Etelä-Japanissa osa 2: Osaka

Tiistai 25.8. Check outit hotellista ja kohti Tokion asemaa, josta bussimme lähtisi kohti Osakaa puolen päivän tietämissä. Matkan kestoaika oli 8 tuntia ja rapiat, joten tänään ei muuta tehtäisikään, kuin istuta bussissa. Lepopäivä oli ehkä kummallekin tarpeen, sillä unimaittoi matkalla. Matkalla olisi varmaan voinut nähdä Fuji-vuoren mutta istuimme väärällä puolella bussia ja ilma oli pilvinen, joten huippu olisi varmaan jäänyt näkemättä joka tapauksessa. Matkalla bongasimme myös Toyota Cityn valtavine autotehtaineen ja loputtoman tuntuisineen parkkipaikkoineen täynnä uusia autoja.

Iltasella kierreltiin vähän hotellin ympäröiviä hoodeja ja suunniteltiin seuraavan päivän ohjelmaa.

Keskiviikko: Heti aamusta lähdettiin kohti Kaiyukania eli Osakan akvaarioita. Kuten huhu puheet kertoi, on Osakan akvaario ehdottomasti tasoikkain kaikista, jossa tähän mennessä käynyt. Lajien kirjo oli valtava ja altaat näyttivät siltä, että kalojen olo oli tehty mukavaksi ja ne oli myös koristeltu mukavan näköisiksi. Kaikkeista vaikuttavin näky oli valashai, joka on useita metrejä pitkä ja painaa satoja kiloja infolappusen mukaan. Myöskin saukot, pingviinit ja delfiinit olivat jälleen melko sympaattisia otuksia.

Akvaarion jälkeen käytiin syömässä vähän paikallista herkkua Okonomiyakia. Se on kaalista, munasta ja jauhoista tehty lettu, johon lisätään pitsan tapaan omat lemppari täytteet. Koko ruuan valmistus prosessin näkee oman nenänsä edessä kun tarjoiliat kokkailee annoksesi pöydän keskellä olevalla paistotasolla. Paiston jälkeen päälle kipataan majoneesia ja jotain hapan imelää lisuketta, joiden päälle laitetaan kalalastuja. Varsin herkullista suosittelen kaikkia Japanin matkaajia kokeilemaan tätä Osakalaista herkkua.

Ruuan jälkeen pyörimme hetken akvaarion viereisessä ostoskeskuksessa, josta mukaan tarttui Totoro CD ja käsilaukku.







Ostoskeskuksesta jatkoimme Osakan trade centerille, jonka ympäristöä oppaassa mainostettiin näkemisen arvoisena seutuna. Paikalle saavuttuamme siellä oli se yksi torni ja uskomattoman suuri ja hiljainen ostoskeskus. Torniin pääsy luonnollisesti luokkaa 1000 jeniä / naama, joten ei siinä muuta kun kahvilan kautta seuraavaan paikkaan =).




Seuraavana etappina oli kaupungin ydinkeskustassa sijaitseva ostoskatu. Namba on nuorison suosimaa seutua, joka näkyy hillittömänä määränä naisten vaatekauppoja. Kahden kilometrin mittaisella ostoskadulla oli kokonaiset kolme liikettä, jotka myivät miesten vaatteita ja kyllä lähes kaikki liikkeet olivat vaatekauppoja. Ostoskadun Namban päässä on kävelysilta, jolta on mukava näkymä valomainosten täyttämälle joelle. Saavuimme melko myöhään Nambaan, joten suurin osa liikkeistä laittoi jo oviaan kiinni, joten päätimme lähteä ilta ruualle. Valitsimme italialaisen paikan, jonka hinnat vielä kadulla vaikuttivat melko kohtuullisilta mutta pöytämaksujen ja Ferrari vesien jälkeen hintaan 20 cm halkaisijan omaavalle pitsalle ja parille alkuruualle tuli noin 3500 jeniä. Pitäisi varmaan opetella japaniksi tilaamaan kraanavettä niin ei tarvitsisi juoda 600 jeniä per pullo olevia ja italiasta tuotuja lähdevesiä. Ruuan jälkeen luonnollisesti onigiriä ostamaan, että saisi nälän pois =D.





Torstai: Aamusta lähdettiin liikkeelle kohti Osakan linnaa, joka sijaitsi aivan hotellimme välittömässä läheisyydessä. Linnaan päästäkseen tulee ylittää kaksi vallihautaa. Kummankin vallihaudan sisälle on rakennettu parimetriset muurit useine portteineen. Muureissa on aivan järkyttävän kokoisia murikoita. 8 kuutio metrin murikan siirtelyssä 1600-luvulla on saattanut tulla hiki päälle. Muurien ihmettelyn jälkeen pääsee itseasiaan eli linnaan. Vaikka linna onkin puurakenteinen ja useaan kertaan palanut on se silti todella mahtipontinen näky. Yksinkertainen valkomusta maalaus korostettuna kullalla saa linnan näyttämään varsin elegantilta vielä nytkin.

Linnan sisällä on Osakan sotaherroista ja sodista kertovia näyttelyitä. Sodista kertovat maalaukset ja samurai haarniskat olivat museon parasta antia. Linnan ylin kerros on tehty näköalatasanteeksi, josta näkee hyvin Osakan keskustaan.






Linnalta lähdimme syömään. Ruokailun jälkeen nopea ruokalepo hotellilla ja sitten metrolla kohti Umedaa. Siellä sijaitsee Osakan liikenteellinen solmukohta. Suurin osa junaliikenteestä ja bussiliikenteestä menee sen kautta. Umedasta löytyy myös Osakan Yodobashi kamera.

Mitä me olimme lähteneet Umedaan katsomaan oli Umeda Skybuilding. Saavuimme hieman ennen kuin aurinko alkoi laskea ja viivyimme pimeään asti. Osakaa oli mukava katsella erilaisissa valaistuksissa. Paikka on ehkä hieman suunnattu rakastavaisille, sillä taustalla soi melko kornihkoa musiikkia ja valaistuskin oli himmeä ja tunnelmainen. Torniin oli myös pystytetty alue, jossa meni vaijereita ristiin ja rastiin. Näihin vaijereihin saattoi ostaa lukon, johon kaiverrutettiin nimet ja päivämäärä. Tähän emme kuitenkaan Tuiskun kanssa lähteneet.







Tornilta auringon laskettua jatkoimme Japanin pisimmälle ostoskadulle, jolla pituutta löytyy kolmisen kilometriä. Suurin osa paikoista oli kuitenkin taas illalla kiinni, joten päätimme palata toisten.

Perjantai: Tennojin alueella on useita temppeleitä ja japanilaisia puistoja, joita lähdimme perjantaina katselemaan. Päivä oli tuskaisen kuuma tähän. Aloitimme Keitakuen puistosta, jossa on puistomainen osa hengailuun, kasvihuone sekä perinteinen japanilainen puutarha. Puistossa tuntuivat viihtyvät hyvin vanhemmat japanilaiset, jotka olivat siellä rentoutumassa ja lueskelemassa. Puisto oli melko länsimäisen tyylinen. Kasvihuoneessa oli usean erityyppisen kasvuston edustajia. Varsin kiinnostavaa katseltavaa, vaikkakaan ei ehkä niin hyvin toteutettu, kuin olisi voitu. Japanilainen puutarha oli kuitenkin hoidettu yhtä hyvin, kuin ne aina yleensäkkin on hoidettu. Varsin kaunis kokonais ilme.







Puutarhakierroksen jälkeen jatkoimme vieressä sijaitsevaan eläintarhaan. Eläintarhassa oli varsin mittava kokoelma eri eläimiä. Toisinaan tosin tuntui pahalta katsella joitakin eläimiä häkissä, koska niistä selvästi näki, että ne on stressaantuneita oloihin siellä. Jääkarhulla ei varmasti ole mitkään mielluttävimmät olot 32 asteen lämmössä. Mutta mukavainen reissuhan siitä ylipäätään tuli kuitenkin.







Eläintarhan jälkeen kiertelimme tennojin aseman ympäristössä. Alueella on runsaasti pallokalan syönti paikkoja, mutta taitaa moinen touhu jäädä tyystin kokeilematta Japanissa. Alueella on myös Tsutenkakun torni, joka on yksi Osakan symbooleista eli käytännössä jokaisessa turistioppaassa ja -esitteessä. Itse torni tosin näyttää valtavalta Hitachin mainokselta. Tarkempaa tarinaa en tunne.




Loppu päiväksi lähdimme Japanin pisimmälle ostoskadulle. Löysimme kadulta All Posterisin toimipisteen, josta päädyimme ostamaan yhden julisteen makuuhuoneeseen. Tarkemman kuvauksen tarpeessa olevat ihmiset joutunevat tulemaan Tampereelle töllistelemään tarkemman kuvan puutteessa. Matkan varrelta mukaan tarttui myös kassillinen donitseja, kun nyt niin halvalla sai =).

Illalla kävimme kävelyllä lähiseudulla. Katselimme kaunista jokimaisemaa Osakan läpivirtaavan joen rannalta. Sieltä matkaa jatkettiin HMV:hen, joka on Japanissa toimiva musiikkikauppa. Siellä on paljon kuuntelukoneita, jotka ovat helppo tapa tutustua japanilaiseen musiikkiin, sillä suurin osa artisteista antavat uuden tuotantonsa kuunneltavaksi näihin laitteisiin. Varsin kätevää ja kannustaa ainakin minua musiikki ostoksille enemmän kuin Suomessa.

Lauantai: Lauantaina matkamme kävi Universal Studioille. Nimestä huolimatta ei siellä kierrellä elokuvien kuvauksissa vaan paikka on huvipuisto, joka on saanut teemansa universalin elokuvien pohjalta. Aloitimme puiston kiertämisen Terminaattorista. Se oli toteutettu Terminaator 2 elokuvan pohjalta vähän kuin jatko-osaksi elokuvalle. Koko seikkailu oli kuitenkin taas Japaniksi, joten lähes ainoaksi iloksi jäi visuaalinen mäiske.

Terminaattorin jälkeen jatkomme spiderman kyyttin. Tämä oli ehkä paras laite kaikista, joissa kävimme. 3d laseilla, vesihöyryllä ja pyrotekniikalla höystetty hieman vuoristoratamainen kokemus, jossa spiderman taistelee erinäköisiä vihollisia vastaan. Täältä jatkoimme juracik park tukkijokeen. Visuaalisesti varsin nättisti toteutettu, kuten oli kyllä koko puisto. Ja loppu huipennus oli aivan mahtava.

Tukkijoen jälkeen menimme tappajahai ajelulle, jossa ollaan menossa turistiristeilylle, joka sitten ei menekkään aivan nappiin :(. Mutta onneksi meidän laivaa ei tappajahai päättänyt upottaa, vaikka se monesti aika lähellä olikin. Tämän ajelun jälkeen kävimme syömässä hieman ylihinnoiteltua pepperoni pitsaa pahvilautasilta.

Viimeinen laite, jossa kävimme oli pyrotekniikka show. Siinä ensin vähän selitettiin, että miten joku palomies elokuva oli tehty, jonka jälkeen pääsimme katsomaan jonkun näköisen tulipalo simulaation. Myrkkytynnyrit räjähteli ja katto oli tulessa ja lattiakin oli romahtaa altamme. Varsin mukava kokemus.

Koko puistosta voitanee sanoa, että se on varsin hyvin toteutettu ja varmasti kaikille kiinnostuneille hieno kokemus. Mutta kuten kaikissa suurissa huvipuistossa niin myös täälläkin ikuisena riivauksena oli tuhottoman pitkät jonotusajat laitteisiin. Lähes poikkeuksetta jonossa saa seisoa sen kolme varttia ja itse huvitus kestää sitten ehkä viitisen minuuttia. Päivän aikana ei kerkeä mitenkään käydä kaikissa laitteissa, jollei sitten osta sitä huijaus ranneketta, jolla pääsee jonojen ohitse.





Puistosta postuttuamme Tuisku osti vielä läheisestä tavaratalosta hieman Totoro tavaraa, jonka jälkeen lähdimme hotellille pakkailemaan.

Sunnuntai: Vein Tuiskun aikaisin aamulla Tennoji:n asemalle, josta hän lähti sitten Osakan lentokenttää kohti. Varsin mukavainen loma oli!

Loppu päivän vietin internetissä ja pyykäten motellillani. Illasta kävin hieman kuvaamassa Tennojin maamerkkejä pimeällä. Kävin aikaisin nukkumaan, että oisin taas virkeänä, kun perhe saapuu huomenna Osakan kentälle.




Kaikki kuvat näet kun painat tästä.

Etelä-Japanissa osa 1: Tokio

Ensinnäkin pahoittelut kaikille uskollisille lukijoille. Hävisin sanomatta mitään viettämään kolmen viikon lomaa. Mutta tulevat tekstit toivottavasti korvaavat kaiken korkojen kera!





Seikkailu alkoi Tokiosta 20.8. torstaina. Saavuin Sendaista ensimmäisellä bussilla. Olin paikalla 12.30 Shinjukussa, josta jatkoin metrolla Tokyo:n asemalle, jonne olimme Tuiskun kanssa sopineet treffit. Tuisku löytyi sovitusta paikasta yhdeltä, vaikka eksymiseen olisikin ollut kaikki mahdolliset edellytykset.

Matka hotellille kesti pitkään Tuiskun jäädessä tuon tuosta ihmettelemään Japanin menoa. Ja kyllähän sen ymmärtää, sillä olihan sitä itsekin alussa ihmetteli silmät pyöreänä kaikkea mahdollista. Hetkisen harhailtuamme löysimme hotellimme. Se oli Asakusan keskustasta pohjoiseen.



Levähdimme hotellilla hetken, jonka jälkeen lähdimme tutustumaan Ginzaan. Ginza on täynnä valomainoksia ja kalliita liikkeitä. Tämä paikka on mukava nähdä mutta ostoksille sinne ei kannata lähteä, jollei Guchi tai Luis Vuitton ainoat käyttämäsi merkit. Usein myös turistejen t-paita ja shortsit pukeutumistyyli saattaa herättää paheksuvia katseita. Torstaina ei sen kummempaa ohjelmaa, koska jet lag painoi jo pahasti päälle iltaisella, joten Ginzasta takaisin hotellille.



Perjantai: Tukevan aamupalan jälkeen hotellilla lähdimme turisti-infoon tiedustelemaan hieman, että miten voisimme hankkia liput Ghibliin ja Kabukiin. Lawsonissa käytyämme selvisi, että ghiblin liput oli jo myyty loppuun sille ajalle, jonka Tokiossa viipyisimme. Tästä Tuisku oli erittäin pettynyt. Mutta Kabukiin pääsi ihan vain menemällä paikan päälle ja jonottamalla. Päätimme mennä lyhyempään näytökseen, koska esitykset on täysin japaniksi. Yllätykseksi näytös kuitenkin kesti lähes puolitoista tuntia vaikka sen olikin tarkoitus olla lyhyt. Valitettavasti näytöksestä ei saanut ottaa kuvia enkä nyt suoraan sanoen kauheasti päässyt kärryille, että mitä siellä muutenkaan tapahtui. Mutta näytteliät olivat pukeutuneet varsin japanilaisittain kimonoihin ja kaikilla näyttelijöillä oli naamarit. Käsittääkseni kaikki näyttelijät kabukissa ovat miehiä, joten välillä näytelmät ovat melkoista rääkymistä :D.

Esityksen jälkeen menimme syömään johonkin paikalliseen kuppilaan, josta Tuisku sai tempuraa nuudelejen kera ja minä curry noodeleita. Siitä sitten pikku hiljaa siirryttiin kohti Roppongia. Roppongi on sellanen vähän futuristisella tyylillä rakennettu viihdekeskus asuinalue. Siellä sijaitsee tällä hetkellä Tokyon korkein rakennus, jossa tosin emme käyneet. Aika roppongissa kului kaupoissa pyöriessä. Ja Tuisku myös suoritti ensimmäisen vierailunsa ikinä Starbucks cafe:ssa, jossa loppu loman ajan vierailtiinkin varsin ahkerasti. Roppongista pääsimme myös ihailemaan Tokio toweria. Roppongissa on vaikka minkälaisia paikkoja yöelämää varten, mutta tällä reissulla ne jäivät kokematta.





Iltaisella kierreltiin vähän Asakusaa mutta kaikki paikat olivat jo melkolailla kiinni.

Lauantai: Aamu alko turisti-infosta. Olimme päättäneet käydä lounaalla jossakin sushi paikassa enkä tiennyt oikein, että mistä sieltä niitä löytyisi. Mielessäni oli käydä jossain halvahkossa kaiten sushi paikassa, joten tiedustelin sieltä sitten, että missä moinen paikka mahtaisi olla. Sendaissa olen törmännyt vain halpoihin kaiten sushi-paikkoihin, joten luonnollisesti oletin, että myöskin kaikki Asakusan vastaavat paikat olisivat siinä 130 jen / lautanen. Mutta näin ei asian laita ollut. Halvimmat lautaset lähti 220 jenillä ja lautasten hinta nousi siitä varsin nopeasti aina 800 jeniin lautaselta. Vaikka ruokailusta tulikin melko kallis niin oli mukava päästä kokeilemaan hieman erikoisempiakin kalalaatuja.



Ruokailun jälkeen jatkoimme kohti Uenoa, jossa on Tokion tiedemuseo. Museo on tasoltaan ehdottomasti paras tiedemuseo, jossa olen vieraillut. Saavuimme museoon kuitenkin niin myöhään, että emme kerennet kiertämään museon kymmenestä kerroksesta kuin kaksi ennen kuin museo jo sulkeutui. Olisi varmaan kannattanut tarkistaa aukiolo ajat ennen lähtöä =). Museon jälkeen jäimme hetkeksi fiilistelemään uenon puistoon syöden macha pehmistä. Ei ollenkaan hassumpaa =).




Tämän jälkeen lähdimme Akihabaraan, josta oli tarkoitus etsiä Tuiskun isälle kameran linssi ja kierrellä katselemassa, että mitä kaikkea sälää sieltä oikein löytyy. Linssi löytyi varsin vähällä vaivalla heti aseman vieressä olevasta yodobashi kamerasta, josta ilmeisesti löytyy lähes kaikki elektroniikka, mitä ihminen voi elämässään tarvita. Kyseisen ketjun liikkeitä löytyy jokaisesta suuresta Japanin kaupungista ja konsepti on yleensä rankentaa 10 kerroksinen kerrostalo, josta 8-9 kerrosta on täynnä elektroniikkaa ja ylin kerros on varattu ravintoloille.

Akihabarasta löytyy myös n kappaletta animeen ja mangaan erikoistuneita putiikkeja, joista saanee kaiken tarvitsemansa oheissälän tai itse sarjan. Heikohkon japanin kielentakia tämä maailma on kuitenkin hieman tuntematon minulle. Animea löytää kyllä englannin kielisillä tekstityksillä helposti mutta mangan lukeminen englanniksi tuntuu kovin hedelmättömältä toiminnalta.

Vaikka akihabarasta löytyikin kaiken näköistä sälää niin kauppoja ei syntynyt. Kameran linssin ostoskin lykkääntyi passin puuttumisen vuoksi. Passilla saa lähes kaikista ei kulutustuotteista 5% alennuksen turistina.

Sunnuntai: Sunnuntaina lähdettiin käymään Harajukussa, joka on tunnettu parhaiten Harajuku Girls:eistä. Eli nuorisosta, joka pukeutuu mitä erikoisimpiin asuihin tyylisuuntina mm. kawaii, cyber-punk, lolita, gothic tai cosplay. Valitettavasti olimme kuitenkin liikkeellä aamusta, joten sillalla ei ollut vielä ketään, joten tytöt jäi tältä erää näkemättä ja kuvaamatta. Mutta käsityksen ilmiöstä saat kun googletat kuvahaulla "harajuku".



Harajukusta lähtee pohjoiseen katu, joka on täynnä ostoskeskuksia ja high-end muotiliikkeitä. Käytimme muutaman tunnin niissä kiertelemiseen. Erityisen mukava paikka oli 6 kerroksinen leluliike, jossa teemoittain hello kittyä, totoroa, disneyn tuotteita, peanutsia ja monia muita. Vaikka kyse onkin leluliikkeestä niin Japanissa tuotteet tuntuu enemmänkin keskittyvän teeman mukaisiin tavaroihin (kupit, pyyhkeet ja sisustustuotteet), joten kaupassa kierelystä ei tule citymarketin leluosaston fiilis.

Harajukusta siirryttiin Shinjukuun, jossa sijaitsee Japanin vilkkain liikenteen solmukohta. Shinjukun aseman läpi kulkee päivittäin yli miljoona ihmistä. Vilinä kaupungin osassa myös sen mukaista. Shinjukun ympärille on myös muodostunut valtavasti tavarataloja ja niiden mukana luonnollisesti valtavasti valomainoksia. Kierreltiin siellä useita tunteja enemmän fiilistelemässä, kuin ostamassa mitään. Shinjukuun on myös rakennettu big beniä muistuttava kellotorni, joka on näkemisen arvoinen. Shinjukun yodobashi kamerasta kävimme ostamassa Tuiskun isälle linssin. Illalla käväisimme syömässä sushia.



Maanantai: Odaiba on Tokion etelä puolelle rakennettu tekosaari, jonne on kovaa tahtia rakennettu toinen toistaan turisteja houkuttavampia kohteita. Saarelle pääsee shinbashista New Tram:illa, joka on itsessään todella hieno nähtävyys. New Tram metrolinja on rakennettu kokonaan maanpäälle ja se vie sinut Tokion joen ylitse Odaiban saarelle kulkien monen näkemisen arvoisen paikan ohitse. Erittäin upea ajelu. Jättäydyimme tarkotuksella viimeisillä pysäkeillä saarella, josta sitten aloimme kävellä hiljalle innovaatiomuseota kohti.






Matkalla näimme Tokion convension centerin, joka muistutti ylös alaisin rakennettua pyramidia, joka on neljällä jalalla. Sieltä siirryimme dream bridgen kautta hääkylän ohi Venus Forteen. Se on ostoskeskus, joka on rakennettu vanhaan eurooppalaiseen tyyliin. Ostoskeskuksen sisään on rakennettu suihkulähde, joka on aivan mahtavan näköinen. Ostoskeskuksen kattoon on maalattu pilviä, jotka ennestään parantavat tunnelmaa vieläkin. Emme kuitenkaan jääneet tarkastelemaan Venus Forten tarjontaa sen tarkemmin vaan jatkoimme matkaa innovaatio museon suuntaan.






Innovaatio museossa oli näytillä varsin paljon japanissa tuotettua hienoa robotiikkaa. Kuten tiedemuseoissa yleensäkkin täälläkin osa aiheista oli toteutettu varsin helposti lapsille lähestyttävästi, joka tietyllä tavalla turhauttaa, koska aihe tai ilmiö on jo ennestään tuttu, jolloin sisältö on olematon. Mutta erityisesti robotiikan alalta löytyi paljon uutta asiaa. Olipa museoon saatu näytille avaruusasema simulaattorikin, jossa siis astronautit viettävät viikkoja harjoitellessaan avaruudessa elämistä maanpinnalla.



Innovaatio museosta siirryimme Sega Joypoliseen. Se on segan rakentama huvipuisto, joka on melkopitkälle arcade pohjainen. Voit mennä kaverisi kanssa viidakkoajelulle ja ampua samalla valtavia hämähäkkejä ja hyttysiä, jotka koettavat häiritä matkan tekoasi. Tai vaihtoehtoisesti voit mennä oikean auton sisään, joka liikkuu sinun driftaillessa alas vuoristotietä. Nautin suunnattomasti tästä puistosta. Ja sisäänpääsykään ei ollut mitenkään kohtuuton, koska menimme ns. toisessa erässä, joka pääsee sisään kello viiden jälkeen iltapäivällä. Tosin täällä, kuten niin monissa muissakin huvituksissa Japanissa englannin kielisen sisällön puute saattaa jäädä harmittamaan. Huvipuiston edustalle on rakennettu pienoiskokoinen vapaudenpatsas. Mitäpä niillä ei Tokiossa olisi?



Illalla ostimme seuraavaksi päiväksi bussiliput Osakaan.

Tällä kertaa lisätty kuvia tekstin sekaan, jotta tekstistä tulisi hiukkasen eläväisempää. Pistäkää kommentteihin jos tykkäätte tai jos ette. Koko loma reissun jutut tulee tähän tapaan. Edelliseltä kuvapalvelimelta loppui tila. Uudelle palvelimelle löydät tämän linkin takaan. En löytänyt tuolta vielä diashow mahdollisuutta, joten toistaiseksi ne tulevat noin linkkinä. Kuvien katselu vaatiinee gmail tilin mutta sellaisenhan jokainen voi luoda hetkessä.

8 päivää ja miljoona kwonia

Korea oli aivan mahtava matka kohde. Vaikka olimmekin Matin kanssa koko ajan Seoulissa, niin tekemistä ja näkemistä kyllä riitti koko ajalle enemmänkin kuin tarpeeksi. Voin suositella Koreaa matkakohteeksi kenelle tahansa varauksetta! Halpa kwoni tekee matkaamisesta halpaa ja ei tule sitten niin kitsasteltua tekemisten suhteen.

Sunnuntai: Saavuimme Seouliin 16.00 maissa. Ilmasto oli huomattavasti Japania kuumempi ja vähemmän kostea. Kummallakaan ei ollut mitään matkatavaroita, joten pääsimme kentältä varsin vaivattomasti. Otimme ensimmäisen bussin kohti Seoulin kaupungin taloa. Matka kentältä keskustaan kestää noin tunnin. Saavuttuamme keskustaan menimme ensimmäiselle yleisöpuhelimelle ja aloimme metsästää vapaata motellia. Muutaman soiton jälkeen meitä onnistikin. Paikka oli aika lähellä kaupungin taloa ja omistaja tarjoutui hakemaan meidät dongdaemun aukion body shopin edestä.

Motelli oli vanha ja ränsistynyt rakennus keskellä Seoulin pilvenpiirtäjiä. Oli hieman ihmeellistä miten sellainen kortteli oli saanut elää kaikkien niiden uusien rakennusten keskellä. Motellin vuokra oli naurettavan halpa ottaen huomioon, että miten hyvä huone meillä oli. Tilaa oli noin 40 m^2 ja huone oli erittäin hyvässä kunnossa. Maksettavaksi kummallekin meistä jäi 180 000 kwonia, eli noin 100 euroa seitsemästä yöstä.

Maanantai: Heti ensi töiksemme lähdimme selvittämään, että mistä pääsisimme katsomaan SC finaaleja koreassa. Mutta valitettavasti finaalit pelattiin Busanissa, johon emme sitten halunneet lähteä. E-sports on rakentanut oman areenan paikallisen Wallmartin yläkertaan. Sieltä televisioidaan yhdelle korean kanavalle lähes 24/7 jotain e-sportsia, eli tiedokone urheilua.

Seuraavaksi lähdimme kohti Nam Samia. Se on vähän näsinneulan tyylinen ratkaisu ilmeisesti kaupungin korkeimmalla kukkulalla, joten Seoulia pääsee ihmettelemään sieltä parin sadan metrin korkeudesta. Arkkitehtuurillisesti Seoul ei ole kovinkaan kummoinen ratkaisuiltaan. Suurin osa taloista on valkoisia tai harmaita ja vierekkäiset talot ovat usein täysin idettisiä. Ainut erikoisuus, jonka matkalla näin oli keskeltä halkaistu talo, joka siis lähti puolesta välistä kasvamaan ikään kuin kahteen eri suuntaan. Valokuvista voit tarkastaa välimatkan Helsinkiin :D.

Tiistai: Ohjelmassa oli vierailu paikallisessa huvipuistossa nimeltään Lotte World. Paikka on aika suora rip off Disney Worldista mutta eihän siinä valittamista, kun konsepti toimii ja hinnat on halvat. Harmillinen puoli hommassa on se, että disney worldista on myös kopioita ne yhden tunnin jonot, mitä nyt harva turisti tuskin kaipaa. Paikalle oli myös rakennettu luistelurata. Tuli melkein kotoinen olo. Paikalle oli myös rakennettu museo. Siellä oli tehty näyttelyt lapsia varten. Eli siis kaikki oli esitetty nukeilla ja esineillä pitkien tekstien sijaan.

Huvipuistosta siirryimme katsastamaan viereisen Seoul olympic parkin. Siellä seisoi varsin suuri porttimainen esine. Paikalla oli ilmeisesti myös olympia tuli. Myös kaikkien osallistuneiden maiden liput löytyivät puistosta. Itse kisat olivat 88, joten ne olivat ensimmäiset olympialaiset, jota olen saattanut katsoa.

Lotte worldin vieressä sijaitsi myös COEX, joka on yksi Seoulin suurimmista ostoskeskuksista. Vaikkakaan meitä ei juurikaan mitkään ostokset kiinnostanutkaan, niin paikalta löytyi Seoul aquavarium. Sinne on kiikutettu jos jonkinmoista kalaa korealleilta ja suolaisista vesistä. Mutta poiketen muista vastaavista kohteista, jossa olen käynyt oli täällä välillä tehty akvaarioista taidetta. Varsin piristä yksityiskohta. Kyllähän niistä monet olisi kotiin vienyt mukanaan, jos vain niin saisi tehdä. Pingviinit ja majava vievät myös pisteet kotiin sympaattisuudellaan.

Keskiviikko: Lähdimme aikaisin aamusta kohti pohjois-korean rajaa. Kyseessä oli ohjattu kierros DMZ:iin, eli de militarized zone. Kierrokseen kuului vierailu juna-asemalla, josta avustustarvikkeita aikoinaan lähetettiin P koreaan ja se on myös viimeinen asema E korean puolella. Aseman jälkeen kuvaus oli sallittua vain muutamassa paikassa. (Siksi niin vähän kuvia)

Käytyämme asemalla siirryimme lähemmäs kohti rajaa. Siellä näimme P korealaisten kaivaman tunnelin. Tunneleita on rakennettu kuulemma noin 20 rajan alitse kohti Seoulia. Tunneleiden on tarkoitus toimia ilmeisesti hyökkäyksen apuna, kun niin päätetään tehdä. E korea on löytänyt tunneleista vain neljä. Lopuista tunneleista on kuultu P korealaiselta insinööriltä, joka karkasi.

Seuraavana kohteena oli observatorio, josta pystyi tähyilemään P korean puolelle. Sieltä näkyi ns. propaganda kylä, joka on ilmeisesti rakennettu niin hienoksi, kuin P korea suinkin voi. Kylän keskellä nousee yli 100 metrinen lipputanko, jonka nokassa on suuri P korean lippu. Mutta heti ensimmäinen köyhyyden merkki on se, että kaikki maasto on aivan puutonta heti rajan jälkeen. Eli siis kaikki puu on poltettu kaminoissa. Jopa kaikki vuoret oli kynitty puista. Niillä saattoi nähdä vain muutaman kitukasvuisen risun kaukoputkella.

Observatorion jälkeen saimme syödäksemme perinteistä Korealaista bibimbap:ia. Eli erittäin tulista lihaa ja kasviksia paistettuna liemessä. Ruokailun jälkeen jatkoimme viimeiseen kohteeseen, joka oli JSA, eli joint security area. Se on alue, jossa kaikki koreoiden väliset neuvottelut käydään. Se on tasan puoliksi kummankin puolella ja jopa neuvottelu pöytä on halkaistu kahtia niin, että kummatkin neuvottelijat voivat olla omalla puolellaan rajaa, kuin pikku pojat hiekkalaatikolla. JSA:lla (tunnetaan myös nimellä Pan Mun Jom) näimme paljon tiukasti jäpittäviä E korean sotilaita ja myös yhden P korean sotilaan kiikaroimassa turisteja vartiopisteestään. Viimeinen nähtävyys JSA:lla oli bridge of no return, jolla vaihdettiin koreoiden sodan sotavangit. Ehtona oli se, että jos sillan yli menee kerran niin takaisin ei ole enää asiaa, josta siis nimi.

Koko reissulta jäi hieman sellainen olo, että ihmisille vakuuteltiin koko ajan, kuinka paha P korea on. Ja kai se sitten on..

Keskiviikko iltana kävimme tutustumassa Itaewoniin. Se on kuuluis lukuisista baareistaan, jotka on suuntautunut erityisesti miellyttämään ulkomaalaisia turisteja. Löysimmekin sieltä mukavan Kanadalaisen paikan. Alueelta löytyi myös kunnioitettava määrä kebab paikkoja, joista kaikki lupasi heidän kebabbinsa tulevan Turkista. Mutta pysyin silti kovana ja en antautunut moiseen.

Torstai: Päivän päämääränä oli hoitaa vähän niitä pakollisia vierailu kohteita pois listalta. Aloitimme päivän menemällä Seodaemun:in vankilaan. Se kertoi tarinan Japanin valloituksen ajoista Koreassa ja Korean itsenäisyys liikkeen koitoksista kyseisinä aikoina. Ja kyllähän siellä annettiin kuulla, että mitä kaikkea ne japanilaiset oli tehnyt. Japanilaiset ei todellakaan tunnu kaihtavan keinoja, kun he jotain haluavat tehdyksi.

Vankilasta jatkoimme Korean keisarin palatsiin (Chang Deok Gung). Koreassahan siis ei enää ole keisaria mutta silloin kun se vielä oli niin se asui palatsin alueella. Alue oli varsin suuri. Pohjois etelä suunnassa noin 1,5 km ja itä länsi suunnassa noin 1 km. Alueelle oli sitten jokainen keisari rakennuttanut omat puutarhat itselleen, joten nähtäviä paikkoja riitti. Massiivisin rakennelma oli itse palatsi, jossa keisari otti arvovaltaiset vieraat vastaan. Koko palatsi alue oli unescon maailman perintöä.

Iltaisella käytiin PC kahvilassa. Ne tuntuvat olevan todella suosittuja korealaisten keskuudessa. PC kahviloita on jokaisessa korttelissa yleensä yhdestä kahteen. Ja harvoin asiakaspaikoista on alle puolet käytössä. Asiaan saattaa vaikuttaa halpa hinta 0,40 snt/h ja hyvä peli tarjonta koneilla.

Perjantai: Lähdettiin aamusta kohti Dongdaemun stadiumia, jossa sijaitsee Korean suurimmat vaatemarkkinat. Alueelle on rakennettu yli 10 vähintään Helsingin stockmannin kokoista kauppaa, joissa myydään vain ja ainoastaan vaatteita. Ja meininki on tosiaan kuin markkinoilla. Jokaisella myyjällä on pieni koju, jossa he myyvät omia tuotteitaan. Hinnat oli melko edulliset verrattuna länsimaihin. Varsinkin naisten vaatteita sai pilkka hintaan. Suurin osa naisten t-paidoista ja hameista oli 5000-1000 kwonia eli 2,5-5 euroa. Miesten osastolta sai kauluspaitoja tinkaamisen jälkeen 20 000 kwoniin eli n. 10 e, joka ei sekään nyt mikään kauhean paha hinta ollut.

Lauantai: Lähes kaikki mitä Seoulissa on nähtävää oli nähty jo. Jäljellä oli enää Korean kansallismuseo. Kansallismuseo oli aika perus väsynyttä katsottavaa. Kauhean pitkät selostukset siitä mitä oli tapahtunut ja vanha esine vitriinissä. Korean muinaishistoria ei jostain syystä jaksanut kiinnostaa kauheasti. Mutta olihan siinä jotain hyvääkin, sillä sisäänpääsy oli ilmainen. Valtiolla taisi olla joku kamppanja, jonka vuoksi sinne pääsi kaikki ilmaiseksi.

Illalla kevyttä viihdettä.

Sunnuntai: Suuri päivä, sillä illalla oli Lady GaGan konsertti. Lähdimme puolen päivän aikoihin liikenteeseen. Pyörittyämme keskustassa aikamme lähdimme kohti World Cup Stadiumia, jossa luulimme keikan olevan. Kuitenkin tunnin siellä pyörittyämme ja syötyämme huomasimme, että eihän täällä ole ketään tai mitään. Vilkkaat ravintolat olivat vain hämäystä. Noh eihän siinä muuta kuin soittoa turisti infoon ja saimme tiedon, että konsertti on kaupungin toisella laidalla olympic parkissa. Argh! Aikaa siirtymiseen oli reilu tunti ja se riitti juuri ja juuri, kun käytimme viimeiseen etappiin taksia. Olimme paikan päällä ajoissa, joten emme edes missannut lämppäriä.

Lady GaGa suvaitsi saapua noin tunnin odottelun ja kolmen lämmöstä pyörtyneen naisen jälkeen. Mutta kyllähän se todella hyvän show veti sitten! Ihan kaameeta herutusta. Kyllähän sitä nyt alkaa ymmärtää, että miksi ne keikat on myyty täyteen vaikka kappaleet ei niin kovin kummoisia olekkaan.

Maanantai: Takasin Japaniin Kauhean tax free ostos kasan kanssa!