Menneeltä viikolta

Nyt kun labra on taas aloittanut toiminnan ja kurssit rullaa normaalisti, on paluu arkeen väistämätön. Mutta uutukaiset vaihto-oppilaat pehmentävät laskua todellisuuteen. Uusiin ihmisiin on tullut viime viikkoina tutustuttua melko runsain määrin. Suurin piirtein sadasta ihmisestä alkaa tunnistamaan jo reilut viitisen kymmentä. =)

Tällä kertaa valitettavasti kuvaus puoli jäi hiukkasen hunningolle kameran jäätyä parina ratkaisevana päivänä kotiin. Mutta siitä huolimatta kerrottakoon viikon kertomukset.

Mielenkiintoiset tapahtumat alkoi keskiviikkona ensimmäisellä aikido tunnilla. Se on sellainen luontaisia kipupisteitä ja ihmisen liike-energiaa hyödyntävä taistelulaji. Aikido on tarkoitettu ainoastaan puolustukseen. Tunnilla meitä opettaa noin kuusissakymmenissä oleva vieraileva professori. Ensimmäisellä tunnilla opettajan avustajat olivat sairastuneet, joten kaikki liikkeet jouduttiin tekemään aika pitkälti pysty metsästä ilman opastusta, jonka sitten huomasi mukavasti seuraavina päivinä koko kehon kokoisena lihaskipuna. Mutta siitä huolimatta homma oli aivan mahtavaa! Ihminen kaatuu loppujen lopuksi aika pienellä vaivalla jos vaan tietää, mitä on tekemässä.

Lauantaina oli aika imonille. Se on Sendain seudulla vietettävä juhla jollekin, jota en ole saanut selville. Homman ideana on pistää nuotio joen varteen ja pistää kattila tulille, jossa sitten tehdään perunakeiton tyylistä ruokaa. Ruuassa on alueellisia eroja mutta Sendai seudun perinne ruoka on siis tuo peruna versio yleensä jollain kalalla tai meren elävällä höystettynä. Imoni oli @homen järjestämä ja suunnattu kaikille vaihto-opiskelijoille. Paikalla olikin todella paljon väkeä. Nuotioita rannalla oli varmasti yli 20. Siellä sitten savun seassa tuttavuutta tehtiin. Ilta jatkui kaikanin tanssibileillä. Mutta tunnelma oli sanalla sanoen kuollutta, joten matka jatkui hyvin nopeasti sieltä keskustaan ja kohti izakayaa.

Sunnuntai kului japanese culture A:n field tripillä. Lähtö oli hieman seitsemän jälkeen ja kyllähän se hiukkasen aamulla taas väsytti. Mutta onneksi ei pitkään. Retken ensimmäinen etappi oli omenatarha. Tarhan omistaja selitteli siellä sitten, että miten hän kääntelee omenoita 5 kertaa aurinkoon päin ennen kuin ne ovat valmiita kerättäväksi ja miten hän leikkelee lehdet omenoiden ja auringon välistä, jotta aurinko voi paistaa suoraan omeniin. Kyllähän siinä vähän silmät pyörähti kun hän kysyi, että tehdäänkö myös meidän kotimaissamme niin. Vierailun päätteeksi saimme kerätä omenoita puista ja ostaa niitä hintaan 5 omenaa / 100 jeniä. Ei siis mitenkään kallista.

Seuraavaksi jatkoimme läheiselle liikuntahallille, jossa paikallisen koulun juniorit esittivät kansantanhuja yleisölle. Ohjelmassa oli jonkun näköinen miekkatanssi ja sitten oli sellasia tanssivia susia. Oli aika jännä. Esityksen jälkeen saimme jutella esiintyjille mutta tulkin puutteessa homma jäi lähinnä seisoskelun tasolle. Yhteiskuva kuitenkin saatiin aikaan.

Viimeisenä etappina oli Izumi vuori Sendain pohjois puolella. Ensin käytiin ihmettelemässä vuoren juurella sijaitsevaa maalaistaloa, joka oli ilmeisesti vanhahko ja siten erityinen luonteeltaan. Eihän siinä tatamit oli sisällä ja muutamia vanhoja työkaluja näytillä.

Maatalon jälkeen otimme hiihtohissin vuoren huipulle. Huipulla käytimme muutaman kymmentä minuuttia maiseman ihailuun. Oli kyllä tosi hienot näköalat ja sääkin suosi reissua aurinkoisena ja pilvettömänä. Ihailun jälkeen jatkoimme vuoristo polkuja pitkin takaisin alas. Patikointia lienee oli noin kolme kilometriä.

Seuraavan kerran sitten kuvien kanssa =).