Loma loma loma!

Eli viime viikolla oli kaikki loput tentit ennen tätä massiivista 3 kk lomaa! Labralla pitänee käydä satunnaisesti. Mutta tuskin siitä mitään rasitetta muodostuu. Kaikki tentit meni lähes täydellisesti. Hieman ihmetytti, että miten meitä edes vaivattiin noin helpoilla kysymyksillä.

Lauantaina sattui pieni pyöräily onnettomuus. Japanilainen tuli risteyksessä kylkeen ja kaaduin siitä sitten asvaltille. Seurauksena polveen ja olkapäähän ruhjeita ja paitaan toinen pään mentävä reikä olkapään kohdalle. Mutta ei siis syytä huolestua ihan pinta naarmuilla selvittiin ja konemetsä paitoja saa uusia ensi vuonna =).

Lauantai päivä kului katsellessa hotelleja Tuiskun Japanin vierailua varten. Lauantai iltana juhlittiin sitten Markon synttäreitä nomihodain ja karaoken merkeissä. Paikalla oli suomalaisten lisäksi hänen labratoverit. Se on kyllä jännä miten toisiin labroihin saadaan menemään se 5 sihteeriä, kun taas oman labrani sihteeriä en ole vielä edes nähnyt.

Sunnuntaina lähdettiin kymmenen aikohin kohti mount Zaoa. Juhannusbileissä tutustuttiin Jouni Pesoseen, joka on Sendaissa UPM-kymenen myyntimiehenä. Hän tarjoutui viemään meidät omalla autollaan sinne. Mukana olivat myös JP ja Niina. (Kiitokset vain kaikille hyvästä reissusta ;).) Zaon huipuille päästyämme huomasimme, että näkyvyys oli kymmenisen metriä suuntaansa. Joten ainoiksi nähtävyyksiksi jäivät temppeli ja kivipaalit vuoren huipulla. Ja kuuluisa kraateri järvi jäi tällä erää näkemättä. Mutta teidän onneksi bongasin julisteen vuoren huipulla olevasta kahvilasta ja nappasin teille esimerkilliset kuvat Zaon kraateri järvestä ;).

Alas päin tullessa pysähdyimme tasanteelle, jossa näimme kuvien kukkasen, jota kuulemma kasvaa vain Japanin vuoristossa. Tasanteella oli myös upea vesiputous. Alas päästyämme menimme lohduttautumaan ja lämmittelemään vuoren alla sijaitsevaan Onsen-kylpylään. Oli kyllä tähän mennessä paras ulkoallas ja sauna mitä olen päässyt Japanissa kokemaan, joten varsin hyvä valitan Jounilta. Sendaihin palattuamme muut jatkoivat matkaa Jounin luokse istumaan iltaa pitsan ja elokuvan merkeissä, kun taas minä lähdin isäntä perheen luokse valmistautumaan illan hanabi:in(ilotulitukseen).

Aki oli valmistanut yhdessä Bangladeshilaisen perheen kanssa japanilaisen aterian, jonka nautimme yhdessä ennen lähtöä. Kaikki pukeuduimme perinteiden mukaan kimonoihin. Minä lähdin siis matkaan Akin minulle ostamassa yukatassa. Kyllä kaupungilla päät kääntyi, kun pellavapäisenä kulkee kaupungin läpi yukatassa ja mustissa puusta tehdyissä sandaaleissa.

Itse ilotulitus oli aivan mahtava. Sen oli tarkoitus turvata kalastajien meri reissut seuraavaan vuoden ajalta. Ilotulitus kesti kokonaisen tunnin ja väittäisin, että se oli intensiteetiltään koko ajan suurempi, kuin suomalaiset vastaavat. En osannut odottaa mitään vastaavaa, koska tapahtuman järjestävä kaupunki on melko pieni. Mutta kaipa sitä pitää pistää rahaa taivaalle, jotta kalastajat saisivat rauhassa hakea sen tonnikalan mereltä sushini päälle =).

Vaikka kuvia otettiinkin paljon, niin suurin osa otettiin jonkun muun kameroilla, joten joudutte niitä hetkisen odottelemaan.