Fukushiman osterit

Perjantai mennä hujahti taas ihan heittämällä. Koko päivä oli perinteisesti täynnä koulua ja muuta ohjelmaa. Kerkesin siinä välissä käydä ostamassa shortsit sählyä vartenkin. Alennuskorista löytyi japanin xl-kokoiset shortsit suhteellisen halvalla vain 1000 jeniä.

Lauantaina oli vuorossa yllätyskoulua. Lomaa siis tuli vietettyä maanantaista keskiviikkoon kansallisten vapaapäivien merkeissä. Joten japaninopettaja oli sitä mieltä, että menetetyt koulupäivät täytyy korvata jotenkin, joten looginen ratkaisu on istua ne lauantaisin. Kuinkas muutenkaan? Tämä lienee taas hyvä osoitus japanilaisten työmoraalista ja tunnollisuudesta koulun suhteen. Ihan noin sivuhuomautuksena sanottakoon, että koululla oli enemmän pyöriä lauantaina kuin ikinä ennen oli ollut. Joten kyllä siellä taisi jotkun muutkin istua koulussa lauantaina kuin me. Kyse siis oli enemmänkin vapaapäivien siirrosta kuin lomasta.

Lauantai iltana minut kutsuttiin erään japanilaisen kaverin luokse juhlimaan. Japanilainen illanvietto eroaa hieman suomalaisesta. Kun saavuin paikalle pöydällä oli noin 6 muovikassillista tavaraa kaupasta. Mutta kyse ei ollut pelkästään vieraan varaisuudesta vaan tapana on, että isäntä ostaa mitä ikinä haluaa ja sitten illan päätteeksi kauppalasku jaetaan kaikkien osallistujien kesken. Minun mielestä ihan hauska käytäntö, vaikka vieraat pitää tuntea aika hyvin tässä tapauksessa, jotta kaikki saavat jotain mieluisaa. Omaa oli ostanut meille ainekset grillattuja noodeleita varten ja luonnollisesti vähän juotavaa. Illan kuluessa tutustuin taas muutamaan uuteen japanilaiseen. Yhteiseksi tekiäksi muodostui japanilaisten osalta se, että he ovat kaikki lähdössä piahkoin vaihtoon ja he ovat jossain määrin epätoivoisia oppiakseen nopeasti puhumaan englantia. Koetan aina sanoa, että sinne vaihtoon voi myös mennä oppiakseen englantia. Tuskin nyt kukaan täydellisesti puhuu lähtiessään. Hauskaa oli ja meni vähän turhan myöhään ajatellen tämän aamun kello kuuden herätystä ;).

Tänään ohjelmassa oli excursio Fukushimaan. Tämä oli osa koulun kurssia Japanese Culture D. Matkaan tosiaan lähdettiin hyvissä ajoin ja suurimmasta osasta kyllä huomasi aamulla, että kaikki ei ollut malttanut jäädä kotiin nukkumaan lauantai iltana. Mutta onneksi matka alkoi leppoisasti kahden tunnin ajomatkalla, joten untapalloon vaan.

Ensimmäisenä kohteena oli San Juan Baptise. Kyseessä on uudelleen rakennettu kopio puulaivasta, jolla japanilainen Masamune ylitti tyynenvaltameren n. vuonna 1600 matkallaan tapaamaan paavia Roomassa. Laivan ympäristöön oli rakennettu varsin mittavan kokoinen museo. Museo-osan parasta antia oli laivamatka-simulaattori. Se muistuttu suuresti useissa huvipuistoissa sijaitsevia elokuvia, joissa on elävät penkit. Eli siis penkki tavallaan reagoi kaikkiin tapahtumiin valkokankaalla. Aika hitechiä museoksi ;). Itse näyttelyt oli varsin vaatimattomia ja parhaaksi anniksi niistä jäikin kuva minusta ottamassa kuvaa "Älä kuvaa täällä"-kyltin vieressä. Museon jälkeen pääsimme tutustumaan laivan kopioon. En olisi ikinä uskonut, että laiva oli niin suuri. Laivalla oli kaikkea pientä mukavaa puuhastelua kuten laivan mastoon kiipeäminen ja laivan restauroimisen opettamista. Kokeilin kumpaakin ja lisäksi kiersin laivan sisukset lävitse. Laivalta siirryimme syömään. Ruuat oli tilattu etukäteen ja olin ottanut mielestäni turvallisen vaihtoehdon, jossa luki "Salmon...". Mutta painak päällä selvisi, että olin tilannut lohen mätiä :D. Ehkä hyvä näin sillä ruoka osoittautui kuitenki erittäin hyväksi. En tiedä sitten olisiko muuten tullut kokeiltua.

Ruuan jälkeen siirryimme tutustumaan buddhalaiseen temppeliin. Aluksi osallistuimme jonkunlaiseen seremoniaan, jossa munkki rukoili meidän terveyden puolesta ja myöskin toivoi, että saavuttaisimme määränpäämme. Tunnelma oli varsin intensiivinen munkin laulaessa rukousta. Mutta nopeasti pitkästyin englannin kielisen sisällön puutteessa. Tunnin hoilaamisen jälkeen pääsimme kuuntelemaan osterin kasvatuksen asiantuntijaa. Hän kertoi menetelmistä, joilla ostereita kasvatetaan. Esitelmästä myös selvisi, että Fukushima oli ennen ollut kuuluisa valaiden pyynti kaupunki. Mutta nykyiset lainsäädännöt kuulemma rajoittaa touhua ja painopiste on siirtynyt enemmän ja enemmän ostereihin. Hän myös kertoi, että lähes kaikki maailmassa kasvatettavat osterit ovat japanilaisen kehityksen tulos. Ja hän myös mainitsi, että Fukushiman osterit ovat maailman parhaita. Tämä johtui siitä, että ne kasvatetaan 1,5 vuodessa toisin kuin muualla maailmassa, johtuen alueen ravinnerikkaasta vedestä. Nopea kasvatus puolestaan vähentää osterin kitkeryyttä.

Varsin mielenkiintoisen esitelmän jälkeen siirryimme pihamaalle syömään grillattuja ostereita. Kaveri kertoi mututuntumalta, että kyseisen kokoiset osterit maksaisi kaupassa noin 400-500 jeniä kappale ja meille niitä syötettiin varmasti yli 300 kappaletta. Osterin makua en itse pitänyt kovin kummoisena. Jos joku kysyisi nyt minulta, että miltä osteri maistuu niin sanoisin, että mereltä. Maku on suolainen ja ehkä himan leväinen. Mutta kyseessä on sama elämys kuin haistaisi meren. Grillauksen jälkeen kävimme vielä katsomassa eräältä näköalapaikalta osteri farmia merellä, mutta paikalla ollut kirsikkapuu vei kaikkien huomion. Kirsikat kukki vielä Fukushimassa ja kun paikka oli todella tuulinen niin kirsikan kukan lehdet lähtivät lentoon tuulen mukana. Joten kun suuri tuulenpuuska osui puuhun ilma täyttyi kirsikankukan terälehdistä...Kaunista.

Kuvat perinteiseen tapaan seuraavassa postissa.