8 päivää ja miljoona kwonia

Korea oli aivan mahtava matka kohde. Vaikka olimmekin Matin kanssa koko ajan Seoulissa, niin tekemistä ja näkemistä kyllä riitti koko ajalle enemmänkin kuin tarpeeksi. Voin suositella Koreaa matkakohteeksi kenelle tahansa varauksetta! Halpa kwoni tekee matkaamisesta halpaa ja ei tule sitten niin kitsasteltua tekemisten suhteen.

Sunnuntai: Saavuimme Seouliin 16.00 maissa. Ilmasto oli huomattavasti Japania kuumempi ja vähemmän kostea. Kummallakaan ei ollut mitään matkatavaroita, joten pääsimme kentältä varsin vaivattomasti. Otimme ensimmäisen bussin kohti Seoulin kaupungin taloa. Matka kentältä keskustaan kestää noin tunnin. Saavuttuamme keskustaan menimme ensimmäiselle yleisöpuhelimelle ja aloimme metsästää vapaata motellia. Muutaman soiton jälkeen meitä onnistikin. Paikka oli aika lähellä kaupungin taloa ja omistaja tarjoutui hakemaan meidät dongdaemun aukion body shopin edestä.

Motelli oli vanha ja ränsistynyt rakennus keskellä Seoulin pilvenpiirtäjiä. Oli hieman ihmeellistä miten sellainen kortteli oli saanut elää kaikkien niiden uusien rakennusten keskellä. Motellin vuokra oli naurettavan halpa ottaen huomioon, että miten hyvä huone meillä oli. Tilaa oli noin 40 m^2 ja huone oli erittäin hyvässä kunnossa. Maksettavaksi kummallekin meistä jäi 180 000 kwonia, eli noin 100 euroa seitsemästä yöstä.

Maanantai: Heti ensi töiksemme lähdimme selvittämään, että mistä pääsisimme katsomaan SC finaaleja koreassa. Mutta valitettavasti finaalit pelattiin Busanissa, johon emme sitten halunneet lähteä. E-sports on rakentanut oman areenan paikallisen Wallmartin yläkertaan. Sieltä televisioidaan yhdelle korean kanavalle lähes 24/7 jotain e-sportsia, eli tiedokone urheilua.

Seuraavaksi lähdimme kohti Nam Samia. Se on vähän näsinneulan tyylinen ratkaisu ilmeisesti kaupungin korkeimmalla kukkulalla, joten Seoulia pääsee ihmettelemään sieltä parin sadan metrin korkeudesta. Arkkitehtuurillisesti Seoul ei ole kovinkaan kummoinen ratkaisuiltaan. Suurin osa taloista on valkoisia tai harmaita ja vierekkäiset talot ovat usein täysin idettisiä. Ainut erikoisuus, jonka matkalla näin oli keskeltä halkaistu talo, joka siis lähti puolesta välistä kasvamaan ikään kuin kahteen eri suuntaan. Valokuvista voit tarkastaa välimatkan Helsinkiin :D.

Tiistai: Ohjelmassa oli vierailu paikallisessa huvipuistossa nimeltään Lotte World. Paikka on aika suora rip off Disney Worldista mutta eihän siinä valittamista, kun konsepti toimii ja hinnat on halvat. Harmillinen puoli hommassa on se, että disney worldista on myös kopioita ne yhden tunnin jonot, mitä nyt harva turisti tuskin kaipaa. Paikalle oli myös rakennettu luistelurata. Tuli melkein kotoinen olo. Paikalle oli myös rakennettu museo. Siellä oli tehty näyttelyt lapsia varten. Eli siis kaikki oli esitetty nukeilla ja esineillä pitkien tekstien sijaan.

Huvipuistosta siirryimme katsastamaan viereisen Seoul olympic parkin. Siellä seisoi varsin suuri porttimainen esine. Paikalla oli ilmeisesti myös olympia tuli. Myös kaikkien osallistuneiden maiden liput löytyivät puistosta. Itse kisat olivat 88, joten ne olivat ensimmäiset olympialaiset, jota olen saattanut katsoa.

Lotte worldin vieressä sijaitsi myös COEX, joka on yksi Seoulin suurimmista ostoskeskuksista. Vaikkakaan meitä ei juurikaan mitkään ostokset kiinnostanutkaan, niin paikalta löytyi Seoul aquavarium. Sinne on kiikutettu jos jonkinmoista kalaa korealleilta ja suolaisista vesistä. Mutta poiketen muista vastaavista kohteista, jossa olen käynyt oli täällä välillä tehty akvaarioista taidetta. Varsin piristä yksityiskohta. Kyllähän niistä monet olisi kotiin vienyt mukanaan, jos vain niin saisi tehdä. Pingviinit ja majava vievät myös pisteet kotiin sympaattisuudellaan.

Keskiviikko: Lähdimme aikaisin aamusta kohti pohjois-korean rajaa. Kyseessä oli ohjattu kierros DMZ:iin, eli de militarized zone. Kierrokseen kuului vierailu juna-asemalla, josta avustustarvikkeita aikoinaan lähetettiin P koreaan ja se on myös viimeinen asema E korean puolella. Aseman jälkeen kuvaus oli sallittua vain muutamassa paikassa. (Siksi niin vähän kuvia)

Käytyämme asemalla siirryimme lähemmäs kohti rajaa. Siellä näimme P korealaisten kaivaman tunnelin. Tunneleita on rakennettu kuulemma noin 20 rajan alitse kohti Seoulia. Tunneleiden on tarkoitus toimia ilmeisesti hyökkäyksen apuna, kun niin päätetään tehdä. E korea on löytänyt tunneleista vain neljä. Lopuista tunneleista on kuultu P korealaiselta insinööriltä, joka karkasi.

Seuraavana kohteena oli observatorio, josta pystyi tähyilemään P korean puolelle. Sieltä näkyi ns. propaganda kylä, joka on ilmeisesti rakennettu niin hienoksi, kuin P korea suinkin voi. Kylän keskellä nousee yli 100 metrinen lipputanko, jonka nokassa on suuri P korean lippu. Mutta heti ensimmäinen köyhyyden merkki on se, että kaikki maasto on aivan puutonta heti rajan jälkeen. Eli siis kaikki puu on poltettu kaminoissa. Jopa kaikki vuoret oli kynitty puista. Niillä saattoi nähdä vain muutaman kitukasvuisen risun kaukoputkella.

Observatorion jälkeen saimme syödäksemme perinteistä Korealaista bibimbap:ia. Eli erittäin tulista lihaa ja kasviksia paistettuna liemessä. Ruokailun jälkeen jatkoimme viimeiseen kohteeseen, joka oli JSA, eli joint security area. Se on alue, jossa kaikki koreoiden väliset neuvottelut käydään. Se on tasan puoliksi kummankin puolella ja jopa neuvottelu pöytä on halkaistu kahtia niin, että kummatkin neuvottelijat voivat olla omalla puolellaan rajaa, kuin pikku pojat hiekkalaatikolla. JSA:lla (tunnetaan myös nimellä Pan Mun Jom) näimme paljon tiukasti jäpittäviä E korean sotilaita ja myös yhden P korean sotilaan kiikaroimassa turisteja vartiopisteestään. Viimeinen nähtävyys JSA:lla oli bridge of no return, jolla vaihdettiin koreoiden sodan sotavangit. Ehtona oli se, että jos sillan yli menee kerran niin takaisin ei ole enää asiaa, josta siis nimi.

Koko reissulta jäi hieman sellainen olo, että ihmisille vakuuteltiin koko ajan, kuinka paha P korea on. Ja kai se sitten on..

Keskiviikko iltana kävimme tutustumassa Itaewoniin. Se on kuuluis lukuisista baareistaan, jotka on suuntautunut erityisesti miellyttämään ulkomaalaisia turisteja. Löysimmekin sieltä mukavan Kanadalaisen paikan. Alueelta löytyi myös kunnioitettava määrä kebab paikkoja, joista kaikki lupasi heidän kebabbinsa tulevan Turkista. Mutta pysyin silti kovana ja en antautunut moiseen.

Torstai: Päivän päämääränä oli hoitaa vähän niitä pakollisia vierailu kohteita pois listalta. Aloitimme päivän menemällä Seodaemun:in vankilaan. Se kertoi tarinan Japanin valloituksen ajoista Koreassa ja Korean itsenäisyys liikkeen koitoksista kyseisinä aikoina. Ja kyllähän siellä annettiin kuulla, että mitä kaikkea ne japanilaiset oli tehnyt. Japanilaiset ei todellakaan tunnu kaihtavan keinoja, kun he jotain haluavat tehdyksi.

Vankilasta jatkoimme Korean keisarin palatsiin (Chang Deok Gung). Koreassahan siis ei enää ole keisaria mutta silloin kun se vielä oli niin se asui palatsin alueella. Alue oli varsin suuri. Pohjois etelä suunnassa noin 1,5 km ja itä länsi suunnassa noin 1 km. Alueelle oli sitten jokainen keisari rakennuttanut omat puutarhat itselleen, joten nähtäviä paikkoja riitti. Massiivisin rakennelma oli itse palatsi, jossa keisari otti arvovaltaiset vieraat vastaan. Koko palatsi alue oli unescon maailman perintöä.

Iltaisella käytiin PC kahvilassa. Ne tuntuvat olevan todella suosittuja korealaisten keskuudessa. PC kahviloita on jokaisessa korttelissa yleensä yhdestä kahteen. Ja harvoin asiakaspaikoista on alle puolet käytössä. Asiaan saattaa vaikuttaa halpa hinta 0,40 snt/h ja hyvä peli tarjonta koneilla.

Perjantai: Lähdettiin aamusta kohti Dongdaemun stadiumia, jossa sijaitsee Korean suurimmat vaatemarkkinat. Alueelle on rakennettu yli 10 vähintään Helsingin stockmannin kokoista kauppaa, joissa myydään vain ja ainoastaan vaatteita. Ja meininki on tosiaan kuin markkinoilla. Jokaisella myyjällä on pieni koju, jossa he myyvät omia tuotteitaan. Hinnat oli melko edulliset verrattuna länsimaihin. Varsinkin naisten vaatteita sai pilkka hintaan. Suurin osa naisten t-paidoista ja hameista oli 5000-1000 kwonia eli 2,5-5 euroa. Miesten osastolta sai kauluspaitoja tinkaamisen jälkeen 20 000 kwoniin eli n. 10 e, joka ei sekään nyt mikään kauhean paha hinta ollut.

Lauantai: Lähes kaikki mitä Seoulissa on nähtävää oli nähty jo. Jäljellä oli enää Korean kansallismuseo. Kansallismuseo oli aika perus väsynyttä katsottavaa. Kauhean pitkät selostukset siitä mitä oli tapahtunut ja vanha esine vitriinissä. Korean muinaishistoria ei jostain syystä jaksanut kiinnostaa kauheasti. Mutta olihan siinä jotain hyvääkin, sillä sisäänpääsy oli ilmainen. Valtiolla taisi olla joku kamppanja, jonka vuoksi sinne pääsi kaikki ilmaiseksi.

Illalla kevyttä viihdettä.

Sunnuntai: Suuri päivä, sillä illalla oli Lady GaGan konsertti. Lähdimme puolen päivän aikoihin liikenteeseen. Pyörittyämme keskustassa aikamme lähdimme kohti World Cup Stadiumia, jossa luulimme keikan olevan. Kuitenkin tunnin siellä pyörittyämme ja syötyämme huomasimme, että eihän täällä ole ketään tai mitään. Vilkkaat ravintolat olivat vain hämäystä. Noh eihän siinä muuta kuin soittoa turisti infoon ja saimme tiedon, että konsertti on kaupungin toisella laidalla olympic parkissa. Argh! Aikaa siirtymiseen oli reilu tunti ja se riitti juuri ja juuri, kun käytimme viimeiseen etappiin taksia. Olimme paikan päällä ajoissa, joten emme edes missannut lämppäriä.

Lady GaGa suvaitsi saapua noin tunnin odottelun ja kolmen lämmöstä pyörtyneen naisen jälkeen. Mutta kyllähän se todella hyvän show veti sitten! Ihan kaameeta herutusta. Kyllähän sitä nyt alkaa ymmärtää, että miksi ne keikat on myyty täyteen vaikka kappaleet ei niin kovin kummoisia olekkaan.

Maanantai: Takasin Japaniin Kauhean tax free ostos kasan kanssa!