Fuji vuori selätetty!

Kerrotaan nyt vähän keskiviikosta ennen kuin päästään Fujin valloituksen käsiksi. Keskiviikkona oli Sendai - Suomi seuran järjestämä tilaisuus Sendai hienosto hotellissa. En varsinaisesti päässyt selville järjestävän organisaation motiiveista tai edes, että miksi meitä oli sinne kutsuttu. Mutta kun ilmaista gourmet ruokaa tarjoillaan niin, ehkä on vain parempi olla kyselemättä liikoja. Tilaisuuteen oli pyydetty kuoro Suomesta laulamaan! Joten pääsi kuuntelemaan siinä sitten Finlandiaa ja paria muutakin biisiä, jonka jälkeen kuoro liittyi joukkoomme ja päästiin haastelemaan niitten kanssa. Tilaisuudessa myös puhui ilmeisesti Sendain varakaupungin johtaja, joka tietysti ylisteli seuran tuomia etuja kaupungille ja ihmiskunnalle :D. Eipä siinä sen kummempia. Nappasin kuvan parin kimono naisen kanssa siellä.

Fujille lähdettiin lauantai aamuna klo 9.00 Sendain asemalta 7 suomalaisen voimin. Ja yksi lisää otettiin sitten Tokion Shinshukusta kyytiin. Shinshukusta sitten lähdettiin suoralla bussilla kohti Fuji vuoren 5. asemaan, joka sijaitsee noin 2300 metriä meren pinnasta. Mottoksi matkalla valittiin tuntemattomasta sotilaasta muokattuna: "Mennäänpäs tuon vuoren yli että heilahtaa.". Mutta kun lähestyimme bussilla Fujia ja näimme ensimmäisiä vilauksia vuoresta pilvien raosta alkoi olla selvää, että reissusta ei tulisi läpi juoksu.

Varustukseni kiipeämistä varten oli: 2,5 l vettä, purtavaa noin kilon verran, tuulipuvun takki, pitkäkaulainen villaneule, tykit, villasukat, kävelykengät, led valo, wc paperia, kamera, rahaa ja kiipeilyhanskat. Saavuttuamme 5. asemalle noin seitsemän aikaan käytimme tunnin verran aikaa vaatteiden vaihtamiseen ja valmistautumiseen. Kahdeksalta olimme valmiit lähtemään ikimuistoiselle retkelle. 5. asema on jo pilvien yläpuolella ja sää olikin aika vilpoinen, ehkä 15 asteen paikkeilla.

Lähdettyämme kiipeämään reittiä huomasimme heti kohta pohjoisessa meistä ukkospilviä. Pilvien ylä puolella salamat näyttävät eritäin komeilta, varsinkin kun usea salama iskee horisontissa saman aikaisesti. Oli kyllä varmasti ensimmäinen kerta kuin olen nähnyt salamointia pilvien yläpuolelta. Uskoisin myös, että aika harva kiipeilijä pääsee muista spektaakkelia seuraamaan kastumatta. Lucky me! Samaan aikaan vuoren alla sijaitsevassa huvipuistossa ammuttiin ilotulitteita ja näimme ne ylhäältä käsin. Raketit näyttivät kohoavan todella matalalle ja ilotulitukset näyttivät huvittavan pieniltä 5. aseman 2300 metristä katsottuina.

6. asemalle asti tiet olivat suhteellisen hyvässä kunnossa. Tämän jälkeen tiet muuttui tyystin. Suurimmassa osassa oli tuhottomasti irtokiviä hiekan päällä. Täydellinen alusta satuttaa jalkansa tai kaatua, tähän auttoi hanskat todella paljon. Pysyi ottamaan tukea kalliosta tai metallisista tuista. Ilman ohentumisen alkoi huomata jo 5 asemalla, mutta jokainen noustu metri muutti happitasoa pienempään suuntaan. Useissa blogeissa varoiteltiin vuoristotaudista, joten pidimme taukoja aika usein, jottemme saisi vuoristotautia. Ja tauot oli myös tarpeellisia, koska ilman ohetessa hengästyy paljon nopeammin.

7. asemalle asti pääsimme aika vaivattomasti. Sen jälkeen pohjois rinteellä alkaa "kiipeily"-osuus. Se koostuu kallioisesta maastosta, johon on isketty metallisia keppejä helpottamaan nousua. Tämä oli todella hauskaa, kun sai sellaisen oikean fiiliksen kiipeilystä ja tässä vaiheessa nousua energiaakin vielä riitti. Lämpötila ei ollut vielä tippunut pahasti ja kaikki jaksoi kivasti. Tosin muistona tästä osuudesta ruhjeita vähän joka puolella =).

8. aseman jälkeen alkoi rankin osuus. Noin 500 metriä(pysty suunnassa) todella jyrkkää ja kapeata polkua, jossa oli todella paljon irtokiviä. Tällä osuudella osalla porukasta aloi ilmetä vuoristotaudin oireita: päänsärkyä ja huimausta. Myöskin ohentunut ilma saa ihmisen hengästymään pahasti muutaman minuutin noususta. Sydän mahtoi hakata koko ajan yli 150 lyöntiä minuutissa tämän aseman jälkeen. Matkan teko hidastui todella paljon ja välillä pelkäsimme, että kaikki ei pääsisi huipulle asti. Mutta onneksi kuitenkin kaikki jatkoi sisukkaasti loppuun! Jopa perjantaina kuumeesta kärsinyt Niina taisteli itsensä ylös.

Vuoren päällä, 3776 metriä, on muutaman kojun keskittymä, joka on auki sesonki aikana, joka alkaa vasta 10.7. Siis mikään ei ollut auki vuoren huipulla. Saavuimme huipulle noin klo 3:00 yöllä, joten auringon nousuun oli vielä 90 minuuttia. Vuoren huippu oli vielä lumipeitteessä ja lämpötilakin siten nollan tuntumassa. Ja koska huipulla ei ollut mitään suojaa niin tuuli pääsee riepomaan ihmisiä siellä noin 15-20 m/s nopeudella. Tässä vaiheessa viimeistään kaikille tuli todella kylmä. Seurauksena erinäisiä pingviini pallo muodostelmia lämmön jakamiseksi.

Useissa ulkomaalaisten tekemissä blogeissa kerrotaan, kuinka vuorelle kiivetään shortseissa ja t-paidassa, joten emme olleen varautuneet mihinkään tälläiseen. Ehkä useimmat moiset tarinat ovat elokuulta päivän aikana kiivettynä. Mutta kuitenkin tarinoista saa mielestäni väärän kuvan Fujin valloittamisesta. Kyseessä ei ainakaan heinäkuun alussa ole mikään lastenleikkipaikka, tuskin milloinkaan muulloinkaan. Mukana olisi pitänyt olla säähän verrattuna aivan eri tasoiset varusteet.

Aurinko oli valitettavasti pilvessä koko sunnuntai aamun, joten auringon nousu tyynenvaltameren yltä jäi tallentamatta. Myöskin Fujin kraaterilla kävi sellanen tuuli, jossa seassa pilvimassaa, että kuvat kraaterista ovat vähintääkin epäselviä. Mutta onneksi myöhemmin laskeuduttaessa sai hyviä kuvia Fujin juuresta ja pilvipeitteestä.

Laskeutuminenkaan ei ollut Fujilta mikään helppo homma. Normaali laskeutumisreitti oli suljettu, koska se oli vielä täysin lumen peitossa, joten jouduimme käyttämään samaa reittiä, kuin tullessakin. Laskeutuminen 5. asemalle keski kokonaiset 4 tuntia ja oli fyysisesti verrattavissa jopa kiipeämiseen. Mutta onneksi eri osat jaloista kuormittuvat kiivetessä ja laskeutuessa. Oli kyllä jalat aika herkkää tuon 11 tunnin kiipeily rupeaman jälkeen.

Paluumatka taas busseilla Shinshukun kautta. Oli kyllä väsynyttä miestä ja naista. Suurin osa nukkui koko 8 tuntisen matkan.

Reissusta olisi saanut miellyttävämmän paremmalla varautumisella kylmään ilmaan ylhäällä mutta muuten reissu oli todella onnistunut sen raskaasta luonteesta riippumatta. Voisin sanoa, että yksi elämäni rankimmista koettelemuksista. Hauskaa kiipeäminen ei ollut, mutta ehdottomasti kokemus jota ei jättäisi välistä.

Jotkut kuvista ovat vähän hämmentäviä, mutta kylmyys ylhäällä tuulen kanssa sai ilmeet aika veikeiksi. Kuvat blogiin varmaankin huomenna.