sunnuntai 28. kesäkuuta 2009
Bilistä ja biitsi
Viikko lähti vahvasti liikkeelle maanantaina, kun japanin tuntien tauolla Anna kävi meidän saattamana viereisessä postissa laittamassa postia Venäjälle. Jonot oli pitkät, joten löytämämme yleiset silmälasit viihdyttivät meitä ;). Japanilaiset tosin eivät ymmärtäneet hauskan päälle ja kiitokseksi saimme muutamia salamoita syökseviä katseita. Tähän aikaan vuodesta Japanin postista pystyy tilaamaan kirsikkalaatikoita. Vaikka ne onkin aika herkkuja niin ei niistä kuitenkaan sitä 4000 jeniä yhdeltä kilolta maksa. Ja mitä nyt olen kysellyt niin hinnat eivät kuulemma siitä alas ole tulossa. No onneksi kaverit ostaa niitä aika usein labralle.
Maanantai iltana myöskin varasimme bussiliput Mt. Fujille, joten ensi viikonloppuna menoksi vain. Lippujen varaaminen olisi varmasti ollut aika ylivoimainen tehtävä, jollei Teemun japanilainen tyttöystävä olisi auttanut meitä. Käyttö tuntui olevan jopa hänelle hieman vaivalloista. Ajoitus oli myöskin aivan huippu, sillä paluu matkalle Sendaihin oli enää jäljellä tasan 7 lippua, joten ne riittivät juuri ja juuri meille.
Viikolla tuli juteltua paljon mesessä kavereitten kanssa. Mukava kuulla kuulumisia sieltäkin suunnalta välillä. Ja ihan tervetullutta se suomenkielinen ajatusten vaihtokin on ;).
Perjantaina sählykerhon porukka järjesti illan istujaiset pelien jälkeen. Hyvää settiä sekin. Tuollaisten jälkeen aina tuntee ihmiset paremmin. Sählyä pelatessa kun ei kauheasti kerkeä jutella. Sählyn pelaaminen oli uskomattoman uuvuttavaa, kun lämpötila sisällä lähenteli 30 astetta. Samanlaista säätä on ollu melkein koko viikon ajan, eikä helpostusta ole luvassa. Asunnossani ei ole minkäänlaista ilmastointia, vaikka useimmiten japanilaisista asunnoista sellainen löytyykin. Edes liesituuletinta ei saa päälle ilman, että kaasuvedenlämmittimen päälle. Jotenkin outo systeemi sekin. Tai ehkä se ei ole varsinainen liesituuletin vaan kaasulämmittimen turvalaite. Mutta koska kelit tästä vaan koko ajan lämpenee, pitää minun varmasti ostaa ainakin tuuletin huoneeseeni.
Perjantaina sain myöskin tietää, että olin saanut Tampereen teknillisen seuran stipendin! On se kyllä mukavaa, että vaihto-opiskelua tuetaan niin monen yhdistyksen toimesta. Stipendit tekevät vaihto-opiskelun mahdolliseksi monille, joilla siihen ei muuten olisi varaa. Ja kyllä ymmärrän, että tälläisen kokemuksen mahdollisimman monelle yhdistykset haluavat antaa. Hienoa työtä! =)
Lauantaina käytiin illalla pelaamassa Matin ja Mikan kanssa biljardia. Vaikka pataan tulikin aika pahasti niin on se kuitenkin hauskaa ajan vietettä. Biljardista jatkoin venäläisen Annan syntymäpäivä juhliin. Tapahtumia hallitsi ns. stressi tissi, joka jostain syystä aina löysi tiensä ihmisen laseihin :S. Perin kummallista.
Tänään lähdimme kahdentoista aikoihin Matin ja Mikan kanssa biitsille. Matkat kustansi 1000 jeniä edes takaisin. Varsin kohtuullinen hinta 50 min bussimatkoista. Biitsi oli vielä kummallisen tyhjillään. Mutta selitys on ilmeisesti siinä, että Japanin rantakausi ei vielä ole alkanut 30 asteen helteistä huolimatta. Heidän indikaattorinaan toimii meriveden lämpötila. Ja koska se on vasta Suomen kesän lukemissa eli about 18-20 astetta, ei heillä ole mitään asiaa biitsille. Mutta hyvä reissu se siitä huolimatta oli kovin rentouttavaa istuskella rannalla auringon paisteessa.
Tänä aamuna myöskin löysin oveni takaa mystisen paketin, jossa oli lappu "Happy birthday Turd! =D". Jostain syystä Julia oli muistanut, että mainitsin japanin tunnilla, että haluaisin maistaa jenkkimuroja nimeltään "Lucky Charms". Ja kun hän oli ne jostain käsiinsä saanut niin päätti sitten antaa mahdollisuuden murojen maistamiseen lahjan muodossa. Tosin syntymäpäivät tulee vasta sitten elokuussa, mutta ehkä hän ei keksinyt muuta syytä :D. Kuitenkin mahtava lahja =). Pitänee ruveta miettimään jotain lahjaa Julialle ennen kuin hän lähtee elokuussa.
Semmosta tällä kertaa. Pailaillaan ensi sunnuntaina. Toivottavasti sen jälkeen kun olen valloittanut Mt Fujin. Kuvien ottaminen pääsi taas vähän unohtumaan. Yleensä laatu on korvannut määrän mutta tällä viikolla ei.
Maanantai iltana myöskin varasimme bussiliput Mt. Fujille, joten ensi viikonloppuna menoksi vain. Lippujen varaaminen olisi varmasti ollut aika ylivoimainen tehtävä, jollei Teemun japanilainen tyttöystävä olisi auttanut meitä. Käyttö tuntui olevan jopa hänelle hieman vaivalloista. Ajoitus oli myöskin aivan huippu, sillä paluu matkalle Sendaihin oli enää jäljellä tasan 7 lippua, joten ne riittivät juuri ja juuri meille.
Viikolla tuli juteltua paljon mesessä kavereitten kanssa. Mukava kuulla kuulumisia sieltäkin suunnalta välillä. Ja ihan tervetullutta se suomenkielinen ajatusten vaihtokin on ;).
Perjantaina sählykerhon porukka järjesti illan istujaiset pelien jälkeen. Hyvää settiä sekin. Tuollaisten jälkeen aina tuntee ihmiset paremmin. Sählyä pelatessa kun ei kauheasti kerkeä jutella. Sählyn pelaaminen oli uskomattoman uuvuttavaa, kun lämpötila sisällä lähenteli 30 astetta. Samanlaista säätä on ollu melkein koko viikon ajan, eikä helpostusta ole luvassa. Asunnossani ei ole minkäänlaista ilmastointia, vaikka useimmiten japanilaisista asunnoista sellainen löytyykin. Edes liesituuletinta ei saa päälle ilman, että kaasuvedenlämmittimen päälle. Jotenkin outo systeemi sekin. Tai ehkä se ei ole varsinainen liesituuletin vaan kaasulämmittimen turvalaite. Mutta koska kelit tästä vaan koko ajan lämpenee, pitää minun varmasti ostaa ainakin tuuletin huoneeseeni.
Perjantaina sain myöskin tietää, että olin saanut Tampereen teknillisen seuran stipendin! On se kyllä mukavaa, että vaihto-opiskelua tuetaan niin monen yhdistyksen toimesta. Stipendit tekevät vaihto-opiskelun mahdolliseksi monille, joilla siihen ei muuten olisi varaa. Ja kyllä ymmärrän, että tälläisen kokemuksen mahdollisimman monelle yhdistykset haluavat antaa. Hienoa työtä! =)
Lauantaina käytiin illalla pelaamassa Matin ja Mikan kanssa biljardia. Vaikka pataan tulikin aika pahasti niin on se kuitenkin hauskaa ajan vietettä. Biljardista jatkoin venäläisen Annan syntymäpäivä juhliin. Tapahtumia hallitsi ns. stressi tissi, joka jostain syystä aina löysi tiensä ihmisen laseihin :S. Perin kummallista.
Tänään lähdimme kahdentoista aikoihin Matin ja Mikan kanssa biitsille. Matkat kustansi 1000 jeniä edes takaisin. Varsin kohtuullinen hinta 50 min bussimatkoista. Biitsi oli vielä kummallisen tyhjillään. Mutta selitys on ilmeisesti siinä, että Japanin rantakausi ei vielä ole alkanut 30 asteen helteistä huolimatta. Heidän indikaattorinaan toimii meriveden lämpötila. Ja koska se on vasta Suomen kesän lukemissa eli about 18-20 astetta, ei heillä ole mitään asiaa biitsille. Mutta hyvä reissu se siitä huolimatta oli kovin rentouttavaa istuskella rannalla auringon paisteessa.
Tänä aamuna myöskin löysin oveni takaa mystisen paketin, jossa oli lappu "Happy birthday Turd! =D". Jostain syystä Julia oli muistanut, että mainitsin japanin tunnilla, että haluaisin maistaa jenkkimuroja nimeltään "Lucky Charms". Ja kun hän oli ne jostain käsiinsä saanut niin päätti sitten antaa mahdollisuuden murojen maistamiseen lahjan muodossa. Tosin syntymäpäivät tulee vasta sitten elokuussa, mutta ehkä hän ei keksinyt muuta syytä :D. Kuitenkin mahtava lahja =). Pitänee ruveta miettimään jotain lahjaa Julialle ennen kuin hän lähtee elokuussa.
Semmosta tällä kertaa. Pailaillaan ensi sunnuntaina. Toivottavasti sen jälkeen kun olen valloittanut Mt Fujin. Kuvien ottaminen pääsi taas vähän unohtumaan. Yleensä laatu on korvannut määrän mutta tällä viikolla ei.
sunnuntai 21. kesäkuuta 2009
Juhannuksia
Tällä viikolla on pitänyt ruveta juomaan tuota Japanilaista kahvia. Jotenkin ne kahdeksan aamut täälläkin väsyttää ihan yhtälailla, vaikka aurinkoista onkin. Kaikkeista siedettävintä noista on "Black fire spesial", vaikka ei sekään kyllä juhlamokalle pärjää missään suhteessa.
Tämän viikon erikoisuutena kokkailin itsekseni kämpillä valaanlihan noodelit. Eli perus noodelit ja siihen sitten purkki valaanlihat päälle. Täytyy sanoa, että yllättävän hyvää settiä. Valaanliha on vähän vaikea luonnehdittava maultaan, mutta sanoisin, että se on jotain tonnikalan ja hirvenlihan väliltä. Mutta se on maultaan hieman imelää poiketen edellisitä. Valaanlihaa saa Sendaissa ihan supermarketista. Mutta vain säilykepurkeissa. Valaan ovat kuulemma tapettu tutkimus käyttöön, joten no harm done ;).
Suomalaiset opiskelijat kutsuttiin Finnish wellbeing centerin järjestämiin juhannus juhliin. Ne järjestettiin perjantaina ja paikkana toimi heidän R&D keskus noin 5 km asuntolalta pohjoiseen. Paikan päälle oli opiskelijoiden lisäksi tullut yksi muu suomalainen. Hän oli UMP:n myyntiosaston edustaja. Heidän konttori on myös Sendaissa. Paikan päällä oli paljon pikkupurtavaa ja vähän grillattavaa. Veimme mukanamme myös omia eväitä, joten grillattava ei päässyt loppumaan =). Iloiseksi yllätykseksi wellbeing center oli myös hankkinut paikan päälle pullolliset Finlandiaa ja Koskenkorvaa. Ohjelma oli aika epävirallinen ja alkupuheen jälkeen mitään varsinaista ohjelmaa ei enää ollut. Pelailtiin ping pongia ja nindendo wii:kin löytyi.
Wellbeing centeriltä lähdettiin kahdentoista maissa kohti karaokea. Väki väheni matkan varrella, mutta loppujen lopuksi pääsimme keskustan karaokeen neljän suomalaisen voimin. Laulaminen jatkuin aamun tunneille ja sieltä sitte ääni käheänä kotiin.
Lauantaina ruotsalaiset vaihto-opiskelijat järjestivät ruottalaisen juhannuksen. Juhannussalko ja kaikki oli järkätty paikalle. Myöskin grillit oli hankittu jostakin joenrannalle. Paikan päällä oli todella paljon porukkaa. Ehkä jopa suurimmat vaihtari bileet tähän mennessä. Eilinen painoi vielä vähän mielessä, joten omalta osalta homma jäi lähinnä hengailuksi. Mutta oikein mukavaa oli! Tunnelmiin pääset esim tämän youtube videon vaihdittamana: http://www.youtube.com/watch?v=8I5BGsK5ZAU . Ei se meno meillä ihan kauheasti erilaista ollut ;). Illalla käytiin tutustumassa "Bar, isnt it?":iin. Musiikki oli melkosta hiphop soopaa, joten en paikalla kauhean pitkään viihtynyt.
Valitettavasti ruotsalaisesta jussista ei ole kuvia :(.
Tämän viikon erikoisuutena kokkailin itsekseni kämpillä valaanlihan noodelit. Eli perus noodelit ja siihen sitten purkki valaanlihat päälle. Täytyy sanoa, että yllättävän hyvää settiä. Valaanliha on vähän vaikea luonnehdittava maultaan, mutta sanoisin, että se on jotain tonnikalan ja hirvenlihan väliltä. Mutta se on maultaan hieman imelää poiketen edellisitä. Valaanlihaa saa Sendaissa ihan supermarketista. Mutta vain säilykepurkeissa. Valaan ovat kuulemma tapettu tutkimus käyttöön, joten no harm done ;).
Suomalaiset opiskelijat kutsuttiin Finnish wellbeing centerin järjestämiin juhannus juhliin. Ne järjestettiin perjantaina ja paikkana toimi heidän R&D keskus noin 5 km asuntolalta pohjoiseen. Paikan päälle oli opiskelijoiden lisäksi tullut yksi muu suomalainen. Hän oli UMP:n myyntiosaston edustaja. Heidän konttori on myös Sendaissa. Paikan päällä oli paljon pikkupurtavaa ja vähän grillattavaa. Veimme mukanamme myös omia eväitä, joten grillattava ei päässyt loppumaan =). Iloiseksi yllätykseksi wellbeing center oli myös hankkinut paikan päälle pullolliset Finlandiaa ja Koskenkorvaa. Ohjelma oli aika epävirallinen ja alkupuheen jälkeen mitään varsinaista ohjelmaa ei enää ollut. Pelailtiin ping pongia ja nindendo wii:kin löytyi.
Wellbeing centeriltä lähdettiin kahdentoista maissa kohti karaokea. Väki väheni matkan varrella, mutta loppujen lopuksi pääsimme keskustan karaokeen neljän suomalaisen voimin. Laulaminen jatkuin aamun tunneille ja sieltä sitte ääni käheänä kotiin.
Lauantaina ruotsalaiset vaihto-opiskelijat järjestivät ruottalaisen juhannuksen. Juhannussalko ja kaikki oli järkätty paikalle. Myöskin grillit oli hankittu jostakin joenrannalle. Paikan päällä oli todella paljon porukkaa. Ehkä jopa suurimmat vaihtari bileet tähän mennessä. Eilinen painoi vielä vähän mielessä, joten omalta osalta homma jäi lähinnä hengailuksi. Mutta oikein mukavaa oli! Tunnelmiin pääset esim tämän youtube videon vaihdittamana: http://www.youtube.com/watch?v=8I5BGsK5ZAU . Ei se meno meillä ihan kauheasti erilaista ollut ;). Illalla käytiin tutustumassa "Bar, isnt it?":iin. Musiikki oli melkosta hiphop soopaa, joten en paikalla kauhean pitkään viihtynyt.
Valitettavasti ruotsalaisesta jussista ei ole kuvia :(.
maanantai 15. kesäkuuta 2009
sunnuntai 14. kesäkuuta 2009
Yamadera ja Taiwanilaista kokkailua
Viime viikon arkipäivistä ei ole taaskaan paljoa sanottavaa. Näin conversation partneria ja kulutin aikaani japanin opiskeluun. Kävin myös keskiviikkona Salojen luona. He antoi minulle lainaksi hyvän repun ja goretech takin kiipeilyä varten. Sain myös sähköllä lämpiävän maton talvea varten. Oikein rattoisasti vierähti keskiviikko ilta siellä jutellessa =). Labralla Nakata antoi minulle kolme kirjaa luettavaksi. Hommasta jäi vähän sellainen maku, että "Lue nyt noita sitten kun kerran jotain haluat tehdä". Mutta eihän siinä ihan mielenkiintoisia kirjota. VTT:n tekemä visiointi Suomen energian käytöstä vuonna 2030 ja pari metsäntutkimuslaitoksen tekemään kirjaa. Kaikki englanniksi.
Viikottainen perjantain seminaari venähti tällä viikolla noin kuusi tuntiseksi, kun Nakata innostui antamaan palautetta eräälle tohtori opiskelijalle. Suoraan sanoen minun mielestä hänen työ oli tasoton. Se oli katsaus siitä mitä hän oli saanut aikaan tähän asti tutkimuksessaan. Tutkimuksessa oli luotu malli Kolumbian energian käytöstä jollain valmiilla ohjelmalla ja sitten oli syötetty parametrejä kuten verot tms ja katsottu miten ne vaikuttaa eri energia muotojen suosioon. Tutkimuksen tulos oli, että jos uusiutuvia energian muotoja ei tueta niin ne eivät voi menestyä!? Melkosta rakettitiedettä joo..
Viikonloppu pitkä taas..
Lauantaina menin mukaan Jannen järkkäämälle matkalle Omoshiroiyamalle(Mielenkiintoinen vuori), jostai matka jatkui Yamaderaan(Vuoritemppeli). Oli ihan jees olla liikenteessä suomalaisten kanssa pitkästä aikaa. Matka Sendaista Omoshiroiyamaan kestää noin tunnin junalla. Omoshiroiyamalta lähdimme Yamaderaan eräänlaista luontopolkua pitkin. Se kulkee railonpohjalla, jossa virtaa myös pieni joki. Maisemat vuoristossa ja etenkin tuolla railoissa oli aika erilaisia, verrattuna mihin on Sendaissa tottunut. Positiivinen yllätys oli, että joka paikassa ei ole taloja, vaan vuoristo seutu on jätetty rauhaan. Japani on aina niin täyteen rakennettu, että ahdistaa suorastaan. Tälläinen matka luonnon keskelle oli siis tervetullutta vaihtelua. Pitkä aluskasvillisuus ja kovin rehevä luonto muistutti kovasti sademetsää =).
Parin tunnin ja kymmenisen kilometrin jälkeen saavuimme Yamaderaan. Yamadera on kuuluisa sen vuorelle rakennetusta temppelistään. Kyllä sitä taas sai hetkisen miettiä, että miksi ihmeessä kenellekkään tulisi mieleen lähteä rakentamaan temppeliä noin 300 metrin korkeuteen kylästä muutama sata vuotta sitten. Mutta komeat oli maisemat ja itse temppelikin, joten mitä sitä sen enempää miettimään. Reissun jälkeen käytiin läheisellä kauppakeskuksella syömässä pitsat porukalla.
Yöllä oli ohjelmassa karaokea varsin kansainvälisellä porukalla. Mukana oli ihmisiä kahdeksasta eri maasta Kolumbiasta Venäjälle. Kuten olen jo aiemmin maininnut niin Sendaissa on karaoke paikka, jossa saa limpparia ja jäätelöä karaoken ohessa niin paljon kuin haluaa. Yleensä paikka ei ole kovin suosittu ilmeisten puutteiden vuoksi mutta koska se oli halpa niin päätimme mennä sinne. Ja puutteet me saimme korjattua muutamalla lähikaupasta hankitulla vodka pullolla. Karaokessa viihtyi taas yllättävän hyvin ja seurauksena tästä oli kahden tunnin yö unet ennen seuraavan aamun Taiwan aiheista kokkailua Akin perheen kanssa.
Uhmaten todennäköisyyksiä heräsin aamulla ja olin ajoissa Akin luona. Sieltä sitten siirryttiin kokkailemaan city centeriin. En nyt kuollaksenikaan muista ruokalajin nimeä mutta se oli sellainen bambunlehtiin kääritty riisipallo, jossa oli seassa porsaan lihaa, yksi viiriäisen munan keltuainen, sieniä ja pähkinöitä. Kasaamisen jälkeen koko setti keitetään öljyisessä vedessä, joten annoksesta tulee aika tuhti. Tornihuhujen mukaan yksi nyytti sisältää reilut 400 kcal. Oli kyllä erittäin herkullista settiä. Paikalla oli aika paljon vaihtareita ja englannin kielentaitoisia, joten valmistus ja syöminen sujui mukavasti jutellessa. Juhlan jälkeen lähdimme etsimään minulle Yukataa, joka on yöpuku kimono. Haluaisin sellaisen kun se on aika helppo pukea päälle ja olisi aika mukava päällä iltaisin suihkun tai saunan jälkeen. Se on tehty puuvillasta toisin kuin normaalit kimonot, joten se olisi myös aika helppo hoitoinen. Mutta keskusta hienot liikkeet tuntuu myyvän vain kalliita silkkisiä naisten kimonoita, joten ostaminen jäi myöhempään.
Illalla oli Salon perheen läksiäiset Sendaista. Paikaksi oli valittu Sendain Germanyfestival. Eli käytännössä Octoberfest tyylinen juhla täällä Sendaissa :D. Paikalla oli kyllä kaikkea, mitä nyt saksalaisella olutfestarilla voisi kuvitallakin olevan braatwurstia, kaljaa ja kaljuja rumia saksalaisia :D. Musiikki ja tunnelma oli todella mukaansa tempaavaa ja seurakin erittäin hyvää. Illan päätteksi tunnelma oli tosin aika haikea kun Salojen perhe lähti.
Oli kyllä aivan uskomaton onni sattua Akin perheeseen homestayhin. Tuntuu melkein kuin he pitäisivät minua omana lapsenaan. Aki aina selvittää kaiken mistä olen vähänkään kiinnostunut. Ja pitää myös hyvää huolta tarjoamalla ruokaa yms. Olen tässä ruvennut miettimään, että olisi hienoa ottaa joskus sitten myöhemmin ulkomaalainen opiskelija joksikin aikaa asumaan oman katon alle.
Kuvat tulee perässä.
Viikottainen perjantain seminaari venähti tällä viikolla noin kuusi tuntiseksi, kun Nakata innostui antamaan palautetta eräälle tohtori opiskelijalle. Suoraan sanoen minun mielestä hänen työ oli tasoton. Se oli katsaus siitä mitä hän oli saanut aikaan tähän asti tutkimuksessaan. Tutkimuksessa oli luotu malli Kolumbian energian käytöstä jollain valmiilla ohjelmalla ja sitten oli syötetty parametrejä kuten verot tms ja katsottu miten ne vaikuttaa eri energia muotojen suosioon. Tutkimuksen tulos oli, että jos uusiutuvia energian muotoja ei tueta niin ne eivät voi menestyä!? Melkosta rakettitiedettä joo..
Viikonloppu pitkä taas..
Lauantaina menin mukaan Jannen järkkäämälle matkalle Omoshiroiyamalle(Mielenkiintoinen vuori), jostai matka jatkui Yamaderaan(Vuoritemppeli). Oli ihan jees olla liikenteessä suomalaisten kanssa pitkästä aikaa. Matka Sendaista Omoshiroiyamaan kestää noin tunnin junalla. Omoshiroiyamalta lähdimme Yamaderaan eräänlaista luontopolkua pitkin. Se kulkee railonpohjalla, jossa virtaa myös pieni joki. Maisemat vuoristossa ja etenkin tuolla railoissa oli aika erilaisia, verrattuna mihin on Sendaissa tottunut. Positiivinen yllätys oli, että joka paikassa ei ole taloja, vaan vuoristo seutu on jätetty rauhaan. Japani on aina niin täyteen rakennettu, että ahdistaa suorastaan. Tälläinen matka luonnon keskelle oli siis tervetullutta vaihtelua. Pitkä aluskasvillisuus ja kovin rehevä luonto muistutti kovasti sademetsää =).
Parin tunnin ja kymmenisen kilometrin jälkeen saavuimme Yamaderaan. Yamadera on kuuluisa sen vuorelle rakennetusta temppelistään. Kyllä sitä taas sai hetkisen miettiä, että miksi ihmeessä kenellekkään tulisi mieleen lähteä rakentamaan temppeliä noin 300 metrin korkeuteen kylästä muutama sata vuotta sitten. Mutta komeat oli maisemat ja itse temppelikin, joten mitä sitä sen enempää miettimään. Reissun jälkeen käytiin läheisellä kauppakeskuksella syömässä pitsat porukalla.
Yöllä oli ohjelmassa karaokea varsin kansainvälisellä porukalla. Mukana oli ihmisiä kahdeksasta eri maasta Kolumbiasta Venäjälle. Kuten olen jo aiemmin maininnut niin Sendaissa on karaoke paikka, jossa saa limpparia ja jäätelöä karaoken ohessa niin paljon kuin haluaa. Yleensä paikka ei ole kovin suosittu ilmeisten puutteiden vuoksi mutta koska se oli halpa niin päätimme mennä sinne. Ja puutteet me saimme korjattua muutamalla lähikaupasta hankitulla vodka pullolla. Karaokessa viihtyi taas yllättävän hyvin ja seurauksena tästä oli kahden tunnin yö unet ennen seuraavan aamun Taiwan aiheista kokkailua Akin perheen kanssa.
Uhmaten todennäköisyyksiä heräsin aamulla ja olin ajoissa Akin luona. Sieltä sitten siirryttiin kokkailemaan city centeriin. En nyt kuollaksenikaan muista ruokalajin nimeä mutta se oli sellainen bambunlehtiin kääritty riisipallo, jossa oli seassa porsaan lihaa, yksi viiriäisen munan keltuainen, sieniä ja pähkinöitä. Kasaamisen jälkeen koko setti keitetään öljyisessä vedessä, joten annoksesta tulee aika tuhti. Tornihuhujen mukaan yksi nyytti sisältää reilut 400 kcal. Oli kyllä erittäin herkullista settiä. Paikalla oli aika paljon vaihtareita ja englannin kielentaitoisia, joten valmistus ja syöminen sujui mukavasti jutellessa. Juhlan jälkeen lähdimme etsimään minulle Yukataa, joka on yöpuku kimono. Haluaisin sellaisen kun se on aika helppo pukea päälle ja olisi aika mukava päällä iltaisin suihkun tai saunan jälkeen. Se on tehty puuvillasta toisin kuin normaalit kimonot, joten se olisi myös aika helppo hoitoinen. Mutta keskusta hienot liikkeet tuntuu myyvän vain kalliita silkkisiä naisten kimonoita, joten ostaminen jäi myöhempään.
Illalla oli Salon perheen läksiäiset Sendaista. Paikaksi oli valittu Sendain Germanyfestival. Eli käytännössä Octoberfest tyylinen juhla täällä Sendaissa :D. Paikalla oli kyllä kaikkea, mitä nyt saksalaisella olutfestarilla voisi kuvitallakin olevan braatwurstia, kaljaa ja kaljuja rumia saksalaisia :D. Musiikki ja tunnelma oli todella mukaansa tempaavaa ja seurakin erittäin hyvää. Illan päätteksi tunnelma oli tosin aika haikea kun Salojen perhe lähti.
Oli kyllä aivan uskomaton onni sattua Akin perheeseen homestayhin. Tuntuu melkein kuin he pitäisivät minua omana lapsenaan. Aki aina selvittää kaiken mistä olen vähänkään kiinnostunut. Ja pitää myös hyvää huolta tarjoamalla ruokaa yms. Olen tässä ruvennut miettimään, että olisi hienoa ottaa joskus sitten myöhemmin ulkomaalainen opiskelija joksikin aikaa asumaan oman katon alle.
Kuvat tulee perässä.
maanantai 8. kesäkuuta 2009
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
