Seikkailu alkoi Tokiosta 20.8. torstaina. Saavuin Sendaista ensimmäisellä bussilla. Olin paikalla 12.30 Shinjukussa, josta jatkoin metrolla Tokyo:n asemalle, jonne olimme Tuiskun kanssa sopineet treffit. Tuisku löytyi sovitusta paikasta yhdeltä, vaikka eksymiseen olisikin ollut kaikki mahdolliset edellytykset.
Matka hotellille kesti pitkään Tuiskun jäädessä tuon tuosta ihmettelemään Japanin menoa. Ja kyllähän sen ymmärtää, sillä olihan sitä itsekin alussa ihmetteli silmät pyöreänä kaikkea mahdollista. Hetkisen harhailtuamme löysimme hotellimme. Se oli Asakusan keskustasta pohjoiseen.
Levähdimme hotellilla hetken, jonka jälkeen lähdimme tutustumaan Ginzaan. Ginza on täynnä valomainoksia ja kalliita liikkeitä. Tämä paikka on mukava nähdä mutta ostoksille sinne ei kannata lähteä, jollei Guchi tai Luis Vuitton ainoat käyttämäsi merkit. Usein myös turistejen t-paita ja shortsit pukeutumistyyli saattaa herättää paheksuvia katseita. Torstaina ei sen kummempaa ohjelmaa, koska jet lag painoi jo pahasti päälle iltaisella, joten Ginzasta takaisin hotellille.
Perjantai: Tukevan aamupalan jälkeen hotellilla lähdimme turisti-infoon tiedustelemaan hieman, että miten voisimme hankkia liput Ghibliin ja Kabukiin. Lawsonissa käytyämme selvisi, että ghiblin liput oli jo myyty loppuun sille ajalle, jonka Tokiossa viipyisimme. Tästä Tuisku oli erittäin pettynyt. Mutta Kabukiin pääsi ihan vain menemällä paikan päälle ja jonottamalla. Päätimme mennä lyhyempään näytökseen, koska esitykset on täysin japaniksi. Yllätykseksi näytös kuitenkin kesti lähes puolitoista tuntia vaikka sen olikin tarkoitus olla lyhyt. Valitettavasti näytöksestä ei saanut ottaa kuvia enkä nyt suoraan sanoen kauheasti päässyt kärryille, että mitä siellä muutenkaan tapahtui. Mutta näytteliät olivat pukeutuneet varsin japanilaisittain kimonoihin ja kaikilla näyttelijöillä oli naamarit. Käsittääkseni kaikki näyttelijät kabukissa ovat miehiä, joten välillä näytelmät ovat melkoista rääkymistä :D.
Esityksen jälkeen menimme syömään johonkin paikalliseen kuppilaan, josta Tuisku sai tempuraa nuudelejen kera ja minä curry noodeleita. Siitä sitten pikku hiljaa siirryttiin kohti Roppongia. Roppongi on sellanen vähän futuristisella tyylillä rakennettu viihdekeskus asuinalue. Siellä sijaitsee tällä hetkellä Tokyon korkein rakennus, jossa tosin emme käyneet. Aika roppongissa kului kaupoissa pyöriessä. Ja Tuisku myös suoritti ensimmäisen vierailunsa ikinä Starbucks cafe:ssa, jossa loppu loman ajan vierailtiinkin varsin ahkerasti. Roppongista pääsimme myös ihailemaan Tokio toweria. Roppongissa on vaikka minkälaisia paikkoja yöelämää varten, mutta tällä reissulla ne jäivät kokematta.
Iltaisella kierreltiin vähän Asakusaa mutta kaikki paikat olivat jo melkolailla kiinni.
Lauantai: Aamu alko turisti-infosta. Olimme päättäneet käydä lounaalla jossakin sushi paikassa enkä tiennyt oikein, että mistä sieltä niitä löytyisi. Mielessäni oli käydä jossain halvahkossa kaiten sushi paikassa, joten tiedustelin sieltä sitten, että missä moinen paikka mahtaisi olla. Sendaissa olen törmännyt vain halpoihin kaiten sushi-paikkoihin, joten luonnollisesti oletin, että myöskin kaikki Asakusan vastaavat paikat olisivat siinä 130 jen / lautanen. Mutta näin ei asian laita ollut. Halvimmat lautaset lähti 220 jenillä ja lautasten hinta nousi siitä varsin nopeasti aina 800 jeniin lautaselta. Vaikka ruokailusta tulikin melko kallis niin oli mukava päästä kokeilemaan hieman erikoisempiakin kalalaatuja.
Ruokailun jälkeen jatkoimme kohti Uenoa, jossa on Tokion tiedemuseo. Museo on tasoltaan ehdottomasti paras tiedemuseo, jossa olen vieraillut. Saavuimme museoon kuitenkin niin myöhään, että emme kerennet kiertämään museon kymmenestä kerroksesta kuin kaksi ennen kuin museo jo sulkeutui. Olisi varmaan kannattanut tarkistaa aukiolo ajat ennen lähtöä =). Museon jälkeen jäimme hetkeksi fiilistelemään uenon puistoon syöden macha pehmistä. Ei ollenkaan hassumpaa =).
Tämän jälkeen lähdimme Akihabaraan, josta oli tarkoitus etsiä Tuiskun isälle kameran linssi ja kierrellä katselemassa, että mitä kaikkea sälää sieltä oikein löytyy. Linssi löytyi varsin vähällä vaivalla heti aseman vieressä olevasta yodobashi kamerasta, josta ilmeisesti löytyy lähes kaikki elektroniikka, mitä ihminen voi elämässään tarvita. Kyseisen ketjun liikkeitä löytyy jokaisesta suuresta Japanin kaupungista ja konsepti on yleensä rankentaa 10 kerroksinen kerrostalo, josta 8-9 kerrosta on täynnä elektroniikkaa ja ylin kerros on varattu ravintoloille.
Akihabarasta löytyy myös n kappaletta animeen ja mangaan erikoistuneita putiikkeja, joista saanee kaiken tarvitsemansa oheissälän tai itse sarjan. Heikohkon japanin kielentakia tämä maailma on kuitenkin hieman tuntematon minulle. Animea löytää kyllä englannin kielisillä tekstityksillä helposti mutta mangan lukeminen englanniksi tuntuu kovin hedelmättömältä toiminnalta.
Vaikka akihabarasta löytyikin kaiken näköistä sälää niin kauppoja ei syntynyt. Kameran linssin ostoskin lykkääntyi passin puuttumisen vuoksi. Passilla saa lähes kaikista ei kulutustuotteista 5% alennuksen turistina.
Sunnuntai: Sunnuntaina lähdettiin käymään Harajukussa, joka on tunnettu parhaiten Harajuku Girls:eistä. Eli nuorisosta, joka pukeutuu mitä erikoisimpiin asuihin tyylisuuntina mm. kawaii, cyber-punk, lolita, gothic tai cosplay. Valitettavasti olimme kuitenkin liikkeellä aamusta, joten sillalla ei ollut vielä ketään, joten tytöt jäi tältä erää näkemättä ja kuvaamatta. Mutta käsityksen ilmiöstä saat kun googletat kuvahaulla "harajuku".
Harajukusta lähtee pohjoiseen katu, joka on täynnä ostoskeskuksia ja high-end muotiliikkeitä. Käytimme muutaman tunnin niissä kiertelemiseen. Erityisen mukava paikka oli 6 kerroksinen leluliike, jossa teemoittain hello kittyä, totoroa, disneyn tuotteita, peanutsia ja monia muita. Vaikka kyse onkin leluliikkeestä niin Japanissa tuotteet tuntuu enemmänkin keskittyvän teeman mukaisiin tavaroihin (kupit, pyyhkeet ja sisustustuotteet), joten kaupassa kierelystä ei tule citymarketin leluosaston fiilis.
Harajukusta siirryttiin Shinjukuun, jossa sijaitsee Japanin vilkkain liikenteen solmukohta. Shinjukun aseman läpi kulkee päivittäin yli miljoona ihmistä. Vilinä kaupungin osassa myös sen mukaista. Shinjukun ympärille on myös muodostunut valtavasti tavarataloja ja niiden mukana luonnollisesti valtavasti valomainoksia. Kierreltiin siellä useita tunteja enemmän fiilistelemässä, kuin ostamassa mitään. Shinjukuun on myös rakennettu big beniä muistuttava kellotorni, joka on näkemisen arvoinen. Shinjukun yodobashi kamerasta kävimme ostamassa Tuiskun isälle linssin. Illalla käväisimme syömässä sushia.
Maanantai: Odaiba on Tokion etelä puolelle rakennettu tekosaari, jonne on kovaa tahtia rakennettu toinen toistaan turisteja houkuttavampia kohteita. Saarelle pääsee shinbashista New Tram:illa, joka on itsessään todella hieno nähtävyys. New Tram metrolinja on rakennettu kokonaan maanpäälle ja se vie sinut Tokion joen ylitse Odaiban saarelle kulkien monen näkemisen arvoisen paikan ohitse. Erittäin upea ajelu. Jättäydyimme tarkotuksella viimeisillä pysäkeillä saarella, josta sitten aloimme kävellä hiljalle innovaatiomuseota kohti.
Matkalla näimme Tokion convension centerin, joka muistutti ylös alaisin rakennettua pyramidia, joka on neljällä jalalla. Sieltä siirryimme dream bridgen kautta hääkylän ohi Venus Forteen. Se on ostoskeskus, joka on rakennettu vanhaan eurooppalaiseen tyyliin. Ostoskeskuksen sisään on rakennettu suihkulähde, joka on aivan mahtavan näköinen. Ostoskeskuksen kattoon on maalattu pilviä, jotka ennestään parantavat tunnelmaa vieläkin. Emme kuitenkaan jääneet tarkastelemaan Venus Forten tarjontaa sen tarkemmin vaan jatkoimme matkaa innovaatio museon suuntaan.
Innovaatio museossa oli näytillä varsin paljon japanissa tuotettua hienoa robotiikkaa. Kuten tiedemuseoissa yleensäkkin täälläkin osa aiheista oli toteutettu varsin helposti lapsille lähestyttävästi, joka tietyllä tavalla turhauttaa, koska aihe tai ilmiö on jo ennestään tuttu, jolloin sisältö on olematon. Mutta erityisesti robotiikan alalta löytyi paljon uutta asiaa. Olipa museoon saatu näytille avaruusasema simulaattorikin, jossa siis astronautit viettävät viikkoja harjoitellessaan avaruudessa elämistä maanpinnalla.
Innovaatio museosta siirryimme Sega Joypoliseen. Se on segan rakentama huvipuisto, joka on melkopitkälle arcade pohjainen. Voit mennä kaverisi kanssa viidakkoajelulle ja ampua samalla valtavia hämähäkkejä ja hyttysiä, jotka koettavat häiritä matkan tekoasi. Tai vaihtoehtoisesti voit mennä oikean auton sisään, joka liikkuu sinun driftaillessa alas vuoristotietä. Nautin suunnattomasti tästä puistosta. Ja sisäänpääsykään ei ollut mitenkään kohtuuton, koska menimme ns. toisessa erässä, joka pääsee sisään kello viiden jälkeen iltapäivällä. Tosin täällä, kuten niin monissa muissakin huvituksissa Japanissa englannin kielisen sisällön puute saattaa jäädä harmittamaan. Huvipuiston edustalle on rakennettu pienoiskokoinen vapaudenpatsas. Mitäpä niillä ei Tokiossa olisi?
Illalla ostimme seuraavaksi päiväksi bussiliput Osakaan.
Tällä kertaa lisätty kuvia tekstin sekaan, jotta tekstistä tulisi hiukkasen eläväisempää. Pistäkää kommentteihin jos tykkäätte tai jos ette. Koko loma reissun jutut tulee tähän tapaan. Edelliseltä kuvapalvelimelta loppui tila. Uudelle palvelimelle löydät tämän linkin takaan. En löytänyt tuolta vielä diashow mahdollisuutta, joten toistaiseksi ne tulevat noin linkkinä. Kuvien katselu vaatiinee gmail tilin mutta sellaisenhan jokainen voi luoda hetkessä.
Jep, mukavampi kun kuvat on tekstin seassa :)
VastaaPoistaT: Milla S