Yamadera ja Taiwanilaista kokkailua

Viime viikon arkipäivistä ei ole taaskaan paljoa sanottavaa. Näin conversation partneria ja kulutin aikaani japanin opiskeluun. Kävin myös keskiviikkona Salojen luona. He antoi minulle lainaksi hyvän repun ja goretech takin kiipeilyä varten. Sain myös sähköllä lämpiävän maton talvea varten. Oikein rattoisasti vierähti keskiviikko ilta siellä jutellessa =). Labralla Nakata antoi minulle kolme kirjaa luettavaksi. Hommasta jäi vähän sellainen maku, että "Lue nyt noita sitten kun kerran jotain haluat tehdä". Mutta eihän siinä ihan mielenkiintoisia kirjota. VTT:n tekemä visiointi Suomen energian käytöstä vuonna 2030 ja pari metsäntutkimuslaitoksen tekemään kirjaa. Kaikki englanniksi.

Viikottainen perjantain seminaari venähti tällä viikolla noin kuusi tuntiseksi, kun Nakata innostui antamaan palautetta eräälle tohtori opiskelijalle. Suoraan sanoen minun mielestä hänen työ oli tasoton. Se oli katsaus siitä mitä hän oli saanut aikaan tähän asti tutkimuksessaan. Tutkimuksessa oli luotu malli Kolumbian energian käytöstä jollain valmiilla ohjelmalla ja sitten oli syötetty parametrejä kuten verot tms ja katsottu miten ne vaikuttaa eri energia muotojen suosioon. Tutkimuksen tulos oli, että jos uusiutuvia energian muotoja ei tueta niin ne eivät voi menestyä!? Melkosta rakettitiedettä joo..

Viikonloppu pitkä taas..

Lauantaina menin mukaan Jannen järkkäämälle matkalle Omoshiroiyamalle(Mielenkiintoinen vuori), jostai matka jatkui Yamaderaan(Vuoritemppeli). Oli ihan jees olla liikenteessä suomalaisten kanssa pitkästä aikaa. Matka Sendaista Omoshiroiyamaan kestää noin tunnin junalla. Omoshiroiyamalta lähdimme Yamaderaan eräänlaista luontopolkua pitkin. Se kulkee railonpohjalla, jossa virtaa myös pieni joki. Maisemat vuoristossa ja etenkin tuolla railoissa oli aika erilaisia, verrattuna mihin on Sendaissa tottunut. Positiivinen yllätys oli, että joka paikassa ei ole taloja, vaan vuoristo seutu on jätetty rauhaan. Japani on aina niin täyteen rakennettu, että ahdistaa suorastaan. Tälläinen matka luonnon keskelle oli siis tervetullutta vaihtelua. Pitkä aluskasvillisuus ja kovin rehevä luonto muistutti kovasti sademetsää =).

Parin tunnin ja kymmenisen kilometrin jälkeen saavuimme Yamaderaan. Yamadera on kuuluisa sen vuorelle rakennetusta temppelistään. Kyllä sitä taas sai hetkisen miettiä, että miksi ihmeessä kenellekkään tulisi mieleen lähteä rakentamaan temppeliä noin 300 metrin korkeuteen kylästä muutama sata vuotta sitten. Mutta komeat oli maisemat ja itse temppelikin, joten mitä sitä sen enempää miettimään. Reissun jälkeen käytiin läheisellä kauppakeskuksella syömässä pitsat porukalla.

Yöllä oli ohjelmassa karaokea varsin kansainvälisellä porukalla. Mukana oli ihmisiä kahdeksasta eri maasta Kolumbiasta Venäjälle. Kuten olen jo aiemmin maininnut niin Sendaissa on karaoke paikka, jossa saa limpparia ja jäätelöä karaoken ohessa niin paljon kuin haluaa. Yleensä paikka ei ole kovin suosittu ilmeisten puutteiden vuoksi mutta koska se oli halpa niin päätimme mennä sinne. Ja puutteet me saimme korjattua muutamalla lähikaupasta hankitulla vodka pullolla. Karaokessa viihtyi taas yllättävän hyvin ja seurauksena tästä oli kahden tunnin yö unet ennen seuraavan aamun Taiwan aiheista kokkailua Akin perheen kanssa.

Uhmaten todennäköisyyksiä heräsin aamulla ja olin ajoissa Akin luona. Sieltä sitten siirryttiin kokkailemaan city centeriin. En nyt kuollaksenikaan muista ruokalajin nimeä mutta se oli sellainen bambunlehtiin kääritty riisipallo, jossa oli seassa porsaan lihaa, yksi viiriäisen munan keltuainen, sieniä ja pähkinöitä. Kasaamisen jälkeen koko setti keitetään öljyisessä vedessä, joten annoksesta tulee aika tuhti. Tornihuhujen mukaan yksi nyytti sisältää reilut 400 kcal. Oli kyllä erittäin herkullista settiä. Paikalla oli aika paljon vaihtareita ja englannin kielentaitoisia, joten valmistus ja syöminen sujui mukavasti jutellessa. Juhlan jälkeen lähdimme etsimään minulle Yukataa, joka on yöpuku kimono. Haluaisin sellaisen kun se on aika helppo pukea päälle ja olisi aika mukava päällä iltaisin suihkun tai saunan jälkeen. Se on tehty puuvillasta toisin kuin normaalit kimonot, joten se olisi myös aika helppo hoitoinen. Mutta keskusta hienot liikkeet tuntuu myyvän vain kalliita silkkisiä naisten kimonoita, joten ostaminen jäi myöhempään.

Illalla oli Salon perheen läksiäiset Sendaista. Paikaksi oli valittu Sendain Germanyfestival. Eli käytännössä Octoberfest tyylinen juhla täällä Sendaissa :D. Paikalla oli kyllä kaikkea, mitä nyt saksalaisella olutfestarilla voisi kuvitallakin olevan braatwurstia, kaljaa ja kaljuja rumia saksalaisia :D. Musiikki ja tunnelma oli todella mukaansa tempaavaa ja seurakin erittäin hyvää. Illan päätteksi tunnelma oli tosin aika haikea kun Salojen perhe lähti.

Oli kyllä aivan uskomaton onni sattua Akin perheeseen homestayhin. Tuntuu melkein kuin he pitäisivät minua omana lapsenaan. Aki aina selvittää kaiken mistä olen vähänkään kiinnostunut. Ja pitää myös hyvää huolta tarjoamalla ruokaa yms. Olen tässä ruvennut miettimään, että olisi hienoa ottaa joskus sitten myöhemmin ulkomaalainen opiskelija joksikin aikaa asumaan oman katon alle.

Kuvat tulee perässä.