Osaki city ja Sendain saaristo

Lauantaina oli ekskursio Osaki cityyn. Retki aloitettiin tutustumalla sake-panimoon, joka oli noin tunnin ajomatkan päässä Sendaista. En ole aivan varma, että oliko sake-panimo tuolla Osaki cityn puolella vai ei, mutta ehkä se ei ole kauhean olennaistakaan =). Kohteen valinta ensimmäiseksi paikaksi oli hieman kyseen alainen valinta, ottaen huomioon paikan luonteen. Paikan päällä oli koko heidän henkilökunta esittelemässä tuotteita ja valmistus prosessia. Kyseinen panimo on Miyagin alueen vanhin, se on perustettu noin vuonna 1600. Se selvisi sota vuodet ilman vahinkoja pommituksista, joten se on varsin mukavaa katseltavaa. Tosin valmistuslaitteiston vähäinen ikä paistaa silmään aika pahasti. Sanoisin, että tämän paikan sake oli aika hyvän makuista yleiseen tasoon verrattuna. Ostin sitä pullon viemisiksi seuraavan päivän grilli bileisiin.

Seuraava etappi matkalla oli perinteinen japanilais ravintola. Opettajamme oli järjestänyt meille myös ala-aste ikäisiä tyttöjä ja poikia pitämään esityksen meille. Esityksen tarkoituksena oli kutsua/palvoa aurinkojumalaa, jotta säät olisivat mieluisat viljelylle. Esitys oli varsin pitkä ja kyllä siitä huomasi, että siihen oli pantu vaivaa. Kiitokseksi lapset saivat taulut johon olimme piirtäneet kuvia sekä kirjoittaneet "Kiitos" kaikilla kielillä, joita osasimme. Esityksen jälkeen söimme perinteisen japanilaisen juhlaruuan. Se koostui noin 10 eri ruokalajista, joista kaikki paitsi yksi oli vihanneksia tai riisiä. Vaikka se vähän harmittikin vain vihanneksia syödä niin olihan ne kyllä hyviä. Osana aterian ideaa oli myös se, että kaikki aterian osat olivat poimittu villistä luonnosta, joka on kuulemma nykyään lähes mahdoton tehtävä. Ehkä tämä selittää aterian hieman suolaista hintaa, joka oli 1500 jeniä.

Viimeisenä paikkana oli lähes kaupungin keskustassa sijaitseva samurai koulu. Tämä oli matkan ehdottomasti turhin kohde. Viime vuonna sattuneen maanjäristyksen johdosta koko rakennukseen ei saanut mennä sisään. Rakennusta kannateltiin erilaisin tukipaaluin, joten jos uusi maanjäristys sattuisi, kun olemme sisällä seuraukset olisivat todennäköisesti huonot. Mutta järjestelystä johtuen paikalla oli nähtävää ainoastaan puisto, joka ympäröi museota. Puistossa oli pieni maja, jossa meille järjestettiin perinteinen japanilainen teeseremonia. Tee oli todella hyvää verrattuna normaaliin vihreään teehen. En oikein saanut selville, että miten valmistus eroaa siitä. Mutta teetä ainakin piti vatkata pullasudin näköisellä vehkeellä valmistus vaiheessa. Tämän jälkeen tee nautitaan erinäisten kahvileipien kanssa. Kaiken aikaa pitää olla kumartelemassa. Mutta todella hieno kokemus! Tämän jälkeen pyörittiin hetki kaupungilla ja lähdettiin takaisin Sendaita kohti.

Vaikka suunnittelin meneväni aikaisin unille niin Julia onnistui kuitenkin houkuttelemaan minut mukaan karaokeen juhlimaan erään ameriikkalaisen syntymäpäiviä. Oli kyllä yksi parhaista karaoke reissuista =). Mutta seurauksena sain seuraavana yönä nukuttua vain nelisen tuntia ennen kuin minun piti lähteä host familyn luokse grillaus reissua varten.

Sunnuntai: Aamuinen herätys väsytti kyllä mutta iloiseksi yllätykseksi krapula ei päättänyt tänään tulla päähäni. Polkaisinkin iloisin mielin isäntäperheen luokse, vaikka Matti ja Meeri olikin perunut reissun. Sieltä sitten hetkisen odottelun ja juttelun jälkeen bussilla metropysäkille ja metrolla Sendain rannikolle. Siellä tapasimme kaikki loput perheet, jotka liittyisivät matkalle. Matkan varsinainen tarkoitus oli auttaa erästä saarelaista "Flower Island"-projektissa. Ensimmäisenä suuntasimme siis kyseiselle saarelle, jossa istutimme tunnin verran kukkia puutarhaan. Tämän jälkeen kävelimme itse saarella hieman ja siirryttiin seuraavalle saarelle lautalla. Tällä saarella sijaitsi yhden projektilaisen kesäasunto, jossa aloitimme grillaamaan.

Grillattavana meillä oli 13 kiloa brasilialaista naudanlihaa. Mukanamme ollut brasilialainen vaihto-oppilas oli valmistanut marinaadin ja oli ilmeisen hyvä grillaamaan. Mediumia pihviä tuli kuin liukuhihnalta ja kyllä sitä tuli syötyäkin. Millonkohan viimeksi on tullut edes naudanlihaa maistettua? Tälläistä lisää!

Mukana retkellä oli yksi suomalais perhekin. Heidän tytär opiskelee Sendaissa lukio tasoisessa koulussa. He olivat myyneet kemian alan firmansa ja tulleet tänne tyttären mukaan lomailemaan. Ainakin Olli on ollut aika intensiivisesti mukana Hippo home stay organisaation tapahtumissa. Olli tuntui tietävän paljon kaikesta maailman menosta ja olikin ilo jutella Suomeksi vähän syvällisemmistä asioista.

Isäntä perhe oli pyytänyt tuomaan kalastusvälineitä paikalle, joten pääsin sitten kokeilemaan merellä kalastustakin. Tosin rannalta oli aika huono kalastaa, koska aallot oli isoja ja vastatuuleen on paha heittää virveliä. Päivän saalis oli lähinnä merilevää siis =). Horisontissa näimme purjehduskisat. Purjehdus on Japanissa melko snobi laji. Purjeveneet ovat kalliita ja ehkä myös laituripaikat. Kummallista sinäänsä kun koko maa on veden ympäröimä.

Paluu matkalle lähdettiin aivan liian myöhään ja seurauksena lautta joutui odottamaan meitä kymmenisen minuuttia. Oli kyllä varsin hauskaa kun lautan mikrofoneista kuulutetaan koko saarelle, että "Kaikki tulijat pyydämme, että pidätte kiirettä". Mutta eihän siinä pieni juoksu on aina hyvästä.

Tullessani kotiin nukahdin lähes heti ja nukuin reilut 12 tuntia seuraavaan aamuun =). Rankka mutta mielenkiintoinen viikonloppu.