Home stay

Hei taas pitkähkön tauon jälkeen. Torstaista tähän hetkeen on ollu melko hektistä menoa, joten ei ole kerennyt juuri kirjoittelemaan tekemisistään.

Perjantai: Luentoja ja viikottainen seminaari klo 10 - 18, jonka jälkeen sähly. Alkaa tuntumaan, että sählytaidot paranee koko ajan. Japanissa vuoron pituus on kolme tuntia, joten aikaa jää myös harjoituksille. Pallon hallitan ja syötöt alkaa menemään parempaan suuntaan täällä. Bommarissa ei tule ikinä harjoiteltua mitään. Toisin sanoen jos ei ole hyvä pelaaja niin ei siinä tunnin pelin aikana kauheasti opikaan.

Sählyn jälkeen olin lupautunut lähtemään nomihodaihin Julian, Meerin ja muutaman muun kaverin kanssa. Tämä ei ehkä ollut paras mahdollinen ajoitus pitäen mielessä lauantaisen perhe vierailun. Julia oli vielä onnistunut etsimään paikan, josta saa shotteja toisin kuin Japanilaisissa nomihodai-ravintoloissa yleensä. Paikka oli myös yllättävän halpa. Vain 2200 jeniä kahdesta tunnista. On melko outoa, että käyn lähes joka kerta eri porukalla bilettämässä. Suomessa harvoin tulee lähdettyä lähes random jengillä juomaan.

Homma oli jo melkein lähdössä käsistä mutta onneksi kahden tunnin aikamme loppui juuri sopivasti ja lähdin siitä sen jälkeen kotiin nukkumaan. Pääsin nukkumaan jo ennen yhtä, joten lepoaikaa jäi hyvin.

Lauantai: Aamulla vähän puuskutti mutta suikun ja aamupalan jälkeen olo oli jo huomattavasti parempi. Epäonnekseni olin illalla onnistunut kätkemään polkupyörän avaimen niin hyvin, että en sitä aamulla kerenny etsimään. Joten aamu alkoi kevyellä 5 kilometrin hölkällä, jotta en myöhästyisi tapaamisesta juna-asemalla. Päästyäni juna-aseman läheisyydessä olevaan halliin sain kuulla, että isäntäperheenikin olisi myöhässä, joten olin hikoillut turhaan :).

Tavattuani Aki:n (japanilainen naisen nimi) ja hänen kaksi poikaansa Home stay jatkui noin tunnin mittaisella tilaisuudella, jossa kaikille home stayhin tulijoille kerrottiin Hippo Family club:in toiminnasta. Tapahtuma sisälsi muutamia varsin hämmentäviä esityksiä mies vauvan vaatteissa kertoi miten hän oppii kieltä kuuntelemalla sitä, vaikka ei ymmärräkkään sitä. Mutta järjestö tuntuu tekevän hyvää työtä. Vaihto-oppilaiden viihdyttämisen ohella järjestön päätarkoitus on opetella vieraita kieliä kuuntelemalla niitä.

Tilaisuuden jälkeen myös isäntäperheen isä esittäytyi. Aki sanoin heti kärkeen, että hänen mies on vähän ujo. Mutta kun hänelle annetaan vähän sakea niin kyllä hänkin rupeaa puhumaan. Annoin isäntäperheelleni lahjaksi kaksi muumipyyhettä(muumipapan ja mamman). Ja siitähän sitten riita syttyi kun pojat rupesi kinaamaan, että kumpi saa papan ja kumpi mamman :D.

Illaksi menimme Sendai eteläosassa sijaitsevaan vapaa-ajan keskukseen. Ohjelmassa oli itsemme esittelyä, kotimaasta kertomista ja kotimaan lauluja. Aki osasi suorastaan yllättävän paljon Suomenkielisiä sanoja. Perus adjektiivit ja verbit hän osasi aika hyvin, vaikkakin tavutus tuotti vaikeuksia :D. Hän ei kuulemma ole opetellut Suomen kieltä muuten kuin kuuntelemalla.. hämmästyttävää. Kaikki pakalla olevat tuntui olevan kovin innokkaita auttamaan kaikessa, mitä mielessä oli. Grillijuhlat ja kalastusreissu ehkä tiedossa :). Yllätyksekseni paikalla tapasin myös erään suomalaisen. Olli on kotoisin rovanniemeltä ja on täällä hänen tyttönsä kanssa. Olli lomailee ja tyttö opiskelee lukiossa. Sain pitkästä aikaa maistella taas ruisleipää.

Illalla kävimme kylvyssä kuumavesialtaassa ja pääsin sovittamaan Akin miehen kimonoa =). Ei näytä ollenkaan hassummalta. Ajattelin, että voisin ostaa moisen kylpytakiksi itselleni. Täällä kimonoja pidetään läpi heinä-elokuun normaalina vaatetuksena mutta en kyllä itse välttämättä tuossa lähtisi kaupungille :D. Opetin myös pojille shakkia ja vasta vuoroisesti he opetti minulle shogia sekä otelloa.

Sunnuntai: Ohjelmassa oli osallistua Aoba matsuriin. Kuvittelin, että menisimme katsomaan festivaalia, mutta itseasiassa me menimme esiintymään festivaaliin :D. Jokainen kulkueeseen osallistuja pukee päälleen perinteisen festivaali asun, jonka nimi on "Happi" (kts. kuvat). Happi sidotaan kiinni Owa:lla eli koristeellisella vyöllä ja päähän laitetaan kierteinen huivi. Meidän osamme kulkueesta kantoi lasten omikoshia. Se on tavallaan kannettava alttari tai pyhäkkö. Kannettaessa huudetaan kokoajan "bashai!" ja samalla keinutetaan alttaria edes takaisin oikealta vasemmalle. Koko homma muistuttaa tavallaan teekkarien vappukulkuetta härveleineen. Luulin, että minun ei tarvitsisi kantaa mutta edessämme ollut naisryhmä ilmeisesti vähän väsähti kesken kaiken, joten minä ja pari ulkkari mentiin apuihin. Naisten pyhäkkö painoin kantimineen ehkä noin 200-300 kiloa. Olin kaikista pisin, joten minun olkapää oli keinutuksen ja painon yhteisvaikutuksesta aika kipeä homman jälkeen. Mutta täytyy sanoa, että siitä sai aika eufoorisen olon itselleen. BASHAAI! Ja muutama hyppy kevyt lasti olkapäällä.

Saimme pitää kulkueessa pitämämme huivit itsellämme. Tykästyin siihen niin, että pidin sitä loppu päivän päässäni. Osallistumiseni kulkueeseen tuntui herättävän positiivisia tunteita Japanilaisissa. Kuulin sanottavan "sugoi gaijin" pariinkin kertaan takanani seisovilta ihmisiltä, jotka kuvitteli, että en osaisi Japania. Vapaasti käännettynä se tarkoittaisi "Mahtava ulkomaalainen".

Kulkue loppui kaupungintalolle, jossa söimme. Tämän jälkeen lähdimme katselemaan, että mitä muuta festivaalilla oli tarjottavana. Akin lapset olivat tietysti kovin kiinnostuneita kaikista pienistä putiikeistä, joita festivaali alueella oli. Eräässä kojussa oli altaallinen pieniä kultakaloja. Myyjältä sai ostaa paperisen "haavin", jolla sai pyydystää niin monta kalaa kuin sai kiinni 300 jenillä. Jutun jujuhan oli siinä, että paperi oli sitä laatua, että se haurastui varsin nopeasti vedessä ja sitten vähänkään kovemmin sitä käsitellessä se meni rikki ja toisaalta jos ei tee nopeita liikkeitä ei saa kaloja kiinni. Lohdutuspalkinnoksi pojat saivat kuitenkin yhdet kalat kumpikin.

Sendai vilkkaat kauppakadut oli täytetty isoilla vankkureilla, joiden edessä tanssiryhmät esittivät monia tanssejaan. Tanssi esityksiä jaksoimme seurata noin tunnin verran ennen kuin pojat alkoivat olla liian levottomia siihen. Tämän jälkeen menimme erään tavaratalon yläkertaan, jossa oli Okinawa (Japanin eteläisin saari) teemapäivä. Siellä oli kauppiaita ja tuotteita pelkästään Okinawalta. Kyseisessä tapahtumassa jaeltiin maistiaisia varsin runsain määrin. Ja mikä yllättävintä myös viina maistiaisia :D. Kerroin Akille aikaisemmin, että pidän japanilaisesta osakesta, joten hän hankki minulle lähes kaikki osake maistiaiset, mitä paikalta sai. Noin kymmenen 1 cl maistiaisen jälkeen alkoi jo tuntua päässä siltä, ettei niitä enää tarvitsisi lisää. Mutta kokemus oli silti positiivinen.

Palasimme heidän asuntoon kellon ollessa noin kuusi. Aki valmisti minulle vielä todella hyvän illallisen. Shusia, ikuraa(lohen mätiä), miso-keittoa ja vihreätä teetä kaikkien mahdollisten lisukkeiden kanssa. Aki toivoi, että tulisin käymään uudelleen sekä heidän kotona, että myös hippo family clubin tapahtumissa. Ja uskon, että niin tulen tekemään aina aikataulun salliessa. Viikonloppu oli aivan ihana ja perhe varsin sydämellinen.

Matkalla kotiin näin valtavan sammakon ;D.

Suuri osa kuvista on Akin kameralla, joten niitä saatte odotella muutaman hetkisen mutta laitetaan tulemaan nuo mitä minulta löytyy. Sateen takia kuvat ovat aika huono laatuisia.