Sendain kauppojen ihmeellisyys ja ihmeettömyys

Sunnuntai aamu alkoi armeija tyylisellä herätyksellä klo 9:30, kun turvallisuus luentoa kaikanille(opiskelija-asuntolalle) pitämään tullut poliisi huusi keskus radioon, että nyt kaikki aulaan. Hienoisestihan se jännitti siinä, että mikä hirmutuho täällä nyt oikeen on kun oli tuo orientaatio päässyt unohtumaan. Itse orientaatio ei tuonut mitään uutta tietoa, mutta kovasti viihteellistä arvoa sillä oli. Nais ja miespoliisi esitti kaupungin eri vaaroja lähes teatterimaisesti yrittäessään korvata esityksen kankeutta :D. Lopussa saimme kaikki poliisi mopolla ja autolla koristellut laastari. Vähänkö hienoo :D.

Sade lakkasi vihdoin sunnuntaina noin kahdentoista aikoihin. Tästä ilahtuneena lähdin lähes heti kaupungille. Suuntaina oli Ichibancho. Se on vähän niikun ostoskatujen keskus. Sendaissa on noin 1-2 km katettua kävelykatua, jota reunustaa kummallakin puolella liikkeitä toistensa vieressä. Japanilaisten maku on tosin hyvin kallista, joten omasta reissustani tuli halpa. Tarkoituksena oli katsella vähän paikallisia vaatteita, mutta kuten hetken kulutta huomasin niitä ei ole. Lähes kaikki kaupat tarjoaa vain amerikasta ja euroopan muotikaupungeista tuotuja tuotteita samoilla logoilla, mitä nyt stockmannilta saattaisi löytää. Erityisen harmillista on se, että kaikki paidat ym. vaatteet on mielikuvituksetonta länsimaista tavaraa. Perus hawai surfer 74´ paidat voit siis tulla ostamaan Japanistakin :P. Itse haluaisin löytää jostain kauniita kanjeja paidasta mutta ainakaan tällä reissulla ei tärpännyt. Japanilaisten maku vaatteissa on muutenkin outoa. Tavaratalossa tuntui olevan 2 osastoa miehille. Toinen oli pimp daddy tyylinen vaatetus karvoineen ja kultaisine kirjaimineen ja toinen taas on pukuosasto.

Vaihdettuani tavarataloa saavuin Loft:iin. Tämä oli enemmän tälläinen kodin sisustus tavaratalo. Ei täällä mitään sen ihmeempää ollut mutta kun pääsin 8:teen kerrokseen niin repesin. Siellä oli noin puolen kerroksen kokoinen kokkikoulu :D. Paikka oli hieman kotitalousluokan tapainen yritys, jossa siis oli noin 40 pöytää neuvojineen. Kun pyörähdin tiskillä katselemassa olisin voinut ostaa pikakurssin leivän leipomiseen tai mitä ikinä nyt haluaisikaan leipoa. Myöskin asiakas kunta oli hieman odottamatonta. Paikalla oli oikeastaan vain ja ainoastaan 30-40 vuotiaita varattuja(?) naisia. Ja nyt kun tarkemmin ajattelee niin kai tälläistä konseptia saatetaan tarvita Suomessakin pian. "Kuinka kokkaan miellyttääkseni rikasta miestäni?"

Tänään koetin päästä käymään kaupungin museossa, mutta se on kiinni joka maanantaina, joten se siitä suunnitelmasta. Kaupungin museon sijaan päätin suunnata kaupungin virastotalolle hakemaan Alien Registeration-korttiani.

Ruokalassa törmäsin ruotsalaiseen Thomasiin, joka asuu tuossa lähes naapurissa ja Korealaiseen Yokiin. Avasin keskustelun kysymällä Yokilta, että onko hän japanilainen. Ja eikös hän silminnähden pahastunut tästä. Loistava alku keskustelulle. Pienen vaivaantuneen hiljaisuuden jälkeen keskustelu lähti taas etenemään. Ja heti kohta Yoki päätti iskeä takaisin sanomalla meille, että näytämme noin 18 kesäisiltä. Puolustukseksi sanottakoon, että Thomas on minua vielä 3 vuotta vanhempi. Ei ole aina helppoa tämä uusien tuttavuuksien tekeminen ;).

Iltapäivän käytin yliopiston kerhotarjonnan tutkiskeluun. Kerhon tarkoitus onneksi löytyy englanniksi mutta loppu työ onkin sitten tehtävä sana sanalta käännös koneella. Yllätyin hieman, että täälläkin pelataan sählyä. Vaikkakin aika amatöörimäistä peli ilmeisesti onkin. Sopisi siis minulle mainiosti :D. Toinen kiinnostava kerho olisi kokkauskerho. En nyt vielä ole ihan varma sisällöstä mutta jos siellä tehtäisiin jotain paikallisia japanilaisia herkkuja niin tämä olisi kyllä aivan mahtava juttu minulle. Japanilaisiin tutustuminenkin onnistuisi siinä sivussa. Täytynee siis ottaa asiasta selkoa.