sunnuntai 5. huhtikuuta 2009
Kaupunki palloilua
Nukuin tänään pitkään. Aamusta rupesin soittelemaan kavereille ja nopeasti selvisi, että Meeri on lähdössä kiinalaisen kaverin kanssa katselemaan kampusta. Tunkeuduin sitten mukaan reissulle ja hyvä reissuhan siitä kehittyi. Tod:illa oli auto, joten säästyin 8 km kävelyltä, jonka oli ajatellu tehdä joka tapauksessa. Käytiin pyörähtämässä kampuksen pihalla ja ei siellä sitten sen ihmeempää. Sai taas katsella Japanilaisen betonirakentamisen kauneutta :D. Kampukselta lähdimme kohti Sendain linnaa tai siis kohti sitä mitä siitä on jäljellä. Paikan päällä oli pari kasaa kiviä ja temppeli, joka oli oikeastaan kiinnostavampi kuin itse linna. Linnalta myös pystyi ottamaan kivoja kuvia kaupungista, koska se sijaitsee aobayamalla eli siis aobavuorella. Nousua vuorelle tulee 140 m ja kampuksen sijaitessa vuorella tulee nousu suorittaa 5 kertaa viikossa. Siinä teille lukonmäkeä :P.
Tod pelotteli maanjäristyksillä. Tohokun alueella ei kuulemma ole ollut suurta järistystä noin 30 vuoteen, joten todennäköisyydet sellaiselle alkaa olla kuulemma 90% hujakoilla. Pitänee siis miettiä hätäratkaisut jo valmiiksi. Pelottelun jälkeen palasimme kampukselle.
Lähes heti lähdimme Matin, Mikan ja sen saksalaisen kaverin kanssa supermarkettiin. Tarkoituksena oli ostaa jotain valmis ruokaa ja syödä se kampuksella. Kaupassa kuitenkin tuli esille, että lähellä olisi halpa ja hyvä paikka, joten saisimme ruokaa lähes einesaterian hinnalla, joten otimme suunnaksi Sendain rautatieaseman. Matkalla sinne saksalainen kertoi omasta ohjaavasta professorista. Ensimmäisen tapaamisen aikana professori oli antanut hänelle makuupussin ja sanonut, että nyt voit nukkua yötkin labralla. Kaveri joutuu myöskin käymään labralla lauantaisin. Toivottavasti en tule jakamaan hänen kohtaloaan.
Ravintolassa otin jonkun näköisen porsas, kaali ja riisi annoksen mukana oli myös miso keittoa, joka oli hintaansa nähden aivan hiton hyvää. 580 jeniä moisesta kestityksestä. Ravintola oli myös varsin silmiä miellyttävä ei siis mikään perus kebab paikka josta voisi odottaa saavansa halpaa ruokaa. Matkaa reissusta tuli 10 km ja sen kyllä tunsi. Ei ole tullut poljettua pitkään aikaan. Mutta voi olla, että huomaa polkeneensa aobayamallekin kun sen aika koittaa.
Palattuani lähdin Carlille täyttämään lomaketta. Eihän siellä sitten tullut lomaketta täytettyä vaan pelattiin go:ta. Ehkä huomenna sitten...
Pitäisikö edellisen postin palautteen määrästä päätellä, että kukaan ei lue blogiani vai, että kaikki on ihan hiton tyytyväisiä? Hämmentävää..
Tod pelotteli maanjäristyksillä. Tohokun alueella ei kuulemma ole ollut suurta järistystä noin 30 vuoteen, joten todennäköisyydet sellaiselle alkaa olla kuulemma 90% hujakoilla. Pitänee siis miettiä hätäratkaisut jo valmiiksi. Pelottelun jälkeen palasimme kampukselle.
Lähes heti lähdimme Matin, Mikan ja sen saksalaisen kaverin kanssa supermarkettiin. Tarkoituksena oli ostaa jotain valmis ruokaa ja syödä se kampuksella. Kaupassa kuitenkin tuli esille, että lähellä olisi halpa ja hyvä paikka, joten saisimme ruokaa lähes einesaterian hinnalla, joten otimme suunnaksi Sendain rautatieaseman. Matkalla sinne saksalainen kertoi omasta ohjaavasta professorista. Ensimmäisen tapaamisen aikana professori oli antanut hänelle makuupussin ja sanonut, että nyt voit nukkua yötkin labralla. Kaveri joutuu myöskin käymään labralla lauantaisin. Toivottavasti en tule jakamaan hänen kohtaloaan.
Ravintolassa otin jonkun näköisen porsas, kaali ja riisi annoksen mukana oli myös miso keittoa, joka oli hintaansa nähden aivan hiton hyvää. 580 jeniä moisesta kestityksestä. Ravintola oli myös varsin silmiä miellyttävä ei siis mikään perus kebab paikka josta voisi odottaa saavansa halpaa ruokaa. Matkaa reissusta tuli 10 km ja sen kyllä tunsi. Ei ole tullut poljettua pitkään aikaan. Mutta voi olla, että huomaa polkeneensa aobayamallekin kun sen aika koittaa.
Palattuani lähdin Carlille täyttämään lomaketta. Eihän siellä sitten tullut lomaketta täytettyä vaan pelattiin go:ta. Ehkä huomenna sitten...
Pitäisikö edellisen postin palautteen määrästä päätellä, että kukaan ei lue blogiani vai, että kaikki on ihan hiton tyytyväisiä? Hämmentävää..
lauantai 4. huhtikuuta 2009
Sateinen lauantai
Aamusta lähdin käymään kaupassa ja hyvä niin sillä koko loppu päivän on satanut enemmän ja vähemmän vettä. Päivä on siis tullut vietettyä kokonaan sisällä. Hieman kummallista, että mitään ohjelmaa ei ole järjestetty viikonlopuksi eikä maanantaiksi.
Huomenna voisi käydä koeajamassa pyörän ja käväistä vaikka aobayamalla katselemassa kampusta valmiiksi. Siellä kun samalla suunnalla sijaitsevat. Hyvää säätäkin lupailtu eli jos meteorologit ovat oikeassa niin huomiselta voisi tulla hyviä kuviakin ;).
Tänään olen täytellyt taas papereita ja lukenut paljon papereita, joita meille on jaettu. Täyttelin mm. vikailmoitus lapun. Voin vain kuvitella, että miten nyrpeä respan tädin ilme on kun menen hänen luokse listan kanssa. Mutta homman henki on kuulemma se, että mitä ei nyt huomaa niin siitä sitten saa maksaa vuoden päästä, jos joku muu sen sattuu huomaamaan. Mutta vikoja ei ilmeisesti ilmoituksesta huolimatta korjata.
Tein tänään ekaa kertaa ikinä raamenia. Eli noodeleita ja possua siinä päällä. Oli hyvää, vaikka ei siltä ensi silmäyksellä näyttänytkään. Tein myös jotain erittäin suolaista kalaa. Ehkä ollut suolattua tms. mutta maistui varsin hyvälle siitä huolimatta. Huomenna vois ostaa sellasen yllätyslaatikon missä on montaa sorttia.. Siitä taisi olla jo ekoissa kuvissa kuva. Huono puoli niissä on se, että niitten hinnalla söisi jo ravintolassa. Ravintolat on kohtuullisen halpoja täällä. Kunnon täyttävän ruuan saa 5-6 eurolla varsin tasokkaan näköisessä ja oloisessa ravintolassakin. Saattaapi sortua hieman useemmin täällä ;).
Valitettavasti tänään ei tämän enempää... Huomiseen.
Niin ja laittakaan kommentteihin pyyntöjä, että mitä haluaisitten lisää ja mihin suuntaan blogia kehittelisi.. Turhahan tätä on kirjoittaa, jos lukijat eivät tykkää. Arvostaisin palautetta. Kts!
Huomenna voisi käydä koeajamassa pyörän ja käväistä vaikka aobayamalla katselemassa kampusta valmiiksi. Siellä kun samalla suunnalla sijaitsevat. Hyvää säätäkin lupailtu eli jos meteorologit ovat oikeassa niin huomiselta voisi tulla hyviä kuviakin ;).
Tänään olen täytellyt taas papereita ja lukenut paljon papereita, joita meille on jaettu. Täyttelin mm. vikailmoitus lapun. Voin vain kuvitella, että miten nyrpeä respan tädin ilme on kun menen hänen luokse listan kanssa. Mutta homman henki on kuulemma se, että mitä ei nyt huomaa niin siitä sitten saa maksaa vuoden päästä, jos joku muu sen sattuu huomaamaan. Mutta vikoja ei ilmeisesti ilmoituksesta huolimatta korjata.
Tein tänään ekaa kertaa ikinä raamenia. Eli noodeleita ja possua siinä päällä. Oli hyvää, vaikka ei siltä ensi silmäyksellä näyttänytkään. Tein myös jotain erittäin suolaista kalaa. Ehkä ollut suolattua tms. mutta maistui varsin hyvälle siitä huolimatta. Huomenna vois ostaa sellasen yllätyslaatikon missä on montaa sorttia.. Siitä taisi olla jo ekoissa kuvissa kuva. Huono puoli niissä on se, että niitten hinnalla söisi jo ravintolassa. Ravintolat on kohtuullisen halpoja täällä. Kunnon täyttävän ruuan saa 5-6 eurolla varsin tasokkaan näköisessä ja oloisessa ravintolassakin. Saattaapi sortua hieman useemmin täällä ;).
Valitettavasti tänään ei tämän enempää... Huomiseen.
Niin ja laittakaan kommentteihin pyyntöjä, että mitä haluaisitten lisää ja mihin suuntaan blogia kehittelisi.. Turhahan tätä on kirjoittaa, jos lukijat eivät tykkää. Arvostaisin palautetta. Kts!
perjantai 3. huhtikuuta 2009
Superpäivä
Aloitin aamun maistamalla eilen ostamaani leipää. Yllätyksekseni se oli täytettynä kahvin makuisella kreemillä. No sen siitä saa kun ei osaa lukea mitä paketti sanoo :D.
Heti aamutoimien jälkeen oli meidän määrä lähteä kaupungille Group Morin opastamina. Tarkoituksena oli tehdä Alien Registeration, hankkia pankkitili, hankkia tarvittavia esineitä kaupasta ja ostaa kännykkä. Ameriikkalaiset olivat saapuneet eilen ja olivat meidän mukana kaupungilla. Kaikki tämä onnistuikin varsin mainiosti, vaikkakin kymmenessä tunnissa.
Ameriikkalaiset toivat mukavaa piristystä arkeen. Suurin osa heistä oli kielellisesti suunnilleen samalla tasolla kuin minäkin, joten juttelussa käytettiin vähän japania ja paljon englantia.
Päivä aloitettiin siis Alien Registerationilla siellä saimme eteemme kasan japanin kielisiä lomakkeita, jotka yhdessä sitten täytettiin. Lomakkeet joutui täyttämään useita kertoja virheiden vuoksi. Mutta lomakkeita täyttäessä pystyi mukavasti juttelemaan ja tutustumaan ihmisiin. Sama paperi sirkus jatkui pankissa ja klo 12 mennessä kaikki olivat aivan rikki.
Onneksi kuitenkin group mori tarjosi kaikille ilmaisen lounaan tämän jälkeen. Seuraamme liittyi @home-ryhmä, joka koostuu Janilaisista korkeakouluopiskelioista. He ovat siis lähes tutoreita. Moni heistäkin oli kielitaitoinen ja ennen kaikkea halukas oppimaan englantia. Juttua riitti shusia syödessä.
Shusin jälkeen lähdimme 100:n jenin kauppaan. Kauppa on noin 7 kerroksinen kompleksi, joka on täynnä tuotteita, jotka maksavat kaikki 100 jeniä. Onnistuinkin löytämään lähes kaikki tarvittavat keittiötarvikkeet sieltä. Ja vielä erittäin halpaan hintaan. Seuraavaksi kävimme lääkekaupassa mutta en löytänyt mitään, mitä olisin tarvinnut.
Kännykkää lähdimme hakemaan japanilaisesta elektroniikka kaupasta, joka myöskin oli erittäin suuri ja värimaailmaltaan epilepsiaa aiheuttava. Kaupasta löytyi positiiviseksi yllätykseksi englannin kielisiä myyjiä. Ostin halvimman kännykän, johon tuli softbank liittymä. Liittymä sisälsi mystisiä kuluja, joista koitin kysellä mutta kukaan ei oikeen osannut selittää näiden "service pack"-tuotteiden sisältöä, mutta pakko ne oli kuulemma olla. Softbank liittymä on jokaisella vaihtarilla, joten todennäköisesti minua ei kusetettu :D.
Palattuani kotiin söin ja mesetin. Mesessä sattui olemaan Jukka, joka oli japanin vaihdossa myöskin vuoden. Kyselin häneltä juttuja ja nopeasti selvisi, että voisin saada erittäin halvan pyörän eräältä hänen kaveriltaan. Joten soitin carlille ja sovin, että tapaisin hänet aulassa ja katsottaisiin pyörää yhdessä. Pyörä oli uusi ja ostin sen 2000 jenillä. Melko hyvä kauppa... Kauppojen jälkeen Carl kysyi minulta, että osaanko pelata Go:ta ja osaanhan minä. Pelasimme kahden tunnin matsin, jonka jälkeen siirryimme hänen asuntoon pelaamaan psp:tä.
Siinäpä se lyhykäisyydessään. Kuvia tulee taas kohta.
Heti aamutoimien jälkeen oli meidän määrä lähteä kaupungille Group Morin opastamina. Tarkoituksena oli tehdä Alien Registeration, hankkia pankkitili, hankkia tarvittavia esineitä kaupasta ja ostaa kännykkä. Ameriikkalaiset olivat saapuneet eilen ja olivat meidän mukana kaupungilla. Kaikki tämä onnistuikin varsin mainiosti, vaikkakin kymmenessä tunnissa.
Ameriikkalaiset toivat mukavaa piristystä arkeen. Suurin osa heistä oli kielellisesti suunnilleen samalla tasolla kuin minäkin, joten juttelussa käytettiin vähän japania ja paljon englantia.
Päivä aloitettiin siis Alien Registerationilla siellä saimme eteemme kasan japanin kielisiä lomakkeita, jotka yhdessä sitten täytettiin. Lomakkeet joutui täyttämään useita kertoja virheiden vuoksi. Mutta lomakkeita täyttäessä pystyi mukavasti juttelemaan ja tutustumaan ihmisiin. Sama paperi sirkus jatkui pankissa ja klo 12 mennessä kaikki olivat aivan rikki.
Onneksi kuitenkin group mori tarjosi kaikille ilmaisen lounaan tämän jälkeen. Seuraamme liittyi @home-ryhmä, joka koostuu Janilaisista korkeakouluopiskelioista. He ovat siis lähes tutoreita. Moni heistäkin oli kielitaitoinen ja ennen kaikkea halukas oppimaan englantia. Juttua riitti shusia syödessä.
Shusin jälkeen lähdimme 100:n jenin kauppaan. Kauppa on noin 7 kerroksinen kompleksi, joka on täynnä tuotteita, jotka maksavat kaikki 100 jeniä. Onnistuinkin löytämään lähes kaikki tarvittavat keittiötarvikkeet sieltä. Ja vielä erittäin halpaan hintaan. Seuraavaksi kävimme lääkekaupassa mutta en löytänyt mitään, mitä olisin tarvinnut.
Kännykkää lähdimme hakemaan japanilaisesta elektroniikka kaupasta, joka myöskin oli erittäin suuri ja värimaailmaltaan epilepsiaa aiheuttava. Kaupasta löytyi positiiviseksi yllätykseksi englannin kielisiä myyjiä. Ostin halvimman kännykän, johon tuli softbank liittymä. Liittymä sisälsi mystisiä kuluja, joista koitin kysellä mutta kukaan ei oikeen osannut selittää näiden "service pack"-tuotteiden sisältöä, mutta pakko ne oli kuulemma olla. Softbank liittymä on jokaisella vaihtarilla, joten todennäköisesti minua ei kusetettu :D.
Palattuani kotiin söin ja mesetin. Mesessä sattui olemaan Jukka, joka oli japanin vaihdossa myöskin vuoden. Kyselin häneltä juttuja ja nopeasti selvisi, että voisin saada erittäin halvan pyörän eräältä hänen kaveriltaan. Joten soitin carlille ja sovin, että tapaisin hänet aulassa ja katsottaisiin pyörää yhdessä. Pyörä oli uusi ja ostin sen 2000 jenillä. Melko hyvä kauppa... Kauppojen jälkeen Carl kysyi minulta, että osaanko pelata Go:ta ja osaanhan minä. Pelasimme kahden tunnin matsin, jonka jälkeen siirryimme hänen asuntoon pelaamaan psp:tä.
Siinäpä se lyhykäisyydessään. Kuvia tulee taas kohta.
torstai 2. huhtikuuta 2009
keskiviikko 1. huhtikuuta 2009
Ekat tuntemukset
Se idyylisyys, jonka Japani on onnistunut muualle maailmaan välittämään, rikkoutui heti päästyäni Tokioon menevään junaan. Ympärillä oli lähinnä Hervanta tyylistä betonirakennelmaa toistensa perään. Mukavan poikkeuksen tähän teki aina välillä näkyvät valotaulut ja vielä puoliksi kukassa olevat kirsikkapuut.
Päästyämme Sendaihin saimme odotella meidän hakijaa noin tunnin juna-asemalla. Kun hän vihdoin saapui paikalle niin saimme odottaa vielä toisen tunnin loppuja päivän saapujia. Tämän jälkeen suuntasimme yliopiston asuntolaan takseilla infoa varten. Japania puhuvat info immeiset eivät jaksaneet enää juurikaan kiinnostaa, kun takana oli 40 valvottua tuntia. Saatuani kasan papereita pääsin asuntolaan muiden mukana.
Asuntola vastasi aikaisempien vuosien tarinoita. Sisällä on yhtä lämmin kuin ulkonakin ja yhteiset tilat on aika sotkuisessa kunnossa. Pieni kaasulämmitin koittaa puskea lämpöä huoneeseen mutta ei millään kerkeä tuottaa tarpeeksi lämpöä ennen kuin ikkunan raosta tuleva veto sen jo viekin.
Lähdettiin sitten porukalla etsimään lämmin henkisempää illanvietto paikkaa. Sellainen löytyikin pienen matkan päästä asuntolasta. Kahden vanhan japanilaisen pitämä raamen(noodleita ja porsaanlihaa eri lisäkkein) paikka. Harmikseni huomasin, että suurin osa eurooppalaisista on suomalaisia ja ruotsalaisia. Toivottavasti tilanne vielä muuttuu, ettei reissu Turkuseen olisi ajanut samaa asiaa, kuin matka tänne :D.
Lähdin hyvissä ajoin nukkumaan. Japanilainen herkkuruoka kuitenkin pyöri vatsassani liian innokkaasti antaakseen minun nukkua kunnolla. Maitohappotabletit auttanee asiaan jatkossa.
Tänään olen kartoittanut lähiseutua ja koettanut etsiä joka päiväiseen elämään tarvittavia esineitä. Löysinkin varsin halvan paistin pannun ja syömäpuikot paikallisesta supermarketista mutta muuta ei juuri sitten löytynytkään. Lisäilen kuvia päivän reissusta, jos osaan ;).
Päästyämme Sendaihin saimme odotella meidän hakijaa noin tunnin juna-asemalla. Kun hän vihdoin saapui paikalle niin saimme odottaa vielä toisen tunnin loppuja päivän saapujia. Tämän jälkeen suuntasimme yliopiston asuntolaan takseilla infoa varten. Japania puhuvat info immeiset eivät jaksaneet enää juurikaan kiinnostaa, kun takana oli 40 valvottua tuntia. Saatuani kasan papereita pääsin asuntolaan muiden mukana.
Asuntola vastasi aikaisempien vuosien tarinoita. Sisällä on yhtä lämmin kuin ulkonakin ja yhteiset tilat on aika sotkuisessa kunnossa. Pieni kaasulämmitin koittaa puskea lämpöä huoneeseen mutta ei millään kerkeä tuottaa tarpeeksi lämpöä ennen kuin ikkunan raosta tuleva veto sen jo viekin.
Lähdettiin sitten porukalla etsimään lämmin henkisempää illanvietto paikkaa. Sellainen löytyikin pienen matkan päästä asuntolasta. Kahden vanhan japanilaisen pitämä raamen(noodleita ja porsaanlihaa eri lisäkkein) paikka. Harmikseni huomasin, että suurin osa eurooppalaisista on suomalaisia ja ruotsalaisia. Toivottavasti tilanne vielä muuttuu, ettei reissu Turkuseen olisi ajanut samaa asiaa, kuin matka tänne :D.
Lähdin hyvissä ajoin nukkumaan. Japanilainen herkkuruoka kuitenkin pyöri vatsassani liian innokkaasti antaakseen minun nukkua kunnolla. Maitohappotabletit auttanee asiaan jatkossa.
Tänään olen kartoittanut lähiseutua ja koettanut etsiä joka päiväiseen elämään tarvittavia esineitä. Löysinkin varsin halvan paistin pannun ja syömäpuikot paikallisesta supermarketista mutta muuta ei juuri sitten löytynytkään. Lisäilen kuvia päivän reissusta, jos osaan ;).
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
