukkulalla tähystämässä, että missä se olisi mutta nähtyäni, että patsaalle olisi noin 3-4 km matka totesin vain olevani liian väsynyt siihen. Parin päivän reissaaminen ja sähly treenit oli tehnyt tehtävänsä. Mutta asiaan palataan varmasti vielä tulevaisuudessa. Illalla katsoin uuden Underworldin ja tein lettuja :).
Tänään lähti äitienpäivä kortti matkaan. Keskiviikkona postit olivat kiinni kansallisen vapaapäivän takia. Kortti saapunee myöhässä mutta onnea silti. Kävin myös etsiskelemässä shortseja parista vaatekaupasta sählyä varten, mutta tarjolla oli vain trendikkäitä ja kalliita shorseja, jotka eivät sovellu pelaamiseen. Labralla ei vieläkään ole tapahtunut mitään, mikä viittaisi edes kaukaisesti tutkimukseen. Aika kulu lähinnä verkkoa selaillen. Pitänee ottaa itse vähän ahdistelevampi asenne, jos täällä jotain meinaa tehdä.
Ja hyvät valokuvausharjoittelun kohteet ;). Seuraavassa postissa taas kasa kuvia. Omasta mielestäni osa jopa varsin onnistuneita.
tiistai 5. toukokuuta 2009
Onsen ja Matsushima
Huolellisen suunnittelun ja kasan elokuvia jälkeen oli jälleen aika lähteä matkaan. Maanantaina puolen päivän jälkeen suuntasimme Ericin ja Arifin kanssa Akiu:n, joka on kautta Japanin varsin tunnettu onsen:eistaan, eli sellasista luonnon varaisista kuumista lähteistä. Akiu:un on noin 20 km matka keskustasta, mutta paikallisella linja-autolla matka kesti 50 minuuttia ja maksoi 800 jeniä. Akiu on sellanen pieni kaupunki tai kaupungin osa Sendain liepeillä. Kaupungin lävistää syvä railo keskeltä, jossa virtaa joki. Tämä luo varsin mukavat puitteet onsen:issa istuskelulle tai muuten vaan hengailulle.
Onsen ei ollut aivan yhtä ihmeellinen, kuin olin kuvitellut. 43 asteinen vesi tuntuu mukavan lämpimältä ja katsellessa siinä sitten luontoa jutellessa kavereille on tunnelma mukava. Mutta kuitenkin tästä kaikesta jäi puuttumaan se "juttu". Ehkä se on vain minulle yhtä vaikea löytää kun ulkomaalaiselle olisi löytää samainen saunasta. Lomailu hotellilla, jolle käyttämämme onsenit kuului oli myös sauna. Oli tosin vähän erilailla toteutettu kuin on tottunut mutta sauna kuin sauna! Ovea pidettiin auki koko ajan ja vettä ei ollut mahdollista heittää kiukaalle. Saunan mittari tosin näytti koko ajan 80 astetta.. Ei kyllä voinut mitenkään pitää paikkaansa. Koitin siinä sitten selittää saunan perimmäistä tarkoitusta ja paikkaa Suomessa Ericille ja Arifille. Ilmeisesti ihan kohtuullisella menestyksellä. Itse onsenneista en valitettavasti saanut kuvia, koska japanilaiset eivät arvosta jos heistä otetataan kuvia alasti.
Reissulta palatessamme tulimme kentacy fried chikenin kautta kotiin. Jos jollakin on vain mahdollisuus joskus käydä niin suosittelen kyllä lämpimästi paikkaa.
Tänään lähdin mukaan Arifin johtamalle reissulle Matsushimaan. Matsushima on yksi Japanin THE 3:sta paikasta. Kilpailee siis kauneudellaan mount Fujin ja Okinawan kanssa. Matsushimasta tekee ihmeellisen sen saaristo. Saaret on vähän niikuin nouseet jostain minulle selviämättömästä syystä kaksi metriä meren pinnan yläpuolelle ja tämä 2 metrin maakerros saa saaret näyttämään karulla tavalla kauniilta. Paikan päällä on myös kasapäin samurai Masamunen ja hänen sukulaisten rakennuttamia temppelejä. Arif ryhmineen oli kuitenkin niin hidas, että aikaa temppeleihin tutustumiseen ei juurikaan jäänyt, joten näillä näkyminen pitää palata vielä joskus käymään Matsushimassa.
Eriskummallisiin saariin pystyi tutustumaan joko risteilyllä tai kävelemällä kolmella mantereen läheisyydessä olevalla saarella. Me kerkesimme tehdä kummatkin. Risteily muistutti hassulla tavalla saimaalla tehtäviä saaristoristeilyjä :). Jokainen saari esiteltiin nimeltä, jonka jälkeen kerrottiin saaresta muutama hatusta heitetty fakta ja kaikki turistit katsoo ihmeissään ja kuvaa :). Saarilla kävelykin oli mukavaa, vaikkakin välimatkat alkoi loppu päivästä tuntua. Rahastus oli paikan päällä hoidettu mallikaasti. Saarille pääsy maksoi ja ruokailu onnistui Sendaihin verrattuna sellaisella +500 jenin lisällä. Mutta niin jos on tullut maapallon toiselta puolelta niin eipä se 4 euroa enää siinä vaiheessa juurikaan ketään mietitytä.
Kuvia on melkoinen kasa, joten niitten kanssa saattaa mennä seuraavaan aamuun. Huomenna matka kohti Rinno-ji:tä ja erästä rumaa ja suurta temppeliä katsomaan. Saa nähdä miten tämä jo varsin helakan punainen iho kestää :D. (Pilvinen sää on melko petollinen)
Onsen ei ollut aivan yhtä ihmeellinen, kuin olin kuvitellut. 43 asteinen vesi tuntuu mukavan lämpimältä ja katsellessa siinä sitten luontoa jutellessa kavereille on tunnelma mukava. Mutta kuitenkin tästä kaikesta jäi puuttumaan se "juttu". Ehkä se on vain minulle yhtä vaikea löytää kun ulkomaalaiselle olisi löytää samainen saunasta. Lomailu hotellilla, jolle käyttämämme onsenit kuului oli myös sauna. Oli tosin vähän erilailla toteutettu kuin on tottunut mutta sauna kuin sauna! Ovea pidettiin auki koko ajan ja vettä ei ollut mahdollista heittää kiukaalle. Saunan mittari tosin näytti koko ajan 80 astetta.. Ei kyllä voinut mitenkään pitää paikkaansa. Koitin siinä sitten selittää saunan perimmäistä tarkoitusta ja paikkaa Suomessa Ericille ja Arifille. Ilmeisesti ihan kohtuullisella menestyksellä. Itse onsenneista en valitettavasti saanut kuvia, koska japanilaiset eivät arvosta jos heistä otetataan kuvia alasti.
Reissulta palatessamme tulimme kentacy fried chikenin kautta kotiin. Jos jollakin on vain mahdollisuus joskus käydä niin suosittelen kyllä lämpimästi paikkaa.
Tänään lähdin mukaan Arifin johtamalle reissulle Matsushimaan. Matsushima on yksi Japanin THE 3:sta paikasta. Kilpailee siis kauneudellaan mount Fujin ja Okinawan kanssa. Matsushimasta tekee ihmeellisen sen saaristo. Saaret on vähän niikuin nouseet jostain minulle selviämättömästä syystä kaksi metriä meren pinnan yläpuolelle ja tämä 2 metrin maakerros saa saaret näyttämään karulla tavalla kauniilta. Paikan päällä on myös kasapäin samurai Masamunen ja hänen sukulaisten rakennuttamia temppelejä. Arif ryhmineen oli kuitenkin niin hidas, että aikaa temppeleihin tutustumiseen ei juurikaan jäänyt, joten näillä näkyminen pitää palata vielä joskus käymään Matsushimassa.
Eriskummallisiin saariin pystyi tutustumaan joko risteilyllä tai kävelemällä kolmella mantereen läheisyydessä olevalla saarella. Me kerkesimme tehdä kummatkin. Risteily muistutti hassulla tavalla saimaalla tehtäviä saaristoristeilyjä :). Jokainen saari esiteltiin nimeltä, jonka jälkeen kerrottiin saaresta muutama hatusta heitetty fakta ja kaikki turistit katsoo ihmeissään ja kuvaa :). Saarilla kävelykin oli mukavaa, vaikkakin välimatkat alkoi loppu päivästä tuntua. Rahastus oli paikan päällä hoidettu mallikaasti. Saarille pääsy maksoi ja ruokailu onnistui Sendaihin verrattuna sellaisella +500 jenin lisällä. Mutta niin jos on tullut maapallon toiselta puolelta niin eipä se 4 euroa enää siinä vaiheessa juurikaan ketään mietitytä.
Kuvia on melkoinen kasa, joten niitten kanssa saattaa mennä seuraavaan aamuun. Huomenna matka kohti Rinno-ji:tä ja erästä rumaa ja suurta temppeliä katsomaan. Saa nähdä miten tämä jo varsin helakan punainen iho kestää :D. (Pilvinen sää on melko petollinen)
lauantai 2. toukokuuta 2009
Sählyä!
Torstaina sain tietää, että pääsen Hippo Home Stay:hin. Eli parin viikon päästä saan viettää viikonlopun Japanilaisen perheen luona. Olen tässä mietiskelly pään puhki, että mitä veisin viemisiksi perheelle. Tässä vaiheessa huomaa miten suuri virhe oli olla tuomatta enempää krääsää Suomesta. Toin vain pari fazerin sinistä ja pullon finlandia vodkaa, mutta kaikki on jo annettu pois. Kyllähän sitä aina voisi ostaa jotain paikallisia herkkuja, mutta ei se ole sama.
Sain vihdoin shamisen videon cliffordilta. Se on nyt yliopiston palvelimella, mutta jostain syystä en saa asetettua oikeuksia niin, että sitä pääsisi sieltä joku katsomaankin. Techsupport anyone? Mietiskelin, että koulu on myös saattanut asettaa asetukset niin, että yliopiston palvelimelta ei pystyisi jakamaan tavaraa. Mutt joo hihkaskaa jos tiedätte joku paremmin.
Eilen oli pitkä päivä. Aloittelin Japanese business and economyllä, jossa luennoitsiat tuntuvat vain huonontuvan viikko viikolta ja vielä 12 viikkoa jäljellä! Usein luennot ovat kalvojen suoraa lukemista luennoitsioiden puutteellisen englannin kielen takia. Asiat siis ei ole kovin paljoa erilailla kuin Tampereellakaan. Kanji tunnilla opettelimme kanjimerkit numeroille, jotka olin jo opetellut etukäteen, joten ei mitään uutta siellä. Tuntien jälkeen menen aina aobayamalle seminaariin. Tällä viikolla oli vuorossa japanilaiset undergratuate opiskelijat, joten kaikki oli japaniksi. Käytin siis 3 tuntia nappaillen muutamia sanoja sieltä täältä ja kääntäen niitä englanniksi. Myöskin ikkunasta näkyvä vuoristo maisema nappasi huomioni melko usein.
Illalla oli vuorossa sählyilyä. Sählykerho koostui täysin japanilaisista. Mutta hyvä niin. Kaikki olivat todella ystävällisiä ja mukavia. Luulen, että kaikki odotti minulta parempaa peliä kuin mitä pelaan. Onhan Suomi vissiin voittanut lajissa maailman mestaruuden. Täällä kaikki liikunta otetaan kovin tosissaan. Sählyssä on kahdet kolmen tunnin harkat/pelit viikossa. Ei siis mitään palloilua :D. Pelien jälkeen lähdettiin nollaamaan, kuten asiaan kuuluu.
Meerin kanssa sovimme, että kehittäisimme jotain hauskaa wappu meininkiä perjantai illaksi. Mutta kaikki muut suomalaiset eivät innostuneet, joten päätimme alustavasti suunnata muiden ulkkareiden mukana kombini kierrokselle illalla. Jouduin kuitenki tekemään pakit kun nyt pääsin japanilaisten kanssa liikenteeseen. Sori :(
Sähly jengin kanssa tehtiin perus nomihodai ja karaoke kierros kaupungilla. Mutta toisin kuin aikaisemmat japanilaiset, nämä osasi juoda. Kukaan ei ollut pöydän alla parin annoksen jälkeen. Iloiseksi yllätykseksi joukkueen kapteeni tarjosi minulle koko illan. En tiedä sitten oliko kyseessä kerhon rahat vai omat :D. Mutta kyllä siinä varmasti sellaiset 40 euroa säästyi. Reissu oli kyllä niin hyvä, että olisi siitä tuon verran helposti maksanut. Aika meni ihan huomaamatta ja kotimatka alkoi viiden aikoihin. Lisää näitä! Huomen aamuna ois sählyä yhdeksältä. Pitää katsoa, että jaksaako lähteä käymään.
Kuvia reissulta seuraavassa postissa.
Sain vihdoin shamisen videon cliffordilta. Se on nyt yliopiston palvelimella, mutta jostain syystä en saa asetettua oikeuksia niin, että sitä pääsisi sieltä joku katsomaankin. Techsupport anyone? Mietiskelin, että koulu on myös saattanut asettaa asetukset niin, että yliopiston palvelimelta ei pystyisi jakamaan tavaraa. Mutt joo hihkaskaa jos tiedätte joku paremmin.
Eilen oli pitkä päivä. Aloittelin Japanese business and economyllä, jossa luennoitsiat tuntuvat vain huonontuvan viikko viikolta ja vielä 12 viikkoa jäljellä! Usein luennot ovat kalvojen suoraa lukemista luennoitsioiden puutteellisen englannin kielen takia. Asiat siis ei ole kovin paljoa erilailla kuin Tampereellakaan. Kanji tunnilla opettelimme kanjimerkit numeroille, jotka olin jo opetellut etukäteen, joten ei mitään uutta siellä. Tuntien jälkeen menen aina aobayamalle seminaariin. Tällä viikolla oli vuorossa japanilaiset undergratuate opiskelijat, joten kaikki oli japaniksi. Käytin siis 3 tuntia nappaillen muutamia sanoja sieltä täältä ja kääntäen niitä englanniksi. Myöskin ikkunasta näkyvä vuoristo maisema nappasi huomioni melko usein.
Illalla oli vuorossa sählyilyä. Sählykerho koostui täysin japanilaisista. Mutta hyvä niin. Kaikki olivat todella ystävällisiä ja mukavia. Luulen, että kaikki odotti minulta parempaa peliä kuin mitä pelaan. Onhan Suomi vissiin voittanut lajissa maailman mestaruuden. Täällä kaikki liikunta otetaan kovin tosissaan. Sählyssä on kahdet kolmen tunnin harkat/pelit viikossa. Ei siis mitään palloilua :D. Pelien jälkeen lähdettiin nollaamaan, kuten asiaan kuuluu.
Meerin kanssa sovimme, että kehittäisimme jotain hauskaa wappu meininkiä perjantai illaksi. Mutta kaikki muut suomalaiset eivät innostuneet, joten päätimme alustavasti suunnata muiden ulkkareiden mukana kombini kierrokselle illalla. Jouduin kuitenki tekemään pakit kun nyt pääsin japanilaisten kanssa liikenteeseen. Sori :(
Sähly jengin kanssa tehtiin perus nomihodai ja karaoke kierros kaupungilla. Mutta toisin kuin aikaisemmat japanilaiset, nämä osasi juoda. Kukaan ei ollut pöydän alla parin annoksen jälkeen. Iloiseksi yllätykseksi joukkueen kapteeni tarjosi minulle koko illan. En tiedä sitten oliko kyseessä kerhon rahat vai omat :D. Mutta kyllä siinä varmasti sellaiset 40 euroa säästyi. Reissu oli kyllä niin hyvä, että olisi siitä tuon verran helposti maksanut. Aika meni ihan huomaamatta ja kotimatka alkoi viiden aikoihin. Lisää näitä! Huomen aamuna ois sählyä yhdeksältä. Pitää katsoa, että jaksaako lähteä käymään.
Kuvia reissulta seuraavassa postissa.
Tilaa:
Kommentit (Atom)
