Ekat tuntemukset

Se idyylisyys, jonka Japani on onnistunut muualle maailmaan välittämään, rikkoutui heti päästyäni Tokioon menevään junaan. Ympärillä oli lähinnä Hervanta tyylistä betonirakennelmaa toistensa perään. Mukavan poikkeuksen tähän teki aina välillä näkyvät valotaulut ja vielä puoliksi kukassa olevat kirsikkapuut.

Päästyämme Sendaihin saimme odotella meidän hakijaa noin tunnin juna-asemalla. Kun hän vihdoin saapui paikalle niin saimme odottaa vielä toisen tunnin loppuja päivän saapujia. Tämän jälkeen suuntasimme yliopiston asuntolaan takseilla infoa varten. Japania puhuvat info immeiset eivät jaksaneet enää juurikaan kiinnostaa, kun takana oli 40 valvottua tuntia. Saatuani kasan papereita pääsin asuntolaan muiden mukana.

Asuntola vastasi aikaisempien vuosien tarinoita. Sisällä on yhtä lämmin kuin ulkonakin ja yhteiset tilat on aika sotkuisessa kunnossa. Pieni kaasulämmitin koittaa puskea lämpöä huoneeseen mutta ei millään kerkeä tuottaa tarpeeksi lämpöä ennen kuin ikkunan raosta tuleva veto sen jo viekin.

Lähdettiin sitten porukalla etsimään lämmin henkisempää illanvietto paikkaa. Sellainen löytyikin pienen matkan päästä asuntolasta. Kahden vanhan japanilaisen pitämä raamen(noodleita ja porsaanlihaa eri lisäkkein) paikka. Harmikseni huomasin, että suurin osa eurooppalaisista on suomalaisia ja ruotsalaisia. Toivottavasti tilanne vielä muuttuu, ettei reissu Turkuseen olisi ajanut samaa asiaa, kuin matka tänne :D.

Lähdin hyvissä ajoin nukkumaan. Japanilainen herkkuruoka kuitenkin pyöri vatsassani liian innokkaasti antaakseen minun nukkua kunnolla. Maitohappotabletit auttanee asiaan jatkossa.

Tänään olen kartoittanut lähiseutua ja koettanut etsiä joka päiväiseen elämään tarvittavia esineitä. Löysinkin varsin halvan paistin pannun ja syömäpuikot paikallisesta supermarketista mutta muuta ei juuri sitten löytynytkään. Lisäilen kuvia päivän reissusta, jos osaan ;).