Kielikoe ja eka luento

Aamu aloitettiin ilman lämmintä vettä tänään. Suihkusta tuli varsin hyytävää tavaraa ja kuulemma koko D-talossa ei ollut tietoakaan lämpimästä vedestä. Heitinkin kaasulämmittimen päälle ja pesin kriittiset alueet sen tarjoaman lämpimän veden turvin. Kaiken säädön jälkeen oli hieman myöhässä miettimästäni aikataulusta, mutta saavuin kawauchin kampukselle kuitenkin jo hyvissä ajoin. Hermostuneen näköinen ulkkari joukko odotteli kielikokeen alkamista salien edessä ja liityin joukkoon.

Kielikoetta edelsi megafonilla pidetty surkea orientaatio :D. Mistään kaverin sanomasta "englannista" ei saanut selvää. Mutta onneksi huomasin pian, että hän luki läpi meille aiemmin jaettua esitettä. Tämän jälkeen alkoi varsinainen kielikoe. Kielikoe oli erittäin vaikea tai vaihtoehtoisesti minä erittäin huono japanissa. Tosin kaikki kaveritkin tuntui valittavan samaa. Tosin voi olla mahdollista, että japanin kielen taidottomat lyöttäytyy kimppaan vaiston varaisesti.

Tämän jälkeen lähdin Meerin ja jenkkejen kanssa koulun ruokalaan syömään. Systeemi on varsin mukava. Saat valita pieniä lautasia tarjottimen täyteen ja jokaisella lautasella on tietty hinta. Keräilin tarjottimelleni possua, riisiä, ranskalaisia (WHII =D) ja jonkun näköisen salaatin. Koko komeudelle tuli hintaa 500 jeniä. Melko kallista siis suomeen verrattuna. Mutta ajattelin kuitenkin ottaa tuon tavaksi, koska eihän sitä itse jaksa kuitenkaan tehdä mitään monipuolista useana päivänä viikosta.

Ruokailun jälkeen lähdettiin kohti meidän ensimmäistä luentoa. Japanese culture B:n tavoitteena on esitellä vähän sitä sun tätä historiasta tekniikkaan. Varsin mielenkiintoinen kurssi siis, mutta tuskin opintojen etenemisen kannalta mitenkään järkevä valinta. Luento sali sijaitsi aobayaman kampuksella ja jenkit olivat aivan rikki puolen kilometrin ylämäki kävelystä. "Do you walk alot at Finland? We have cars at US." Oppivatpahan tavoille ;). Luento oli aika hidas tempoinen ja tunnelma kuin yläasteen luokassa. Ulkkarit ei oikeen osaa olla hiljaa.

Loppu päivän olin vain kämpillä. Hajoiltiin Matin ja Meerin kanssa paikallisiin käytäntöihin. Byrokratia täällä on kuin 1900-luvun preussissa. Kasalomakkeita ja leimasimia etsii siis jatkuvasti toisiaan. Tieto ei kulje virastojen, osastojen, ihmisten... liekkö minkään välillä ristiin. Vaan minun pitää itse ilmoittaa kaikki tiedot mitä moninaisimmin lomakkein joka paikkaan. Mutta kyllä ne lomakkeetkin joskus Japanista täyttämällä loppuu. Tässä uskossa on elettävä. Kuvia ei tänään tullut otettua. Pitänee huomenna taas koettaa paparatzeilla.